HENKILÖYHTIÖIDEN VEROSUUNNITTELUKEINOT KÄYTÄNNÖSSÄ
NISSEN, MIRJA (2009)
NISSEN, MIRJA
2009
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19863
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19863
Tiivistelmä
Henkilöyhtiöissä yhtiömiesten verotus liittyy hyvin läheisesti yrityksen tulokseen ja tilinpäätössuunnitteluun. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö ovat verotuksessa laskentasubjekteja, eli ne eivät ole itsenäisiä verovelvollisia, vaan niiden elinkeinotoiminnan tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten henkilökohtaisessa verotuksessa. Verotettavan tulon pohjana on yrityksen kirjanpidollinen tulos, ja taseen pohjalta laskettava nettovarallisuus määrää sen, kuinka tämä tulo verotetaan. Sekä tuloksentasauskeinoilla että nettovarallisuuden suunnittelulla voidaan täten lähtökohtaisesti ajatella olevan suuri merkitys henkilöyhtiön osakkaille.
Verosuunnittelun tavoitteena on tavallisesti verojen määrän tai ajoituksen säätely. Ansiotulon progressiivisen verotuksen vuoksi tasainen tai vuosittain tasaisesti kasvava verotettava tulo on yhtiömiesten kannalta verotuksellisesti edullisinta. Yrityksen kannattaa siis pyrkiä tasaamaan tulostaan eri vuosien välillä. Keinoja tuloksen tasaamiseen ovat muun muassa kirjanpidon ja verotuksen poistoeron hyödyntäminen ja vapaaehtoiset varaukset. Tulojen kasvaessa pääomatuloa verotetaan huomattavasti ansiotuloa kevyemmin. Tästä syystä yrityksen omistajien pyrkimyksenä voi olla pääomatulo-osuuden lisääminen nettovarallisuutta kasvattamalla. Vastaavasti yritystulo-osuuden muodostuessa suuren nettovarallisuuden vuoksi kokonaan pääomatuloksi, voi pyrkimyksenä olla nettovarallisuuden pienentäminen.
Tutkimuksessa tutkittiin henkilöyhtiöiden verosuunnittelukeinojen käyttöä kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi 120 tilitoimiston edustajaa asiakasyritystensä tietojen perusteella loppuvuodesta 2008. Vastaajat pitivät tärkeimpänä tuloksenjärjestelykeinona toimintavarausta, jota oli myös käytetty eniten kohdeaineistossa. Muista elinkeinoverolain sallimista varauksista ainoastaan jälleenhankintavarausta oli käytetty. Pieni osa vastaajista piti tärkeänä myös palkanmaksun ja poistoeron käyttämistä tulossuunnittelukeinoina.
Nettovarallisuuteen oli pyritty vaikuttamaan alle puolessa kohdeyrityksistä. Noin kolmannes oli pyrkinyt lisäämään pääomatulon määrää kasvattamalla nettovarallisuutta, ja noin kymmenen prosentin tavoite oli ollut päinvastainen eli pääomatulon määrän vähentäminen. Eri keinoista vaikuttaa nettovarallisuuteen oli yleisimmin käytetty palkanmaksun lisäämistä ja vähentämistä.
Asiasanat:henkilöyhtiöt, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, verosuunnittelu, tuloksenjärjestely, nettovarallisuus
Verosuunnittelun tavoitteena on tavallisesti verojen määrän tai ajoituksen säätely. Ansiotulon progressiivisen verotuksen vuoksi tasainen tai vuosittain tasaisesti kasvava verotettava tulo on yhtiömiesten kannalta verotuksellisesti edullisinta. Yrityksen kannattaa siis pyrkiä tasaamaan tulostaan eri vuosien välillä. Keinoja tuloksen tasaamiseen ovat muun muassa kirjanpidon ja verotuksen poistoeron hyödyntäminen ja vapaaehtoiset varaukset. Tulojen kasvaessa pääomatuloa verotetaan huomattavasti ansiotuloa kevyemmin. Tästä syystä yrityksen omistajien pyrkimyksenä voi olla pääomatulo-osuuden lisääminen nettovarallisuutta kasvattamalla. Vastaavasti yritystulo-osuuden muodostuessa suuren nettovarallisuuden vuoksi kokonaan pääomatuloksi, voi pyrkimyksenä olla nettovarallisuuden pienentäminen.
Tutkimuksessa tutkittiin henkilöyhtiöiden verosuunnittelukeinojen käyttöä kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi 120 tilitoimiston edustajaa asiakasyritystensä tietojen perusteella loppuvuodesta 2008. Vastaajat pitivät tärkeimpänä tuloksenjärjestelykeinona toimintavarausta, jota oli myös käytetty eniten kohdeaineistossa. Muista elinkeinoverolain sallimista varauksista ainoastaan jälleenhankintavarausta oli käytetty. Pieni osa vastaajista piti tärkeänä myös palkanmaksun ja poistoeron käyttämistä tulossuunnittelukeinoina.
Nettovarallisuuteen oli pyritty vaikuttamaan alle puolessa kohdeyrityksistä. Noin kolmannes oli pyrkinyt lisäämään pääomatulon määrää kasvattamalla nettovarallisuutta, ja noin kymmenen prosentin tavoite oli ollut päinvastainen eli pääomatulon määrän vähentäminen. Eri keinoista vaikuttaa nettovarallisuuteen oli yleisimmin käytetty palkanmaksun lisäämistä ja vähentämistä.
Asiasanat:henkilöyhtiöt, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, verosuunnittelu, tuloksenjärjestely, nettovarallisuus