"Asia ei kuulu meille" - Valtion suvereniteetin ja ihmisoikeuksien suojeluvastuun vastakkainasettelu Bosnian sotaa ja Ruandan kansanmurhaa käsittelevissä elokuvissa.
LUUKKONEN, HILKKA (2009)
LUUKKONEN, HILKKA
2009
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19851
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19851
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani englantilaisen koulukunnan sisällä käytävän puuttumattomuus- ja interventiokeskustelun ilmentymistä sotaelokuvissa. Tutkimukseni kohdistuu puuttumattomuutta ja valtioiden suvereniteettia kannattavien pluralistien sekä suojeluvelvollisuutta ja humanitaarisia interventioita painottavien solidaristien pohdintaan ja teoretisointiin.
Tutkimuksen kohteena toimii kaksi elokuvaa, No Man's Land sekä Hotelli Ruanda, jotka kuvaavat vuoden 1994 tapahtumia eri puolilla maailmaa Bosnian sodassa sekä Ruandan kansanmurhan aikana. Tutkielman menetelmänä käytän semiotiikkaa, jonka käsitteistön avulla nostan esiin elokuvan luomia kuvauksia puuttumattomuus- ja interventiokeskustelusta. Semiotiikasta nousevia, tutkimukseni pääasiallisia työkaluja ovat mm. representaatio, konnotaatio ja denotaatio sekä myytti ja metafora.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että elokuvat pystyvät kuvastamaan onnistuneesti kansainvälisen politiikan teoreettista keskustelua ja nostavat esille todellisuudessa käytäviä arvo- ja normikeskusteluja. Elokuvat rakentavat teoriasta kuvallista materiaalia ja fiktiivisyydestään huolimatta kuvaavat realistisesti pluralistista todellisuutta nostean kuitenkin esiin tarpeen solidaristisempaan kehitykseen kansainvälisessä politiikassa.
Molemmat elokuvat nostavat esille kansainvälisen yhteisön kyvyttömyyden toimia konfliktitilanteissa ja yksittäisten valtioiden haluttomuuden asettaa omia kansalaisiaan vaaraan pelastaakseen ihmisiä kaukaisilla seuduilla. Aineisto nosti esiin myös yksilö- ja yhteisötason eron, jonka mukaan yksilöt olisivat valmiita sitoutumaan kansainvälistä yhteisöä interventionistisempaan toimintaan yhteisön pitäytessä yhä puuttumattomuuspolitiikassa.
Tutkimuksen kohteena toimii kaksi elokuvaa, No Man's Land sekä Hotelli Ruanda, jotka kuvaavat vuoden 1994 tapahtumia eri puolilla maailmaa Bosnian sodassa sekä Ruandan kansanmurhan aikana. Tutkielman menetelmänä käytän semiotiikkaa, jonka käsitteistön avulla nostan esiin elokuvan luomia kuvauksia puuttumattomuus- ja interventiokeskustelusta. Semiotiikasta nousevia, tutkimukseni pääasiallisia työkaluja ovat mm. representaatio, konnotaatio ja denotaatio sekä myytti ja metafora.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että elokuvat pystyvät kuvastamaan onnistuneesti kansainvälisen politiikan teoreettista keskustelua ja nostavat esille todellisuudessa käytäviä arvo- ja normikeskusteluja. Elokuvat rakentavat teoriasta kuvallista materiaalia ja fiktiivisyydestään huolimatta kuvaavat realistisesti pluralistista todellisuutta nostean kuitenkin esiin tarpeen solidaristisempaan kehitykseen kansainvälisessä politiikassa.
Molemmat elokuvat nostavat esille kansainvälisen yhteisön kyvyttömyyden toimia konfliktitilanteissa ja yksittäisten valtioiden haluttomuuden asettaa omia kansalaisiaan vaaraan pelastaakseen ihmisiä kaukaisilla seuduilla. Aineisto nosti esiin myös yksilö- ja yhteisötason eron, jonka mukaan yksilöt olisivat valmiita sitoutumaan kansainvälistä yhteisöä interventionistisempaan toimintaan yhteisön pitäytessä yhä puuttumattomuuspolitiikassa.