Lastentalomallin oikeudelliset reunaehdot
TUOMINEN, MIA (2009)
TUOMINEN, MIA
2009
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20174
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20174
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan lastentalomallin toteuttamista. Lastentalomallilla tarkoitetaan toimintamallia, jossa poliisi, syyttäjä, sosiaaliviranomaiset ja terveydenhuollon ammattilaiset työskentelevät yhdessä paikassa lapseen kohdistuneen rikoksen selvittämiseksi. Toimintamallilla on kaksi tavoitetta: viranomaisten yhteistyön ja lapsen oikeuksien edistäminen. Lastentalomalli varmistaa erityisen osaamisen lapsen kanssa työskentelyssä niin rikostutkinnassa, oikeusprosessin aikana kuin hoito- ja tukitoimissa. Tutkielmassani tarkastelen Yhdysvalloissa, Islannissa, Ruotsissa ja Norjassa toteutettuja lastentalomalleja. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, onko lastentalon kaltaisen toimintamallin toteuttamiselle oikeudellisia esteitä. Pyrin selvittämään, edellyttääkö mallin toteuttaminen Suomessa muutoksia voimassaoleviin lakeihin.
Lastentalomallin toteuttaminen on yksi sisäisen turvallisuuden ohjelman toimenpiteistä lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen. Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, mikä on sisäisen turvallisuuden ohjelman oikeudellinen velvoittavuus ja tarvitaanko siihen kirjatun toimenpiteen toteuttamiseksi lainsäädäntöä vai onko toimenpide mahdollista toteuttaa oikeuspoliittisin keinoin.
Lapseen kohdistuvan rikoksen selvittämisessä tarvitaan monen viranomaisen osaamista. Rikoksen selvittäminen on esitutkintaa, josta vastuu on poliisilla. Sen lisäksi saatetaan tarvita lastensuojelullisia toimia lapsen elinolosuhteiden turvaamiseksi. Esitutkinnassa voi olla tarpeen tehdä lapselle somaattisia tutkimuksia mahdollisten vammojen löytämiseksi. Lapsen etua ja viranomaisten yhteistyötä koskevia säännöksiä on paljon ja niiden ristiriitaisuus saattaa aiheuttaa ongelmia viranomaisyhteistyössä. Tarkastelen lapsen etua ja viranomaisten yhteistyötä koskevia voimassa olevia säännöksiä sen selvittämiseksi, onko lastentalomallin toteuttamiseksi tarpeen muuttaa niitä säännöksiä, joiden tulkinnoista syntyy ristiriitaisuuksia. Huomioni kiinnittyy erityisesti vuoden alusta voimaan tulleeseen lakiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä (järjestämislaki), joka viittaa esitöiden perusteella lastentalomallin toteuttamiseen.
Tutkielmani on oikeusdogmaattinen mutta lainopin metodin rinnalla käytän sekä oikeusvertailevaa että oikeuspoliittista metodia. Tarkastelu on painottunut suurelta osin ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen, koska kotimaista lähdeaineistoa ei ole ollut saatavilla.
Lastentalomalli ei tutkimukseni mukaan ole perusteltua toteuttaa ilman lainsäädännöllisiä muutoksia. Muutostarpeet koskevat erityisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perusteella säädettyä järjestämislakia, sillä laki koskee vain lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä. Sitä ei sovelleta pahoinpitelyiden kohteiksi joutuneiden lasten tutkimuksiin, jonka vuoksi lain soveltamisalaa tulisi tarkastella uudelleen. On myös syytä kiinnittää huomiota lapsen ikää koskeviin säännöksiin niin järjestämislaissa kuin rikoslaissa ja sosiaalihuoltoa koskevissa laeissa. Viranomaisyhteistyön kehittäminen joustavammaksi antaa aiheen harkita esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevien salassapitosäännösten muuttamista ja lastensuojelulain lapsen tutkimista koskevien säännösten täsmentämistä.
Asiasanat:lastentalomalli, lapsen etu, viranomaisyhteistyö
Lastentalomallin toteuttaminen on yksi sisäisen turvallisuuden ohjelman toimenpiteistä lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen. Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, mikä on sisäisen turvallisuuden ohjelman oikeudellinen velvoittavuus ja tarvitaanko siihen kirjatun toimenpiteen toteuttamiseksi lainsäädäntöä vai onko toimenpide mahdollista toteuttaa oikeuspoliittisin keinoin.
Lapseen kohdistuvan rikoksen selvittämisessä tarvitaan monen viranomaisen osaamista. Rikoksen selvittäminen on esitutkintaa, josta vastuu on poliisilla. Sen lisäksi saatetaan tarvita lastensuojelullisia toimia lapsen elinolosuhteiden turvaamiseksi. Esitutkinnassa voi olla tarpeen tehdä lapselle somaattisia tutkimuksia mahdollisten vammojen löytämiseksi. Lapsen etua ja viranomaisten yhteistyötä koskevia säännöksiä on paljon ja niiden ristiriitaisuus saattaa aiheuttaa ongelmia viranomaisyhteistyössä. Tarkastelen lapsen etua ja viranomaisten yhteistyötä koskevia voimassa olevia säännöksiä sen selvittämiseksi, onko lastentalomallin toteuttamiseksi tarpeen muuttaa niitä säännöksiä, joiden tulkinnoista syntyy ristiriitaisuuksia. Huomioni kiinnittyy erityisesti vuoden alusta voimaan tulleeseen lakiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä (järjestämislaki), joka viittaa esitöiden perusteella lastentalomallin toteuttamiseen.
Tutkielmani on oikeusdogmaattinen mutta lainopin metodin rinnalla käytän sekä oikeusvertailevaa että oikeuspoliittista metodia. Tarkastelu on painottunut suurelta osin ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen, koska kotimaista lähdeaineistoa ei ole ollut saatavilla.
Lastentalomalli ei tutkimukseni mukaan ole perusteltua toteuttaa ilman lainsäädännöllisiä muutoksia. Muutostarpeet koskevat erityisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perusteella säädettyä järjestämislakia, sillä laki koskee vain lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä. Sitä ei sovelleta pahoinpitelyiden kohteiksi joutuneiden lasten tutkimuksiin, jonka vuoksi lain soveltamisalaa tulisi tarkastella uudelleen. On myös syytä kiinnittää huomiota lapsen ikää koskeviin säännöksiin niin järjestämislaissa kuin rikoslaissa ja sosiaalihuoltoa koskevissa laeissa. Viranomaisyhteistyön kehittäminen joustavammaksi antaa aiheen harkita esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevien salassapitosäännösten muuttamista ja lastensuojelulain lapsen tutkimista koskevien säännösten täsmentämistä.
Asiasanat:lastentalomalli, lapsen etu, viranomaisyhteistyö