Dialogit Ernest Hemingwayn novellissa The Battler sekä sen suomennoksissa Kehäkettu ja Nyrkkeilijä
OJATALO, AINO (2009)
OJATALO, AINO
2009
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20122
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20122
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee dialogin kääntämistä, erityisesti puheen illuusion luomista ja kielellistä variaatiota fiktiivisessä puheessa. Tutkimusaineistonani ovat dialogit Ernest Hemingwayn novellissa The Battler sekä sen kahdessa suomennoksessa. Aineistooni kuuluvat suomennokset ovat Jouko Linturin Kehäkettu vuodelta 1958 ja Kalevi Nyytäjän Nyrkkeilijä vuodelta 1991.
Tarkoituksenani on selvittää, millaisin keinoin Hemingway on englanniksi luonut illuusiota puhekielestä ja millaisia puhekielistämiskeinoja Linturi ja Nyytäjä ovat suomennoksissaan käyttäneet. Lisäksi tarkastelen, kuinka lähdetekstissä ja sen kahdessa suomennoksessa on toteutettu kielellistä variaatiota, joka vaikuttaa teoksen henkilöhahmoista tehtävään tulkintaan. Vertailen kahden eri aikana tehdyn suomennoksen välisiä mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja niissä esiintyvien puhutun kielen keinojen ja kielellisen variaation osalta, ja pohdin uudemman käännöksen suhdetta vanhempaan uudelleenkääntämisen näkökulmasta.
Ennen aineistoni analyysia käsittelen tutkimukseni teoreettista taustaa. Luvussa kaksi esittelen tutkimukseni kannalta olennaisia käsitteitä sekä käsittelen puhutun kielen erityispiirteitä. Lisäksi tarkastelen puheen piirteiden kääntämistä sekä äänne- ja muoto-opillisia, lauseopillisia ja sanastollisia keinoja, joilla voidaan luoda puheen illuusiota erityisesti englannin- ja suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Luvussa kolme tarkastelen dialogin kielellistä - puhuja- ja tilannekohtaista - variaatiota ja sen funktioita. Kartoitettuani tutkimukseni teoreettista taustaa esittelen tutkimusmenetelmäni ja -aineistoni. Varsinaisessa analyysiosuudessa tarkastelen, millaisia puhutun kielen keinoja Hemingwayn lähdetekstin sekä Linturin ja Nyytäjän suomennosten dialogeissa on käytetty ja pohdin kielellisen variaation toteutumista näissä dialogeissa.
Tutkimukseni perusteella Hemingwayn lähdetekstin The Battler dialogeissa on käytetty monipuolisempia puheenomaisuutta luovia keinoja kuin tutkimieni suomennosten dialogeissa. Lähdeteksti on myös puhekielisempi kuin kumpikaan suomennoksista. Suomennoksissa puheen illuusiota on luotu eniten sanastollisin keinoin. Suomennosten puhekielisyyksissä ei ole merkittäviä eroja, mutta Nyytäjän suomennos vuodelta 1991 on muutaman piirteen osalta puhekielisempi kuin Linturin suomennos vuodelta 1958. Aineistoni viittaa siihen, että joissakin tapauksissa dialogin kielellisen variaation, erityisesti puhujakohtaisen variaation, välittäminen käännöksiin voi olla haastavaa.
Asiasanat:dialogi, puheen illuusio, kielellinen variaatio, (uudelleen-)kääntäminen
Tarkoituksenani on selvittää, millaisin keinoin Hemingway on englanniksi luonut illuusiota puhekielestä ja millaisia puhekielistämiskeinoja Linturi ja Nyytäjä ovat suomennoksissaan käyttäneet. Lisäksi tarkastelen, kuinka lähdetekstissä ja sen kahdessa suomennoksessa on toteutettu kielellistä variaatiota, joka vaikuttaa teoksen henkilöhahmoista tehtävään tulkintaan. Vertailen kahden eri aikana tehdyn suomennoksen välisiä mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja niissä esiintyvien puhutun kielen keinojen ja kielellisen variaation osalta, ja pohdin uudemman käännöksen suhdetta vanhempaan uudelleenkääntämisen näkökulmasta.
Ennen aineistoni analyysia käsittelen tutkimukseni teoreettista taustaa. Luvussa kaksi esittelen tutkimukseni kannalta olennaisia käsitteitä sekä käsittelen puhutun kielen erityispiirteitä. Lisäksi tarkastelen puheen piirteiden kääntämistä sekä äänne- ja muoto-opillisia, lauseopillisia ja sanastollisia keinoja, joilla voidaan luoda puheen illuusiota erityisesti englannin- ja suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Luvussa kolme tarkastelen dialogin kielellistä - puhuja- ja tilannekohtaista - variaatiota ja sen funktioita. Kartoitettuani tutkimukseni teoreettista taustaa esittelen tutkimusmenetelmäni ja -aineistoni. Varsinaisessa analyysiosuudessa tarkastelen, millaisia puhutun kielen keinoja Hemingwayn lähdetekstin sekä Linturin ja Nyytäjän suomennosten dialogeissa on käytetty ja pohdin kielellisen variaation toteutumista näissä dialogeissa.
Tutkimukseni perusteella Hemingwayn lähdetekstin The Battler dialogeissa on käytetty monipuolisempia puheenomaisuutta luovia keinoja kuin tutkimieni suomennosten dialogeissa. Lähdeteksti on myös puhekielisempi kuin kumpikaan suomennoksista. Suomennoksissa puheen illuusiota on luotu eniten sanastollisin keinoin. Suomennosten puhekielisyyksissä ei ole merkittäviä eroja, mutta Nyytäjän suomennos vuodelta 1991 on muutaman piirteen osalta puhekielisempi kuin Linturin suomennos vuodelta 1958. Aineistoni viittaa siihen, että joissakin tapauksissa dialogin kielellisen variaation, erityisesti puhujakohtaisen variaation, välittäminen käännöksiin voi olla haastavaa.
Asiasanat:dialogi, puheen illuusio, kielellinen variaatio, (uudelleen-)kääntäminen