Pysyvien vastaavien arvostamisen vaikutus seurakunnan talouden tasapainoon
KESO, VESA (2009)
KESO, VESA
2009
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19857
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19857
Tiivistelmä
Seurakunta on toimeksiantotalous ja toimeksiantotalouden perusperiaate on talouden tasapaino pitkällä aikavälillä. Toimeksiantotaloudessa yhteisö käyttää kaikki varansa saamansa toimeksiannon hoitamiseen, eikä kerää itselleen omaisuutta.
Seurakunnissa siirryttiin hallinnollisesta kirjanpidosta liikekirjanpitoon perustuvaan kirjanpitoon vuonna 1999. Tuolloin ensisijaiseksi talouden tasapainon mittariksi tuli tuloslaskelma. Tuloslaskelman merkitys talouden tasapainon mittarina korostui vuonna 2001, kun kirkkojärjestyksen (1055/1993) 15 luvun 1 §:ään lisättiin säännös alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Tuloslaskelman käyttäminen talouden tasapainon mittarina voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Ongelman muodostaa erityisesti pysyvien vastaavien arvostaminen. Tuloslaskelman mukaan talous on tasapainossa kun vuosikatteella voidaan kattaa poistot. Poistot eivät todellisuudessa kuitenkaan vastaa toteutuneita investointeja.
Tämän tutkimuksen tavoite on arvioida, miten pysyvien vastaavien erilainen kirjanpidollinen käsittely vaikuttaa rahatalouden tasapainoon. Tätä arviointia on tehty kahdeksan tilinpäätöksestä saatavan tunnusluvun avulla. Tunnusluvut on laskettu kaikista Suomen evankelisluterilaisista seurakunnista vuosilta 1999–2007. Tässä tutkimuksessa pysyviä vastaavia ja talouden tasapainoa on käsitelty nykyisen dynaamiseen taseteoriaan perustuvan kirjanpitokäytännön mukaan, rahavirtoihin perustuvan rahoituslaskelman mukaan ja staattiseen taseteoriaan perustuvien IPSAS-standardien mukaan. Lisäksi on arvioitu tosiasiallisen tasapainon toteutumista.
Rahatalouden tasapainon saavuttamista ei voida luotettavasti arvioida pelkän tuloslaskelman avulla. Pysyvien vastaavien kirjanpidollisesta käsittelystä johtuen, tuloslaskelman antama kuva talouden tilasta on liian positiivinen. Tasapainon arvioinnissa ongelmallista on myös tarkasteluajanjakson riittävä pituus. Eripituinen tarkasteluajanjakso antaa erilaisen kuvan talouden tasapainosta. Tarkasteluajankohdan pituudella on liittymäkohta myös sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen.
Avainsanat: talouden tasapaino, seurakuntatalous, pysyvät vastaavat, IPSAS-standardit, toimeksiantotalous
Seurakunnissa siirryttiin hallinnollisesta kirjanpidosta liikekirjanpitoon perustuvaan kirjanpitoon vuonna 1999. Tuolloin ensisijaiseksi talouden tasapainon mittariksi tuli tuloslaskelma. Tuloslaskelman merkitys talouden tasapainon mittarina korostui vuonna 2001, kun kirkkojärjestyksen (1055/1993) 15 luvun 1 §:ään lisättiin säännös alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Tuloslaskelman käyttäminen talouden tasapainon mittarina voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Ongelman muodostaa erityisesti pysyvien vastaavien arvostaminen. Tuloslaskelman mukaan talous on tasapainossa kun vuosikatteella voidaan kattaa poistot. Poistot eivät todellisuudessa kuitenkaan vastaa toteutuneita investointeja.
Tämän tutkimuksen tavoite on arvioida, miten pysyvien vastaavien erilainen kirjanpidollinen käsittely vaikuttaa rahatalouden tasapainoon. Tätä arviointia on tehty kahdeksan tilinpäätöksestä saatavan tunnusluvun avulla. Tunnusluvut on laskettu kaikista Suomen evankelisluterilaisista seurakunnista vuosilta 1999–2007. Tässä tutkimuksessa pysyviä vastaavia ja talouden tasapainoa on käsitelty nykyisen dynaamiseen taseteoriaan perustuvan kirjanpitokäytännön mukaan, rahavirtoihin perustuvan rahoituslaskelman mukaan ja staattiseen taseteoriaan perustuvien IPSAS-standardien mukaan. Lisäksi on arvioitu tosiasiallisen tasapainon toteutumista.
Rahatalouden tasapainon saavuttamista ei voida luotettavasti arvioida pelkän tuloslaskelman avulla. Pysyvien vastaavien kirjanpidollisesta käsittelystä johtuen, tuloslaskelman antama kuva talouden tilasta on liian positiivinen. Tasapainon arvioinnissa ongelmallista on myös tarkasteluajanjakson riittävä pituus. Eripituinen tarkasteluajanjakso antaa erilaisen kuvan talouden tasapainosta. Tarkasteluajankohdan pituudella on liittymäkohta myös sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen.
Avainsanat: talouden tasapaino, seurakuntatalous, pysyvät vastaavat, IPSAS-standardit, toimeksiantotalous