Yleinen järjestys ja turvallisuus kielteisen oleskelulupapäätöksen perusteena
HÄRMÄLÄ, VESA (2009)
HÄRMÄLÄ, VESA
2009
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20258
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20258
Tiivistelmä
Yleinen järjestys ja turvallisuus on erittäin tulkinnanvarainen käsite, joka kuitenkin esiintyy monissa eri yhteyksissä erilaisten oikeuksien, kuten vapaan liikkuvuuden, rajoitusperusteena. Tässä tutkielmassa perehdytään oleskeluluvan epäämiseen sillä perusteella, että hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Keskeisenä menetelmänä tutkielmassa hyödynnetään oikeusdogmatiikkaa, joten lähteinä toimivat erityisesti kirjoitettu laki sekä oikeuskäytäntö. Tavoitteena on selvittää, onko yleinen järjestys ja turvallisuus oikeushyvänä selkeässä ristiriidassa oleskelulupaa hakevan henkilön oikeuksien kanssa.
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on aiheen kannalta keskeistä ulkomaalaislain sisältöä sekä kotimaisten hallintotuomioistuinten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä kuvaavaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta, erityisesti Tapio Kuosman Uusi ulkomaalaislaki sekä Matti Pellonpään kattava yleisteos Euroopan ihmisoikeussopimus. Lisäksi tutkielmassa perehdytään tarkemmin muutamaan varsin tuoreeseen korkeimman hallinto-oikeuden sekä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun, jotka liittyvät juuri oleskeluoikeuden epäämiseen ordre public -perusteella.
Valtioiden mahdollisuudet rajoittaa henkilöiden oleskeluoikeutta vetoamalla yleiseen etuun, kuten yleisen järjestyksen ja turvallisuuden mahdolliseen vaarantumiseen, ovat tätä nykyä varsin niukat ja erittäin kriittisen kansallisen sekä ylikansallisen valvonnan alaisena. Kansainvälinen sääntely ja valtioiden osallisuus esimerkiksi ihmisoikeussopimuksissa takaa sen, että henkilöiden oleskeluoikeutta ei voida rajoittaa enempää kuin kulloinkin on välttämätöntä sitäkin tärkeämpien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi. Kotimaista oleskelulupaharkintaa koskevat suurimmat ongelmakohdatkin, kuten suojelupoliisin niin sanotun turvallisuuslausunnon erikoinen asema, lienevät korjattavissa perus- ja ihmisoikeusmyönteisemmällä laintulkinnalla ja sisäisillä ohjeistuksilla.
Asiasanat:oleskelulupa, ihmisoikeustuomioistuin, suojelupoliisi, yleinen järjestys ja turvallisuus
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on aiheen kannalta keskeistä ulkomaalaislain sisältöä sekä kotimaisten hallintotuomioistuinten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä kuvaavaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta, erityisesti Tapio Kuosman Uusi ulkomaalaislaki sekä Matti Pellonpään kattava yleisteos Euroopan ihmisoikeussopimus. Lisäksi tutkielmassa perehdytään tarkemmin muutamaan varsin tuoreeseen korkeimman hallinto-oikeuden sekä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun, jotka liittyvät juuri oleskeluoikeuden epäämiseen ordre public -perusteella.
Valtioiden mahdollisuudet rajoittaa henkilöiden oleskeluoikeutta vetoamalla yleiseen etuun, kuten yleisen järjestyksen ja turvallisuuden mahdolliseen vaarantumiseen, ovat tätä nykyä varsin niukat ja erittäin kriittisen kansallisen sekä ylikansallisen valvonnan alaisena. Kansainvälinen sääntely ja valtioiden osallisuus esimerkiksi ihmisoikeussopimuksissa takaa sen, että henkilöiden oleskeluoikeutta ei voida rajoittaa enempää kuin kulloinkin on välttämätöntä sitäkin tärkeämpien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi. Kotimaista oleskelulupaharkintaa koskevat suurimmat ongelmakohdatkin, kuten suojelupoliisin niin sanotun turvallisuuslausunnon erikoinen asema, lienevät korjattavissa perus- ja ihmisoikeusmyönteisemmällä laintulkinnalla ja sisäisillä ohjeistuksilla.
Asiasanat:oleskelulupa, ihmisoikeustuomioistuin, suojelupoliisi, yleinen järjestys ja turvallisuus