Vanhempainvarteista kehityskeskusteluihin
KURKI-HARTIKAINEN, ULLA (2009)
KURKI-HARTIKAINEN, ULLA
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20279
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20279
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opettajan, vanhempien ja oppilaan näkökulmasta oppilaan koulunkäyntiä arvioivaa keskustelua, jossa ovat mukana opettaja, vanhemmat/vanhempi sekä oppilas. Näistä keskusteluista käytetään vaihtelevasti nimitystä vanhempainvartti, arviointikeskustelu tai kehityskeskustelu. Tutkimukseen osallistui 45 alakoulun opettajaa viidestä Pirkanmaalla ja yhdestä Helsingin seudulla sijaitsevasta koulusta, 293 heidän oppilastaan ja 326 oppilaiden vanhempaa. Koulut valittiin siten, että ne ovat vähintään yksisarjaisia ja niiden sijaintipaikkakunnat ovat kooltaan erilaisia. Tutkimus toteutettiin postikyselyllä.
Oppilaan koulunkäyntiä koskevat arviointi- ja palautekeskustelut koettiin hyödyllisiksi kodin ja koulun yhteistyömuodoksi. Niitä toteutettiin erilaisilla tavoilla, keskustelujen pääsisällön rakentuessa oppilaan koulunkäyntiin liittyvien tulosten varsin monipuolisesta tarkastelusta. Kolmen tyypillisimmän keskustelujen järjestämistä koskevan lähestymistavan, "kannustavat, oppilaskeskeiset opettajat", "ongelmalähtöiset, yhdessä ratkaisua hakevat opettajat" ja "molempia edellä mainittuja tapoja käyttävät opettajat", jälkimmäisissä toteutui parhaiten kaikkia keskustelun osapuolia huomioiva, tavoitteellinen keskustelu.
Opettajat kokivat, että heidän vuorovaikutustaitonsa ovat vuorovaikutukseen kannustavia ja he halusivat erityisesti vanhempia aktiivisemmin mukaan keskusteluihin pohtimaan lastensa koulunkäyntiä. Keskustelujen kehittämisideat liittyivät ensisijaisesti palkkaukseen ja keskustelujen etukäteisvalmisteluihin, joita jo osa opettajista toteuttikin lähettämällä ennen keskusteluja vanhemmille lapsen koulunkäyntiä koskevan kyselylomakkeen ja teettämällä oppilailla itsearvioinnin. Vanhempien keskustelujen kehittämistä koskevista ideoista merkittävin oli toive keskustelujen säännöllisyydestä sekä syys- että kevätlukukaudella sekä keskusteluajan pidentäminen.
Vanhempainvartti on edelleen käytetyin käsite koulunkäyntiä koskevasta keskustelusta. On kuitenkin hyvä erottaa jo käsitteellisesti erilaisia keskusteluja. Vanhempainvartit ovat vapaamuotoisempia, vanhempiin tutustumista varten käytäviä keskusteluja. Arviointikeskustelut, kehityskeskustelut tai tavoitekeskustelut ovat selkeästi lapsen koulunkäyntiä arvioivia ja tulevaisuudelle suuntaa antavia keskusteluja. Näitä keskusteluja varten tulee kerätä jo etukäteen informaatiota myös sekä oppilaalta että vanhemmilta. Keskusteluilla tulee olla selkeä struktuuri, ja niiden keskeisen sisältö rakentuu oppilaan vahvuuksista, kehitettävistä alueista ja keinoista näiden kehitettävien alueiden saavuttamiseksi. Oppilas on tällöin olennainen keskustelukumppani aikuisten rinnalla. Oppilaan kanssa kahden kesken käydyt tavoitekeskustelut ovat myös hyvä motivointikeino jonkin yksittäisen tavoitteen saavuttamiseksi.
AVAINSANAT: arviointikeskustelu, kehityskeskustelu, vanhempainvartti, kasvatuskumppanuus
Oppilaan koulunkäyntiä koskevat arviointi- ja palautekeskustelut koettiin hyödyllisiksi kodin ja koulun yhteistyömuodoksi. Niitä toteutettiin erilaisilla tavoilla, keskustelujen pääsisällön rakentuessa oppilaan koulunkäyntiin liittyvien tulosten varsin monipuolisesta tarkastelusta. Kolmen tyypillisimmän keskustelujen järjestämistä koskevan lähestymistavan, "kannustavat, oppilaskeskeiset opettajat", "ongelmalähtöiset, yhdessä ratkaisua hakevat opettajat" ja "molempia edellä mainittuja tapoja käyttävät opettajat", jälkimmäisissä toteutui parhaiten kaikkia keskustelun osapuolia huomioiva, tavoitteellinen keskustelu.
Opettajat kokivat, että heidän vuorovaikutustaitonsa ovat vuorovaikutukseen kannustavia ja he halusivat erityisesti vanhempia aktiivisemmin mukaan keskusteluihin pohtimaan lastensa koulunkäyntiä. Keskustelujen kehittämisideat liittyivät ensisijaisesti palkkaukseen ja keskustelujen etukäteisvalmisteluihin, joita jo osa opettajista toteuttikin lähettämällä ennen keskusteluja vanhemmille lapsen koulunkäyntiä koskevan kyselylomakkeen ja teettämällä oppilailla itsearvioinnin. Vanhempien keskustelujen kehittämistä koskevista ideoista merkittävin oli toive keskustelujen säännöllisyydestä sekä syys- että kevätlukukaudella sekä keskusteluajan pidentäminen.
Vanhempainvartti on edelleen käytetyin käsite koulunkäyntiä koskevasta keskustelusta. On kuitenkin hyvä erottaa jo käsitteellisesti erilaisia keskusteluja. Vanhempainvartit ovat vapaamuotoisempia, vanhempiin tutustumista varten käytäviä keskusteluja. Arviointikeskustelut, kehityskeskustelut tai tavoitekeskustelut ovat selkeästi lapsen koulunkäyntiä arvioivia ja tulevaisuudelle suuntaa antavia keskusteluja. Näitä keskusteluja varten tulee kerätä jo etukäteen informaatiota myös sekä oppilaalta että vanhemmilta. Keskusteluilla tulee olla selkeä struktuuri, ja niiden keskeisen sisältö rakentuu oppilaan vahvuuksista, kehitettävistä alueista ja keinoista näiden kehitettävien alueiden saavuttamiseksi. Oppilas on tällöin olennainen keskustelukumppani aikuisten rinnalla. Oppilaan kanssa kahden kesken käydyt tavoitekeskustelut ovat myös hyvä motivointikeino jonkin yksittäisen tavoitteen saavuttamiseksi.
AVAINSANAT: arviointikeskustelu, kehityskeskustelu, vanhempainvartti, kasvatuskumppanuus