Nykyhetkeä ylikorostavan käyttäytymismallin vaikutukset intertemporaalisiin päätöksiin: βδ-malli ja sen eläkesovelluksia
SAMMALISTO, PAULI (2010)
SAMMALISTO, PAULI
2010
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20328
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20328
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka epäjohdonmukainen nykyhetkeä ylikorostava käyttäytymismalli vaikuttaa intertemporaalisiin päätöksiin. Lisäksi selvitetään, kuinka tämän käyttäytymismallin pohjalta voidaan kehittää keinoja, joilla ihmiset voisivat välttää epäjohdonmukaista ja epäoptimaalista käyttäytymistä eläkesäästämisen yhteydessä. Toisin sanoen tarkastellaan intertemporaalista valintaa ja eläkesäästämistä behavioraalisen taloustieteen näkökulmasta.
Tutkielman alussa tarkastellaan eläkejärjestelmien perusulottuvuuksia sekä perusteita eläkejärjestelmien olemassaololle. Lisäksi perehdytään joihinkin eläkejärjestelmissä viime vuosina tapahtuneisiin muutoksiin sekä siihen, kuinka ne vaikuttivat eläkeetuuksiin. Tarkasteluissa havaitaan muun muassa, että järjestelmien automaattisesti tarjoamat eläkeetuudet ovat pienentyneet monissa maissa, yksilön vastuu eläkkeiden riittävyydestä on kasvanut ja monesti säästämistä tulisikin lisätä. Monissa maissa tämä on ollut tilanne alun alkaenkin ja omilla säästöillä on aina ollut merkittävä rooli vanhuusajan toimeentulon turvaamisessa.
Seuraavaksi tarkastellaan teoreettisesta näkökulmasta Samuelsonin (1934) intertemporaalisen valinnan mallia (eksponentiaalinen diskontatun hyödyn malli) sekä uudempaa behavioraalisen taloustieteen tarjoamaa mallia (hyperbolisen diskonttauksen malli, βδmalli). Tässä osassa esitellään, kuinka erilaiseen käyttäytymiseen nämä mallit johtavat sekä kuinka omien preferenssien tiedostaminen vaikuttaa käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä esitellään myös diskontatun hyödyn mallin sekä eläkesäästämisen anomalioita.
Lopuksi tarkastellaan empiirisiä tutkimustuloksia βδmallin pohjalta säästämisen lisäämiseksi kehitettyjen menetelmien vaikutuksia. Nämä menetelmät on jaoteltu kahteen luokkaan: sitouttaviin ja päätöksenteon kustannuksia alentaviin. Tuloksista havaitaan, että βδmallin pohjalta kehitetyillä menetelmillä voidaan selvästi vaikuttaa eläkesäästämiseen. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että perinteisen eksponentiaalisen diskontatun hyödyn mallin mukaan monilla näistä menetelmistä ei pitäisi olla lainkaan vaikutusta säästämisvalintoihin.
Avainsanat: Behavioraalinen taloustiede, hyperbolinen diskonttaus, aikaepäkonsistentit preferenssit, βδmalli, eläkesäästäminen
Tutkielman alussa tarkastellaan eläkejärjestelmien perusulottuvuuksia sekä perusteita eläkejärjestelmien olemassaololle. Lisäksi perehdytään joihinkin eläkejärjestelmissä viime vuosina tapahtuneisiin muutoksiin sekä siihen, kuinka ne vaikuttivat eläkeetuuksiin. Tarkasteluissa havaitaan muun muassa, että järjestelmien automaattisesti tarjoamat eläkeetuudet ovat pienentyneet monissa maissa, yksilön vastuu eläkkeiden riittävyydestä on kasvanut ja monesti säästämistä tulisikin lisätä. Monissa maissa tämä on ollut tilanne alun alkaenkin ja omilla säästöillä on aina ollut merkittävä rooli vanhuusajan toimeentulon turvaamisessa.
Seuraavaksi tarkastellaan teoreettisesta näkökulmasta Samuelsonin (1934) intertemporaalisen valinnan mallia (eksponentiaalinen diskontatun hyödyn malli) sekä uudempaa behavioraalisen taloustieteen tarjoamaa mallia (hyperbolisen diskonttauksen malli, βδmalli). Tässä osassa esitellään, kuinka erilaiseen käyttäytymiseen nämä mallit johtavat sekä kuinka omien preferenssien tiedostaminen vaikuttaa käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä esitellään myös diskontatun hyödyn mallin sekä eläkesäästämisen anomalioita.
Lopuksi tarkastellaan empiirisiä tutkimustuloksia βδmallin pohjalta säästämisen lisäämiseksi kehitettyjen menetelmien vaikutuksia. Nämä menetelmät on jaoteltu kahteen luokkaan: sitouttaviin ja päätöksenteon kustannuksia alentaviin. Tuloksista havaitaan, että βδmallin pohjalta kehitetyillä menetelmillä voidaan selvästi vaikuttaa eläkesäästämiseen. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että perinteisen eksponentiaalisen diskontatun hyödyn mallin mukaan monilla näistä menetelmistä ei pitäisi olla lainkaan vaikutusta säästämisvalintoihin.
Avainsanat: Behavioraalinen taloustiede, hyperbolinen diskonttaus, aikaepäkonsistentit preferenssit, βδmalli, eläkesäästäminen