Henkilökohtaistaminen monialakoulutuksessa
LEHTIMÄKI, VIRPI (2009)
LEHTIMÄKI, VIRPI
2009
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20164
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20164
Tiivistelmä
Tässä lisensiaattitutkimuksessa tarkastellaan henkilökohtaistamisen toteutumista työvoimakoulutuksessa, tarkemmin sanoen monialakoulutuksessa, noin vuosi sen jälkeen, kun henkilökohtaistaminen oli kirjattu lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja ajankohtana, jolloin Opetushallitus antoi määräyksen näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimuksen kontekstina toimii Seinäjoen koulutuskeskuksessa toteutettu monialakoulutus. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri osapuolten (opiskelijat, kouluttajat, työvoimavirkailijat ja työnantajat) kokemuksia henkilökohtaistamisen toteutumisesta.
Haastatteluaineistosta rakentui samalla kuvaus monialakoulutuksen prosessista. Henkilökohtaistamisen toteuttaminen edellyttää koulutuksen ja tutkinnon järjestäjän, opiskelijan, työpaikkojen ja tutkinnon hankkijan välistä yhteistyötä. Sen vuoksi oli tärkeää kerätä kaikkien osapuolten kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksen hallinnollisena viitekehyksenä toimi henkilökohtaistamismääräys ja teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Peavyn Sosiodynaamisen ohjauksen ja vuorovaikutuksen teoriaa. Ohjausta tarkastellaan aikuisopiskelijan ohjauksen, näyttötutkintotoiminnan sekä työssä oppimisympäristössä tapahtuvan ohjauksen näkökulmasta.
Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin kehikkona käytettiin hallinnollista henkilökohtaistamismääräystä. Sisällönanalyysissä aineisto analysoitiin haastatteluteemojen mukaisesti, jotka pohjautuivat kolmivaiheisen henkilökohtaistamisen malliin.
Tulosten esittely noudattelee kolmivaiheisen henkilökohtaistamisen jaottelua. Tulososaan on liitetty luvut monialakoulutukseen hakeutuminen ja monialakoulutuksen toteutuminen ja ne liittyvät tutkittavan ilmiön toteutumiseen nimenomaan työvoimakoulutuksen kontekstissa.
Tuloksista ilmenee, että monialakoulutuksen toteutukseen osallistuneiden eri tahojen kokemus henkilökohtaistamisesta oli myönteinen ja että henkilökohtaistaminen toteutuu pääosin henkilökohtaistamismääräyksen mukaisesti. Myönteiseen kokemukseen vaikuttivat tavoitteiden toteutuminen, vaikuttamismahdollisuus koulutuksen toteutuksessa, elämäntilanteen huomioiminen toteutusta suunniteltaessa ja tutkinnon suorittamisen järjestelyt.
Henkilökohtaistamismääräykseen verrattaessa toteutuksessa tuli esille joitakin puutteita. Ohjaustarvetta ei kirjattu ohjaussuunnitelmaksi ja kirjallista palautetta ei kerätty toteutuksen eri vaiheissa eri osapuolilta. Lisäksi henkilökohtaistamisprosessi eteni ajallisesti eri järjestyksessä kuin henkilökohtaistamismääräyksessä on kuvattu. Osaamisen tunnistaminen ei kaikissa tapauksissa johtanut osaamisen tunnustamiseen, vaan tutkinto suoritettiin osallistumalla tutkintotilaisuuksiin.
Monialakoulutuksen henkilökohtaistamisen toteutumisessa keskeiseen asemaan nousivat ohjaus ja verkostoyhteistyö. Eri osapuolten tekemä yhteistyö on edellytys henkilökohtaistamisen hyvälle toteutumiselle. Ohjaus taas on keskeinen väline, jota toteuttavat henkilökohtaistamisen prosessin eri vaiheissa eri osapuolet; kouluttajat, työvoimavirkailijat ja työpaikkojen edustajat.
Merkittävä tutkimustulos on myös se, että henkilökohtaistaminen haastaa eri tahot uudenlaiseen asiakaslähtöiseen työtapaan. Henkilökohtaistaminen toteutuu ohjauksessa ja jokaisella taholla on oma tärkeä tehtävänsä. Työvoimatoimiston rooli painottuu hakevan vaiheen ohjaukseen, työpaikkojen rooli puolestaan on työssä oppimisen ohjaamisessa. Kouluttajien tehtävä on moninainen, ja heidän ohjauksensa ulottuu koko henkilökohtaistamisen prosessin läpi. Seuraavat henkilökohtaistamisen toimenpiteet vaativat toteutuakseen yhteistyötä eri osapuolten kesken: monialakoulutuksen markkinointi, koulutusvalinta, tutkinnon valinta, elämäntilanteen selvittäminen, koulutus- ja tutkintotarpeiden selvittäminen, osaamisen tunnistaminen, henkilökohtaisen oppimissuunnitelman laatiminen, ammatillisten opintojen ja työssä oppimisen toteuttaminen, tutkinnon suorittaminen sekä ohjaus.
Asiasanat: henkilökohtaistaminen, monialakoulutus, näyttötutkintojärjestelmä, ohjaus, verkostoyhteistyö
Haastatteluaineistosta rakentui samalla kuvaus monialakoulutuksen prosessista. Henkilökohtaistamisen toteuttaminen edellyttää koulutuksen ja tutkinnon järjestäjän, opiskelijan, työpaikkojen ja tutkinnon hankkijan välistä yhteistyötä. Sen vuoksi oli tärkeää kerätä kaikkien osapuolten kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksen hallinnollisena viitekehyksenä toimi henkilökohtaistamismääräys ja teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Peavyn Sosiodynaamisen ohjauksen ja vuorovaikutuksen teoriaa. Ohjausta tarkastellaan aikuisopiskelijan ohjauksen, näyttötutkintotoiminnan sekä työssä oppimisympäristössä tapahtuvan ohjauksen näkökulmasta.
Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin kehikkona käytettiin hallinnollista henkilökohtaistamismääräystä. Sisällönanalyysissä aineisto analysoitiin haastatteluteemojen mukaisesti, jotka pohjautuivat kolmivaiheisen henkilökohtaistamisen malliin.
Tulosten esittely noudattelee kolmivaiheisen henkilökohtaistamisen jaottelua. Tulososaan on liitetty luvut monialakoulutukseen hakeutuminen ja monialakoulutuksen toteutuminen ja ne liittyvät tutkittavan ilmiön toteutumiseen nimenomaan työvoimakoulutuksen kontekstissa.
Tuloksista ilmenee, että monialakoulutuksen toteutukseen osallistuneiden eri tahojen kokemus henkilökohtaistamisesta oli myönteinen ja että henkilökohtaistaminen toteutuu pääosin henkilökohtaistamismääräyksen mukaisesti. Myönteiseen kokemukseen vaikuttivat tavoitteiden toteutuminen, vaikuttamismahdollisuus koulutuksen toteutuksessa, elämäntilanteen huomioiminen toteutusta suunniteltaessa ja tutkinnon suorittamisen järjestelyt.
Henkilökohtaistamismääräykseen verrattaessa toteutuksessa tuli esille joitakin puutteita. Ohjaustarvetta ei kirjattu ohjaussuunnitelmaksi ja kirjallista palautetta ei kerätty toteutuksen eri vaiheissa eri osapuolilta. Lisäksi henkilökohtaistamisprosessi eteni ajallisesti eri järjestyksessä kuin henkilökohtaistamismääräyksessä on kuvattu. Osaamisen tunnistaminen ei kaikissa tapauksissa johtanut osaamisen tunnustamiseen, vaan tutkinto suoritettiin osallistumalla tutkintotilaisuuksiin.
Monialakoulutuksen henkilökohtaistamisen toteutumisessa keskeiseen asemaan nousivat ohjaus ja verkostoyhteistyö. Eri osapuolten tekemä yhteistyö on edellytys henkilökohtaistamisen hyvälle toteutumiselle. Ohjaus taas on keskeinen väline, jota toteuttavat henkilökohtaistamisen prosessin eri vaiheissa eri osapuolet; kouluttajat, työvoimavirkailijat ja työpaikkojen edustajat.
Merkittävä tutkimustulos on myös se, että henkilökohtaistaminen haastaa eri tahot uudenlaiseen asiakaslähtöiseen työtapaan. Henkilökohtaistaminen toteutuu ohjauksessa ja jokaisella taholla on oma tärkeä tehtävänsä. Työvoimatoimiston rooli painottuu hakevan vaiheen ohjaukseen, työpaikkojen rooli puolestaan on työssä oppimisen ohjaamisessa. Kouluttajien tehtävä on moninainen, ja heidän ohjauksensa ulottuu koko henkilökohtaistamisen prosessin läpi. Seuraavat henkilökohtaistamisen toimenpiteet vaativat toteutuakseen yhteistyötä eri osapuolten kesken: monialakoulutuksen markkinointi, koulutusvalinta, tutkinnon valinta, elämäntilanteen selvittäminen, koulutus- ja tutkintotarpeiden selvittäminen, osaamisen tunnistaminen, henkilökohtaisen oppimissuunnitelman laatiminen, ammatillisten opintojen ja työssä oppimisen toteuttaminen, tutkinnon suorittaminen sekä ohjaus.
Asiasanat: henkilökohtaistaminen, monialakoulutus, näyttötutkintojärjestelmä, ohjaus, verkostoyhteistyö