Kunnan liikuntapalveluiden ohjaus ja yhdenvertaisuus
RIKALA, SAKU (2009)
RIKALA, SAKU
2009
Kunnallisoikeus - Local Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-09-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20071
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20071
Tiivistelmä
Pääosin lainopillisena tutkimuksena tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää, mitä kunnalta tulee oikeudellisesti edellyttää liikuntapalveluiden järjestäjänä? Oikeudelliset edellytykset ovat sekä sisällöllisiä että periaatteellisia kysymyksiä, jotka ohjaavat kuntaa yleisten edellytysten luojana liikunnassa. Normiohjauksen väljyyttä paikataan muilla ohjauskeinoilla, joten oli myös tutkittava resurssi- ja informaatio-ohjauksen asemaa liikuntapalveluissa? Tutkimuksessa selvitettiin empiirisellä metodilla myös yhdenvertaisuuden toteutuminen liikuntapalveluissa.
Tutkimuksen tuloksena oli, että kunnalta tulee oikeudellisesti edellyttää laajoille käyttäjäryhmille ja erityisryhmille suunnattuja tavanomaisia, mutta monipuolisia terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen tähtääviä liikunnan harrastamismahdollisuuksia, joita jokainen voi hyödyntää omista lähtökohdistaan. Näin varattomuus ei saa muodostua palveluiden käyttämisen esteeksi, ja yhdenvertaisuus saa palveluiden järjestämisessä korostuneen merkityksen. Kunnan tulee johtaa ja koordinoida alueellaan liikunnan toimenpiteitä sekä luoda laajoille käyttäjäryhmille edellytykset liikuntaan yhteistyöllä, kehittämällä terveysliikuntaa, avustamalla liikuntaseuroja, tarjoamalla liikuntapaikkoja ja huolehtimalla erityisryhmien mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa. Liikunta on määritelty myös peruspalveluksi, mutta se on vain arvovalinta, jolla halutaan korostaa tietyn palvelun merkitystä. Peruspalvelu on ylialueellinen käsite, jonka velvoittava vaikutus kohdistuu lähinnä vain valtiovaltaan. Liikunta on myös perusoikeus, mutta perusoikeus ei määritä tarkkoja tavoitteita tai vähimmäistasoa palvelulle. Liikunnan perusoikeuden sisältö lähtee yksilön tarpeista, ja lainsäädännön sijaan sen rajat määritellään poliittisissa prosesseissa. Perusoikeuden on katsottu toimivan kunnissa priorisoinnin välineenä resurssien kohdentamisessa eri toimintoihin.
Resurssi- ja informaatio-ohjauksilla pyritään toteuttamaan normiohjauksen asettamia tavoitteita. Resurssiohjaus on merkittävässä asemassa kuntien liikuntapalveluiden ja -politiikan strategisen ohjauksen välineenä. Resurssiohjauksella on merkitystä yhdenvertaisten liikuntapalveluiden luomisessa. Informaatio-ohjaus on nähtävä normi- ja resurssiohjausta täydentävänä. Informaatio-ohjaus ei ole oikeudellisesti sitovaa, mutta sen avulla valtiovalta pyrkii vaikuttamaan kuntien toimintatapoihin ja keinoihin, joilla kunnat toteuttavat liikuntalain arvoperustaa ja velvoitteita.
Liikunnan tosiasiallinen tasa-arvo toteutuu yleisesti ottaen hyvin, ja liikuntapalveluiden taso koetaan riittäväksi. Liikuntamahdollisuuksissa esiintyy kuitenkin eriarvoisuutta. Suurimmat ongelmat ovat sukupuolten ja maan eri osien välisen tasa-arvon toteutumisessa sekä erityisryhmien mahdollisuuksissa harrastaa liikuntaa. Kuntien korottaessa liikuntapalveluiden käyttömaksuja, on myös sosiaalinen eriarvoisuus kasvanut. Tutkimuksen yksi keskeisistä johtopäätöksistä oli, että tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien toteutuminen on pääasiassa resurssikysymys, joten kuntien liikuntatoimien käytettävissä olevia resursseja on lisättävä. Myös normi- ja informaatio-ohjauksella on merkitystä yhdenvertaisissa liikuntapalveluissa. Hyvä keino parantaa yhdenvertaisuuden epäkohtia olisi määritellä selkeästi joko laintasoisesti tai kuntien itsensä toimesta, mitkä ovat liikunnan peruspalvelut. Myös käsite laaja käyttäjäryhmä vaatii oikeudellista täsmentämistä. Informaatio-ohjauksella voitaisiin puolestaan poistaa vammaispalvelulain vaihtelevasta tulkinnasta johtuvia vammaisten liikuntapalveluiden kuntakohtaisia eroja.
Asiasanat:liikuntapalvelut, normiohjaus, resurssiohjaus, informaatio-ohjaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Tutkimuksen tuloksena oli, että kunnalta tulee oikeudellisesti edellyttää laajoille käyttäjäryhmille ja erityisryhmille suunnattuja tavanomaisia, mutta monipuolisia terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen tähtääviä liikunnan harrastamismahdollisuuksia, joita jokainen voi hyödyntää omista lähtökohdistaan. Näin varattomuus ei saa muodostua palveluiden käyttämisen esteeksi, ja yhdenvertaisuus saa palveluiden järjestämisessä korostuneen merkityksen. Kunnan tulee johtaa ja koordinoida alueellaan liikunnan toimenpiteitä sekä luoda laajoille käyttäjäryhmille edellytykset liikuntaan yhteistyöllä, kehittämällä terveysliikuntaa, avustamalla liikuntaseuroja, tarjoamalla liikuntapaikkoja ja huolehtimalla erityisryhmien mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa. Liikunta on määritelty myös peruspalveluksi, mutta se on vain arvovalinta, jolla halutaan korostaa tietyn palvelun merkitystä. Peruspalvelu on ylialueellinen käsite, jonka velvoittava vaikutus kohdistuu lähinnä vain valtiovaltaan. Liikunta on myös perusoikeus, mutta perusoikeus ei määritä tarkkoja tavoitteita tai vähimmäistasoa palvelulle. Liikunnan perusoikeuden sisältö lähtee yksilön tarpeista, ja lainsäädännön sijaan sen rajat määritellään poliittisissa prosesseissa. Perusoikeuden on katsottu toimivan kunnissa priorisoinnin välineenä resurssien kohdentamisessa eri toimintoihin.
Resurssi- ja informaatio-ohjauksilla pyritään toteuttamaan normiohjauksen asettamia tavoitteita. Resurssiohjaus on merkittävässä asemassa kuntien liikuntapalveluiden ja -politiikan strategisen ohjauksen välineenä. Resurssiohjauksella on merkitystä yhdenvertaisten liikuntapalveluiden luomisessa. Informaatio-ohjaus on nähtävä normi- ja resurssiohjausta täydentävänä. Informaatio-ohjaus ei ole oikeudellisesti sitovaa, mutta sen avulla valtiovalta pyrkii vaikuttamaan kuntien toimintatapoihin ja keinoihin, joilla kunnat toteuttavat liikuntalain arvoperustaa ja velvoitteita.
Liikunnan tosiasiallinen tasa-arvo toteutuu yleisesti ottaen hyvin, ja liikuntapalveluiden taso koetaan riittäväksi. Liikuntamahdollisuuksissa esiintyy kuitenkin eriarvoisuutta. Suurimmat ongelmat ovat sukupuolten ja maan eri osien välisen tasa-arvon toteutumisessa sekä erityisryhmien mahdollisuuksissa harrastaa liikuntaa. Kuntien korottaessa liikuntapalveluiden käyttömaksuja, on myös sosiaalinen eriarvoisuus kasvanut. Tutkimuksen yksi keskeisistä johtopäätöksistä oli, että tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien toteutuminen on pääasiassa resurssikysymys, joten kuntien liikuntatoimien käytettävissä olevia resursseja on lisättävä. Myös normi- ja informaatio-ohjauksella on merkitystä yhdenvertaisissa liikuntapalveluissa. Hyvä keino parantaa yhdenvertaisuuden epäkohtia olisi määritellä selkeästi joko laintasoisesti tai kuntien itsensä toimesta, mitkä ovat liikunnan peruspalvelut. Myös käsite laaja käyttäjäryhmä vaatii oikeudellista täsmentämistä. Informaatio-ohjauksella voitaisiin puolestaan poistaa vammaispalvelulain vaihtelevasta tulkinnasta johtuvia vammaisten liikuntapalveluiden kuntakohtaisia eroja.
Asiasanat:liikuntapalvelut, normiohjaus, resurssiohjaus, informaatio-ohjaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo