Ohjauksen vaikutus afaattisen henkilön ja tämän läheisen viestintätaitoihin - viisi tapaustutkimusta
GRANROTH, KATRI (2009)
GRANROTH, KATRI
2009
Logopedia - Logopedics
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20269
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20269
Tiivistelmä
Afaattisen henkilön keskustelukumppani on usein avainasemassa mahdollistamassa afaattisen henkilön keskusteluun osallistumista. Keskustelun eteneminen perustuu aina yhteistyöhön, ja siten keskustelukumppani voi toiminnallaan joko estää tai tukea afaattisen henkilön viestintää. Koulutuksen ja ohjauksen kautta läheinen voi löytää keinoja tukea afaattista henkilöä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän logopedian pro gradu -työn tarkoituksena on tarkastella Kommunikaatiokoulu -kurssilla annetun ohjauksen vaikutusta viiden afaattisten henkilön ja heidän läheistensä viestintätaitoihin. Kurssin tavoitteena oli tarjota näille viidelle kurssiparille uusia viestinnän keinoja ja ohjata keskustelukumppanin toimintaa afaattisen henkilön viestintää ja osallistumista tukevaksi. Tutkimuksessa seurattiin afaattisten henkilöiden toiminnallisen kommunikaation muutosta Communicative Effectiveness Index (CETI) -mittarin avulla itsearvioinnin ja läheisten tekemien arviointien perusteella. Tutkittavien parien keskustelun rakenteiden muutosta tarkasteltiin keskustelunanalyyttisesti tutkimalla vuorottelu- ja korjausjäsennystä kurssilla videoiduista keskustelunäytteistä. Parien havainnointi- ja viestintätaitojen kehitystä seurattiin keräämällä aineistoa kurssin alussa ja lopussa.
Afaattisten henkilöiden toiminnallista kommunikaatiota ei arvioitu kurssin lopussa oleellisesti paremmaksi kuin kurssin alussa. Neljän parin afaattisen henkilön ja läheisen toiminnallisen viestinnän kokonaisarviot sekä vahvimman ja heikoimman viestinnän osa-alueen arviot kuitenkin vastasivat hyvin toisiaan kurssin lopussa. Yhden parin osapuolten arviot eivät vastanneet toisiaan missään vaiheessa ja muutos arvioissa oli erisuuntainen. Ne parit, joiden läheiset olivat taitavia havainnoimaan ja siten arvioimaan afaattisen henkilön toiminnallista viestintää, pystyivät yhtä läheistä lukuun ottamatta muokkaamaan omia keskustelustrategioitaan paremmin afaattista henkilöä tukeviksi. Kurssin lopussa kolmen parin keskusteluissa vuorot jakautuivat aiempaa tasaisemmin. Afaattisten henkilöiden läheisilleen esittämien korjauspyyntöjen määrä väheni selvästi kahdella parilla, kun taas yhden parin afaattisen henkilön läheiselleen esittämien korjauspyyntöjen määrä kasvoi selvästi. Kolmen parin läheiset tekivät kurssin lopussa afaattisille kurssipareilleen selvästi enemmän korjauspyyntöjä kuin kurssin alussa. Näiden parien läheiset käyttivät myös tarpeen mukaan erilaisia korjausaloitteita. Kolmen parin läheisillä oli jo kurssille tullessaan keinoja tukea afaattisen läheisensä viestintää. Kurssin aikana nämä läheiset pystyivät edelleen omaksumaan keinoja edistää ja tukea afaattisen henkilön viestintää. Kahden parin läheisillä ei ollut kurssille tullessaan keinoja tukea afaattista kurssipariaan ja keskustelu rakentui kurssin alussa hyvin epätasaisesti. Näiden parien läheiset oppivat kurssin aikana uusia keskustelukeinoja, mutta keskustelua tukevien keinojen pysyvyys ei kurssin lopussa kuitenkaan ollut täysin vakiintunut.
Afaattisten henkilöiden läheiset tarvitsevat ohjausta ja koulutusta löytääkseen keinoja tukea afaattista henkilöä keskustelussa. Kommunikaatiokoulun kaltainen ryhmämuotoinen ohjaus näytti vahvistavan läheisten jo ennalta hyviä taitoja ja tarjosi uusia toimintatapoja keskusteluun. Tämän tutkimuksen perusteella ohjaus ei kuitenkaan riittänyt syvään juurtuneiden toimintamallien murtamiseen siitä huolimatta, että läheiset näyttivät oppineen uudenlaisia keinoja tukea afaattista keskustelukumppaniaan.
Asiasanat:afasia, lähiympäristön ohjaus
Tämän logopedian pro gradu -työn tarkoituksena on tarkastella Kommunikaatiokoulu -kurssilla annetun ohjauksen vaikutusta viiden afaattisten henkilön ja heidän läheistensä viestintätaitoihin. Kurssin tavoitteena oli tarjota näille viidelle kurssiparille uusia viestinnän keinoja ja ohjata keskustelukumppanin toimintaa afaattisen henkilön viestintää ja osallistumista tukevaksi. Tutkimuksessa seurattiin afaattisten henkilöiden toiminnallisen kommunikaation muutosta Communicative Effectiveness Index (CETI) -mittarin avulla itsearvioinnin ja läheisten tekemien arviointien perusteella. Tutkittavien parien keskustelun rakenteiden muutosta tarkasteltiin keskustelunanalyyttisesti tutkimalla vuorottelu- ja korjausjäsennystä kurssilla videoiduista keskustelunäytteistä. Parien havainnointi- ja viestintätaitojen kehitystä seurattiin keräämällä aineistoa kurssin alussa ja lopussa.
Afaattisten henkilöiden toiminnallista kommunikaatiota ei arvioitu kurssin lopussa oleellisesti paremmaksi kuin kurssin alussa. Neljän parin afaattisen henkilön ja läheisen toiminnallisen viestinnän kokonaisarviot sekä vahvimman ja heikoimman viestinnän osa-alueen arviot kuitenkin vastasivat hyvin toisiaan kurssin lopussa. Yhden parin osapuolten arviot eivät vastanneet toisiaan missään vaiheessa ja muutos arvioissa oli erisuuntainen. Ne parit, joiden läheiset olivat taitavia havainnoimaan ja siten arvioimaan afaattisen henkilön toiminnallista viestintää, pystyivät yhtä läheistä lukuun ottamatta muokkaamaan omia keskustelustrategioitaan paremmin afaattista henkilöä tukeviksi. Kurssin lopussa kolmen parin keskusteluissa vuorot jakautuivat aiempaa tasaisemmin. Afaattisten henkilöiden läheisilleen esittämien korjauspyyntöjen määrä väheni selvästi kahdella parilla, kun taas yhden parin afaattisen henkilön läheiselleen esittämien korjauspyyntöjen määrä kasvoi selvästi. Kolmen parin läheiset tekivät kurssin lopussa afaattisille kurssipareilleen selvästi enemmän korjauspyyntöjä kuin kurssin alussa. Näiden parien läheiset käyttivät myös tarpeen mukaan erilaisia korjausaloitteita. Kolmen parin läheisillä oli jo kurssille tullessaan keinoja tukea afaattisen läheisensä viestintää. Kurssin aikana nämä läheiset pystyivät edelleen omaksumaan keinoja edistää ja tukea afaattisen henkilön viestintää. Kahden parin läheisillä ei ollut kurssille tullessaan keinoja tukea afaattista kurssipariaan ja keskustelu rakentui kurssin alussa hyvin epätasaisesti. Näiden parien läheiset oppivat kurssin aikana uusia keskustelukeinoja, mutta keskustelua tukevien keinojen pysyvyys ei kurssin lopussa kuitenkaan ollut täysin vakiintunut.
Afaattisten henkilöiden läheiset tarvitsevat ohjausta ja koulutusta löytääkseen keinoja tukea afaattista henkilöä keskustelussa. Kommunikaatiokoulun kaltainen ryhmämuotoinen ohjaus näytti vahvistavan läheisten jo ennalta hyviä taitoja ja tarjosi uusia toimintatapoja keskusteluun. Tämän tutkimuksen perusteella ohjaus ei kuitenkaan riittänyt syvään juurtuneiden toimintamallien murtamiseen siitä huolimatta, että läheiset näyttivät oppineen uudenlaisia keinoja tukea afaattista keskustelukumppaniaan.
Asiasanat:afasia, lähiympäristön ohjaus