'Sweethearts and Wives': The Representation of Lesbianism in Sarah Waters's Tipping the Velvet
HEIMONEN, EMILIA (2009)
HEIMONEN, EMILIA
2009
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20184
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20184
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten Sarah Watersin romaani Tipping the Velvet (1998) kuvaa lesboutta. Teos sijoittuu 1800-luvun Englantiin, vaikka onkin ilmestynyt 1990-luvulla, mikä antaa Watersille mahdollisuuden käyttää postmodernille aikakaudellemme ajankohtaista seksuaalivähemmistöihin liittyvää käsitteistöä lesbokuvauksissaan ja samalla uudelleenkirjoittaa lesbohistoriaa. Lähestyn aihetta kahdesta eri näkökulmasta: tarkastelen lesboutta yhtäältä esimerkkinä naismaskuliinisuudesta ja toisaalta romaanin erilaisten lesbosuhteiden kautta.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys pohjautuu queer-teoriaan, joka kritisoi ajatusta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta pysyvänä ja muuttumattomana, ja käsittelee ilmiöitä, kuten drag ja ristiinpukeutuminen, jotka korostavat sukupuolen performatiivista luonnetta. Lisäksi erittelen tutkimukseni teoriaosassa viktoriaanisen ajan käsityksiä naisista, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Nämä aiheet ovat oleellisia tutkittaessa Watersin romaania, koska tapahtumien edetessä teoksen päähenkilö Nan löytää seksuaali-identiteettinsä maskuliinisena lesbonaisena nimenomaan performatiivisuuden kautta. Viktoriaanisen ajan naiskäsitykset taas ovat erityisen oleellisia analysoitaessa teoksen lesbosuhteita.
Ensimmäinen analyysilukuni keskittyy naismaskuliinisuuteen lähinnä teoksen päähenkilön Nanin kautta. Tässä luvussa naismaskuliinisuutta ja sen liittymistä tietynlaiseen lesboidentiteettiin käsitellään kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin naismaskuliinisuus kuvataan romaanissa teatteriesityksenä, jossa maskuliinisuutta on mahdollista tehdä rooliasujen, hiusten, eleiden ja käytöksen avulla. Toisekseen päähenkilö kävelee Lontoon kaduilla täysin mieheksi naamioituneena välttääkseen naissukupuoleen liittyvän häirinnän ja onnistuu tässä uskottavasti. Lopulta Nan omaksuu maskuliinisuuden osaksi itseään, ja roolien tai naamioitumisen sijaan hänestä vähitellen tulee maskuliininen lesbonainen. Kaksi ensimmäistä naismaskuliinisuuden vaihetta ovat Nanille tärkeitä mahdollisuuksia tutustua omaan seksuaali-identiteettiinsä yhteiskunnassa, jossa naisen tuli olla naisellinen, eikä lesboutta hyväksytty.
Toinen analyysilukuni käsittelee romaanin kolmea varsin erilaista lesbosuhdetta. Nanin ja Kittyn suhde on esitetty naistenvälisenä romanttisena ystävyytenä; Nanin ja Diana suhde aggressiivisena seksisuhteena; ja Nanin ja Florencen suhde esimerkkinä lesboperheestä. Romaanin suhteiden välityksellä Waters käsittelee niin viktoriaanisen ajan stereotyyppisiä käsityksiä lesboudesta kuin nykyajan seksuaalivähemmistöille tyypillisiä tai ajankohtaisia ilmiöitä kuten kaapissa elämistä ja sateenkaariperheitä.
Asiasanat:Waters, lesbous, seksuaali-identiteetti, performatiivisuus, naismaskuliinisuus
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys pohjautuu queer-teoriaan, joka kritisoi ajatusta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta pysyvänä ja muuttumattomana, ja käsittelee ilmiöitä, kuten drag ja ristiinpukeutuminen, jotka korostavat sukupuolen performatiivista luonnetta. Lisäksi erittelen tutkimukseni teoriaosassa viktoriaanisen ajan käsityksiä naisista, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Nämä aiheet ovat oleellisia tutkittaessa Watersin romaania, koska tapahtumien edetessä teoksen päähenkilö Nan löytää seksuaali-identiteettinsä maskuliinisena lesbonaisena nimenomaan performatiivisuuden kautta. Viktoriaanisen ajan naiskäsitykset taas ovat erityisen oleellisia analysoitaessa teoksen lesbosuhteita.
Ensimmäinen analyysilukuni keskittyy naismaskuliinisuuteen lähinnä teoksen päähenkilön Nanin kautta. Tässä luvussa naismaskuliinisuutta ja sen liittymistä tietynlaiseen lesboidentiteettiin käsitellään kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin naismaskuliinisuus kuvataan romaanissa teatteriesityksenä, jossa maskuliinisuutta on mahdollista tehdä rooliasujen, hiusten, eleiden ja käytöksen avulla. Toisekseen päähenkilö kävelee Lontoon kaduilla täysin mieheksi naamioituneena välttääkseen naissukupuoleen liittyvän häirinnän ja onnistuu tässä uskottavasti. Lopulta Nan omaksuu maskuliinisuuden osaksi itseään, ja roolien tai naamioitumisen sijaan hänestä vähitellen tulee maskuliininen lesbonainen. Kaksi ensimmäistä naismaskuliinisuuden vaihetta ovat Nanille tärkeitä mahdollisuuksia tutustua omaan seksuaali-identiteettiinsä yhteiskunnassa, jossa naisen tuli olla naisellinen, eikä lesboutta hyväksytty.
Toinen analyysilukuni käsittelee romaanin kolmea varsin erilaista lesbosuhdetta. Nanin ja Kittyn suhde on esitetty naistenvälisenä romanttisena ystävyytenä; Nanin ja Diana suhde aggressiivisena seksisuhteena; ja Nanin ja Florencen suhde esimerkkinä lesboperheestä. Romaanin suhteiden välityksellä Waters käsittelee niin viktoriaanisen ajan stereotyyppisiä käsityksiä lesboudesta kuin nykyajan seksuaalivähemmistöille tyypillisiä tai ajankohtaisia ilmiöitä kuten kaapissa elämistä ja sateenkaariperheitä.
Asiasanat:Waters, lesbous, seksuaali-identiteetti, performatiivisuus, naismaskuliinisuus