Asiakkaan psykososiaalinen tukeminen hyvinvointineuvolassa
KESKINEN, KATRI (2009)
KESKINEN, KATRI
2009
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20104
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20104
Tiivistelmä
Hyvinvointineuvola on uusi toimintamalli, joka on kehitetty tukemaan asiakasperheiden psykososiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä entistä suunnitelmallisemmin. Asiakastyön vuorovaikutuksellisiksi tavoitteiksi määrittyvät myös asiakaslähtöisyys ja kumppanuus. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten terveydenhoitajat toteuttavat uuden neuvolainstituution tavoitteita vuorovaikutuksessaan analysoimalla tapoja, joilla asiakkaan psykososiaalisista ongelmista keskustellaan neuvolavastaanotolla. Aineistona on videoidut vastaanottotilanteet kolmesta eri hyvinvointineuvolasta. Näistä analysoin 19 huolenkerrontajaksoa, joissa asiakas ottaa puheeksi psykososiaaliseen aiheeseen liittyvän huolensa. Perinteisistä neuvoloista kerätyn rinnakkaisaineiston (2 huolenkerrontajaksoa) avulla selvitetään, millainen on huolenkerrontajaksojen vuorovaikutuskäytänteiden suhde hyvinvointineuvoloiksi siirtyneiden ja perinteisten neuvoloiden välillä.
Tutkimuksen lähtökohtana on etnometodologinen teoria sosiaalisen toiminnan organisoitumisesta. Asiakassuhteen vuorovaikutusta tarkastellaan terveydenhoitajan ja asiakkaan yhteisenä prosessina, joka rakentuu vaiheittain osallistujien tuottamien merkitysten ja tulkintojen kautta. Analyysimenetelmänä käytetään etnometodologian tutkimusperinteestä lähtöisin olevaa keskustelunanalyysia, jonka avulla tarkastellaan vuorovaikutuksen yksityiskohtaista rakentumista.
Vuorovaikutuksen analyysi osoitti, että asiakkaan tuodessa psykososiaalisen huolensa keskusteluun, huolta kohdeltiin ensisijaisesti neuvomista ja informaation antamista tarvitsevana sekä huoli ohitettiin tuomalla esiin tilanteen myönteisiä puolia. Terveydenhoitajat käyttivät vastaustapoinaan myös huolen normalisoimista sekä empatiaa. Huolen tullessa keskusteluun, työn orientaationa näyttävät ennen kaikkea olevan huolen poistaminen ja sen ratkaisuyritykset. Terveydenhoitajat orientoituvat työhönsä myös tuen antajina osoittamalla asiakkaalle empatiaa, mikä oli tavanomainen käytänne huolikeskustelujakso lopettamiseen. Keskustelu huolesta päätettiin useimmiten osoittamalla asiakkaalle myönteinen tulkinta huolesta. Analyysin perusteella terveydenhoitajan työn orientaatioksi muodostuu ennen kaikkea fyysiseen terveyteen liittyvä seuranta, neuvonta sekä somaattiset toimenpiteet. Keskustelua asiakkaan psykososiaalisista huolista kohdeltiin neuvolatyön tavanomaiseen tehtävään kuulumattomana. Tämä ilmeni erityisesti tavassa käyttää suljettuja kysymyksiä, jotka oli muotoiltu ehdottamaan asiakkaalle myönteistä asiantilaa ja suuntaamaan fokusta pois ongelmasta. Vuorovaikutus huolenkerrontajaksoissa eteni useimmiten ammattilaislähtöisesti asiakaslähtöisen tai dialogisen vuorovaikutuksen sijaan.
Vertailu perinteisen ja hyvinvointineuvolan välillä osoitti vuorovaikutuskäytänteet samankaltaisiksi. Näin ollen uusi toimintamalli ei vielä ole ulottunut työkäytänteisiin. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvointineuvola-toimintamallin implementointi asiakastyöhön vaatii vielä kehittämistä, jotta tavoitteet asiakasperheiden psykososiaalisesta tukemisesta mahdollistuvat.
Asiasanat: asiakassuhde, huolenkerronta, hyvinvointineuvola, institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, terveydenhoitajat, vuorovaikutus
Tutkimuksen lähtökohtana on etnometodologinen teoria sosiaalisen toiminnan organisoitumisesta. Asiakassuhteen vuorovaikutusta tarkastellaan terveydenhoitajan ja asiakkaan yhteisenä prosessina, joka rakentuu vaiheittain osallistujien tuottamien merkitysten ja tulkintojen kautta. Analyysimenetelmänä käytetään etnometodologian tutkimusperinteestä lähtöisin olevaa keskustelunanalyysia, jonka avulla tarkastellaan vuorovaikutuksen yksityiskohtaista rakentumista.
Vuorovaikutuksen analyysi osoitti, että asiakkaan tuodessa psykososiaalisen huolensa keskusteluun, huolta kohdeltiin ensisijaisesti neuvomista ja informaation antamista tarvitsevana sekä huoli ohitettiin tuomalla esiin tilanteen myönteisiä puolia. Terveydenhoitajat käyttivät vastaustapoinaan myös huolen normalisoimista sekä empatiaa. Huolen tullessa keskusteluun, työn orientaationa näyttävät ennen kaikkea olevan huolen poistaminen ja sen ratkaisuyritykset. Terveydenhoitajat orientoituvat työhönsä myös tuen antajina osoittamalla asiakkaalle empatiaa, mikä oli tavanomainen käytänne huolikeskustelujakso lopettamiseen. Keskustelu huolesta päätettiin useimmiten osoittamalla asiakkaalle myönteinen tulkinta huolesta. Analyysin perusteella terveydenhoitajan työn orientaatioksi muodostuu ennen kaikkea fyysiseen terveyteen liittyvä seuranta, neuvonta sekä somaattiset toimenpiteet. Keskustelua asiakkaan psykososiaalisista huolista kohdeltiin neuvolatyön tavanomaiseen tehtävään kuulumattomana. Tämä ilmeni erityisesti tavassa käyttää suljettuja kysymyksiä, jotka oli muotoiltu ehdottamaan asiakkaalle myönteistä asiantilaa ja suuntaamaan fokusta pois ongelmasta. Vuorovaikutus huolenkerrontajaksoissa eteni useimmiten ammattilaislähtöisesti asiakaslähtöisen tai dialogisen vuorovaikutuksen sijaan.
Vertailu perinteisen ja hyvinvointineuvolan välillä osoitti vuorovaikutuskäytänteet samankaltaisiksi. Näin ollen uusi toimintamalli ei vielä ole ulottunut työkäytänteisiin. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvointineuvola-toimintamallin implementointi asiakastyöhön vaatii vielä kehittämistä, jotta tavoitteet asiakasperheiden psykososiaalisesta tukemisesta mahdollistuvat.
Asiasanat: asiakassuhde, huolenkerronta, hyvinvointineuvola, institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, terveydenhoitajat, vuorovaikutus