"Valitettavasti myös paljon on varkauksia." Yleisradion tv-uutisten rikos- ja väkivalta-aineisto 1957-1969.
KATAJAMÄKI, ELINA (2009)
KATAJAMÄKI, ELINA
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20193
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20193
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmani käsittelee Yleisradion tv-uutisissa esitettyä rikos- ja väkivalta-aineistoa vuosina 1957-1969.
Tv:ssä aloitettiin uutisten kaltaisten ajankohtaisten ohjelmien näyttäminen vuonna 1957. Samaan aikaan maassa elettiin muutoksen aikakautta. Sotien jälkeinen Suomi oli muuttumassa maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeksi palveluyhteiskunnaksi ja monen kansalaisen sosiaalinen asema koheni niin, että tv:stä tuli yksi lisääntyneen vapaa-ajan viettotavoista. Tv:tä pidetään mediana, joka tempaa kansalaiset tapahtumien keskipisteeseen ja näin muokkaa elettyä todellisuutta. Näin ollen tv-uutisia tarkastelemalla voi tavoittaa jotain siitä, millaisena aikalaiset näkivät maailman rikosuutisoinnin kautta.
Tv-uutisten alkuaikoina näytetyn ohjelmiston sisältöä saneli sen saatavuus. Pitkään uutiset olivat riippuvaisia ulkomaalaisesta kuvatarjonnasta, mikä näkyi esimerkiksi rikosuutisten osalta suhteettoman suurena yhdysvaltalaisen rikosuutisoinnin määränä. Kaikkiaan ulkomaalaisen materiaalin osuus oli etenkin tarkastelujakson alussa merkittävä, mutta kotimaisen uutisoinnin määrä lisääntyi jakson loppua kohti.
Tv:n rikosuutisissa poliittisiin yhteyksiin kytkeytyvät rikolliset teot saivat suurimman huomion. Aikakaudella sattui jokunen maailmanhistoriaan piirtynyt poliittinen murha. Näiden poliittisesti värittyneiden tekojen leimaaminen puhtaasti rikosuutisiksi on kyseenalaista, mutta ne ovat mukana aineistossa siksi, että tavallisen katsojan näkökulmasta ne mitä todennäköisimmin näyttäytyivät pääosin väkivallantekoina, eli rikoksina. Poliittisesti motivoidut rikos- ja väkivaltauutiset peittivät alleen sen, että uutisissa vaiettiin esimerkiksi Neuvostoliitossa tapahtuneesta rikollisuudesta, kaikesta perheväkivallasta ja suomalaisesta alaluokkaisesta rikollisuudesta. Suurimmalla vakavuudella suhtauduttiin keskiluokkaisen kansanosan turvallisuutta ravisteleviin rikollisuuden lajeihin, kuten poliisimurhiin.
Tarkastelujakson suurin muutos liittyy paitsi kotimaisen uutisoinnin lisääntymiseen, myös huumausainerikollisuudesta kertovan uutisoinnin syntyyn. Uutisoinnissa on selvästi havaittavissa hätäännystä uuden rikollisuuden lajin edessä.
Lähestyn tutkimuskohdettani poikkitieteellisesti paitsi historian, myös tiedotusopin tutkimuksen kautta. Menetelmänäni on ollut poimia ensin määrällisiä kokonaisuuksia, joista sen jälkeen on poimittu osia laadullista tarkastelua varten. Primäärilähteenäni on toiminut Yleisradion sähköinen BRS-arkisto, johon esitetyt tv-jutut on koottu tekstimuodossa. Olen katsonut kaikki jutut, joista on olemassa katsomiskuntoinen nauha ja analysoinut juttuja paitsi katselun kautta, myös niistä tehtyjen selosteiden avulla. Jutut on haettu 45 hakusanalla ja niitä tarkentavilla hauilla ja 480 uutisjutun kokonaisuuden perusteella on muodostunut varsin kattava kuva siitä, millaista rikosaineistoa 1950-1960-lukujen uutisten katsojille oli tarjolla.
Tutkimuskirjallisuuden osalta nojaudun lukuisaan määrään oikeuspoliittisia tutkimuksia, kuten Tapio Lappi-Seppälän Homicide in Finland- teokseen ja Reino Sirènin tutkimukseen Pahoinpitelyrikollisuus 1950-1997. Ajankuvan hahmottamisen kannalta merkittävä teos tutkielmassa on ollut Antti Kariston Suuret ikäluokat. Myös suuri määrä tv:n historian tutkimusta käsittelevää kirjallisuutta on ollut apuna tutkielman teossa, erityisesti mainittakoon Raimo Salokankaan Yleisradion historia, toinen osa.
Asiasanat:Rikollisuus, televisio, uutiset
Tv:ssä aloitettiin uutisten kaltaisten ajankohtaisten ohjelmien näyttäminen vuonna 1957. Samaan aikaan maassa elettiin muutoksen aikakautta. Sotien jälkeinen Suomi oli muuttumassa maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeksi palveluyhteiskunnaksi ja monen kansalaisen sosiaalinen asema koheni niin, että tv:stä tuli yksi lisääntyneen vapaa-ajan viettotavoista. Tv:tä pidetään mediana, joka tempaa kansalaiset tapahtumien keskipisteeseen ja näin muokkaa elettyä todellisuutta. Näin ollen tv-uutisia tarkastelemalla voi tavoittaa jotain siitä, millaisena aikalaiset näkivät maailman rikosuutisoinnin kautta.
Tv-uutisten alkuaikoina näytetyn ohjelmiston sisältöä saneli sen saatavuus. Pitkään uutiset olivat riippuvaisia ulkomaalaisesta kuvatarjonnasta, mikä näkyi esimerkiksi rikosuutisten osalta suhteettoman suurena yhdysvaltalaisen rikosuutisoinnin määränä. Kaikkiaan ulkomaalaisen materiaalin osuus oli etenkin tarkastelujakson alussa merkittävä, mutta kotimaisen uutisoinnin määrä lisääntyi jakson loppua kohti.
Tv:n rikosuutisissa poliittisiin yhteyksiin kytkeytyvät rikolliset teot saivat suurimman huomion. Aikakaudella sattui jokunen maailmanhistoriaan piirtynyt poliittinen murha. Näiden poliittisesti värittyneiden tekojen leimaaminen puhtaasti rikosuutisiksi on kyseenalaista, mutta ne ovat mukana aineistossa siksi, että tavallisen katsojan näkökulmasta ne mitä todennäköisimmin näyttäytyivät pääosin väkivallantekoina, eli rikoksina. Poliittisesti motivoidut rikos- ja väkivaltauutiset peittivät alleen sen, että uutisissa vaiettiin esimerkiksi Neuvostoliitossa tapahtuneesta rikollisuudesta, kaikesta perheväkivallasta ja suomalaisesta alaluokkaisesta rikollisuudesta. Suurimmalla vakavuudella suhtauduttiin keskiluokkaisen kansanosan turvallisuutta ravisteleviin rikollisuuden lajeihin, kuten poliisimurhiin.
Tarkastelujakson suurin muutos liittyy paitsi kotimaisen uutisoinnin lisääntymiseen, myös huumausainerikollisuudesta kertovan uutisoinnin syntyyn. Uutisoinnissa on selvästi havaittavissa hätäännystä uuden rikollisuuden lajin edessä.
Lähestyn tutkimuskohdettani poikkitieteellisesti paitsi historian, myös tiedotusopin tutkimuksen kautta. Menetelmänäni on ollut poimia ensin määrällisiä kokonaisuuksia, joista sen jälkeen on poimittu osia laadullista tarkastelua varten. Primäärilähteenäni on toiminut Yleisradion sähköinen BRS-arkisto, johon esitetyt tv-jutut on koottu tekstimuodossa. Olen katsonut kaikki jutut, joista on olemassa katsomiskuntoinen nauha ja analysoinut juttuja paitsi katselun kautta, myös niistä tehtyjen selosteiden avulla. Jutut on haettu 45 hakusanalla ja niitä tarkentavilla hauilla ja 480 uutisjutun kokonaisuuden perusteella on muodostunut varsin kattava kuva siitä, millaista rikosaineistoa 1950-1960-lukujen uutisten katsojille oli tarjolla.
Tutkimuskirjallisuuden osalta nojaudun lukuisaan määrään oikeuspoliittisia tutkimuksia, kuten Tapio Lappi-Seppälän Homicide in Finland- teokseen ja Reino Sirènin tutkimukseen Pahoinpitelyrikollisuus 1950-1997. Ajankuvan hahmottamisen kannalta merkittävä teos tutkielmassa on ollut Antti Kariston Suuret ikäluokat. Myös suuri määrä tv:n historian tutkimusta käsittelevää kirjallisuutta on ollut apuna tutkielman teossa, erityisesti mainittakoon Raimo Salokankaan Yleisradion historia, toinen osa.
Asiasanat:Rikollisuus, televisio, uutiset