ROMANIKERJÄLÄISTEN UHKA Diskurssianalyyttinen tutkimus kerjäläisyydestä viranomaispuheissa ja verkkokeskusteluissa
HIRVONEN, MIRA (2009)
HIRVONEN, MIRA
2009
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20265
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20265
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vuosina 2007-2008 Suomeen saapuneiden romanikerjäläisten herättämää keskustelua. Kerjäläisten Suomeen saapuminen sai paljon julkisuutta osakseen niin painetuissa lehdissä kuin verkkomediassakin. Julkista keskustelua talvella 2008 vauhdittivat entisestään viitteet kerjäläisten oleskelun muuttumisesta ympärivuotiseksi. Tutkielmassa analysoidaan, millaisin diskurssein viranomaiset sekä verkkokeskustelijat määrittävät kerjäläisyyttä puheissaan. Aineiston viranomaiset edustavat Helsingin kaupunkia, poliisia, sosiaali- ja maahanmuuttoviranomaisia sekä sisäasianministeriön toimijoita. Verkkokeskusteluihin osallistujat jäävät anonyymeiksi. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Helsingin Sanomien painetussa lehdessä lokakuun 2007 ja marraskuun 2008 välillä ilmestyneitä uutisia sekä Helsingin Sanomien verkkosivujen Keskustelu-osiossa käytyjä aiheeseen liittyviä mielipidekeskusteluja lokakuun 2007 ja elokuun 2008 välillä. Aineiston analyysissä käytettiin diskurssianalyysin välineistöä.
Tutkielmassa tarkastellaan romanien asemaa suomalaisena ja eurooppalaisena vähemmistöryhmänä sekä kerjäämisen historiallista taustaa ja nykytilaa. Tämän lisäksi pureudutaan nyky-kerjäämisen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan tiedotusvälineiden vallan eri muotoja ja mahdollisuuksia toimia mielipiteiden muokkaajana. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu kansallisen identiteetin rakentumisen kysymyksiin sekä toiseuden, erilaisuuden ja visuaalisen järjestyksen tarkasteluun.
Aineiston analyysi osoitti, että viranomaiset ohjaavat Helsingin Sanomien uutisten kautta keskustelua määritellessään ilmiötä sekä siihen liittyviä toimenpiteitä. Keskeisiä viranomaisten käyttämiä diskursseja olivat uhka-, turvallisuus-, hallinta-, ratkaisu- ja humaaniusdiskurssit. Näistä viranomaisten puheenvuoroissa korostuivat etenkin uhan, turvallisuuden ja hallinnan diskurssit. Viranomaisten diskursseista muodostuu melko yhdenmukainen ja ongelmalähtöisiä näkökulmia korostava. Verkkokeskustelussa diskurssien kirjo on laajempi, vaikka myös näissä keskusteluissa diskurssien samankaltaisuus verrattuna viranomaisten diskursseihin on nähtävissä. Edellä kuvattujen diskurssien lisäksi verkkokeskustelussa muodostuu häiritsevyyden, hyvinvointivaltion ja suomalaisten "ominaispiirteiden" diskurssit.
Viranomaispuheen diskursseja leimaa yksipuolisuus ja kielteisiä näkökulmia korostava. Verkkokeskustelussa kerjäläisten koettuun uhkaan vastataan tuottamalla diskursseja, jotka tukevat mielikuvia yhtenäisestä suomalaisuudesta. Sekä viranomaispuheessa että verkkokeskusteluiden diskursseissa kerjäläisistä muodostuu 'toisia', joita peilataan suomalaisuuden vastakohtana eri elämän alueilla. Vaikka verkkokeskusteluissa diskurssit olivat moniäänisempiä, ne sulautuivat tukemaan viranomaisdiskursseja ja siten ne tuottivat melko yhdenmukaista sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksessa esiin nousseiden diskurssien yksipuolisuus voi johtaa yhteiskunnallisen keskustelun hiljenemiseen. Lisäksi yksipuoliset diskurssit saattavat hallitseviksi päästyään tukahduttaa vaihtoehtoiset diskurssit ja siten marginalisoida kerjäläisiä entistä enemmän.
Asiasanat:kerjäläisyys, romani, identiteetti, tiedotusvälineet, diskurssianalyysi
Tutkielmassa tarkastellaan romanien asemaa suomalaisena ja eurooppalaisena vähemmistöryhmänä sekä kerjäämisen historiallista taustaa ja nykytilaa. Tämän lisäksi pureudutaan nyky-kerjäämisen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan tiedotusvälineiden vallan eri muotoja ja mahdollisuuksia toimia mielipiteiden muokkaajana. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu kansallisen identiteetin rakentumisen kysymyksiin sekä toiseuden, erilaisuuden ja visuaalisen järjestyksen tarkasteluun.
Aineiston analyysi osoitti, että viranomaiset ohjaavat Helsingin Sanomien uutisten kautta keskustelua määritellessään ilmiötä sekä siihen liittyviä toimenpiteitä. Keskeisiä viranomaisten käyttämiä diskursseja olivat uhka-, turvallisuus-, hallinta-, ratkaisu- ja humaaniusdiskurssit. Näistä viranomaisten puheenvuoroissa korostuivat etenkin uhan, turvallisuuden ja hallinnan diskurssit. Viranomaisten diskursseista muodostuu melko yhdenmukainen ja ongelmalähtöisiä näkökulmia korostava. Verkkokeskustelussa diskurssien kirjo on laajempi, vaikka myös näissä keskusteluissa diskurssien samankaltaisuus verrattuna viranomaisten diskursseihin on nähtävissä. Edellä kuvattujen diskurssien lisäksi verkkokeskustelussa muodostuu häiritsevyyden, hyvinvointivaltion ja suomalaisten "ominaispiirteiden" diskurssit.
Viranomaispuheen diskursseja leimaa yksipuolisuus ja kielteisiä näkökulmia korostava. Verkkokeskustelussa kerjäläisten koettuun uhkaan vastataan tuottamalla diskursseja, jotka tukevat mielikuvia yhtenäisestä suomalaisuudesta. Sekä viranomaispuheessa että verkkokeskusteluiden diskursseissa kerjäläisistä muodostuu 'toisia', joita peilataan suomalaisuuden vastakohtana eri elämän alueilla. Vaikka verkkokeskusteluissa diskurssit olivat moniäänisempiä, ne sulautuivat tukemaan viranomaisdiskursseja ja siten ne tuottivat melko yhdenmukaista sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksessa esiin nousseiden diskurssien yksipuolisuus voi johtaa yhteiskunnallisen keskustelun hiljenemiseen. Lisäksi yksipuoliset diskurssit saattavat hallitseviksi päästyään tukahduttaa vaihtoehtoiset diskurssit ja siten marginalisoida kerjäläisiä entistä enemmän.
Asiasanat:kerjäläisyys, romani, identiteetti, tiedotusvälineet, diskurssianalyysi