Televisiossa esitettävän alkoholimainonnan ja -sponsoroinnin sääntely
ASPELUND, ANNE (2009)
ASPELUND, ANNE
2009
Yritysjuridiikka - Business Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19841
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19841
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee alkoholimainontaa ja -sponsorointia. Tutkielmassa selvitetään alkoholimainontaa ja -sponsorointia koskevaa sääntelyä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Tutkielman tutkimusongelmana on alkoholimainonnan sääntelyn selvittämisen ohella tarkastella ulkomaalaisen mainostajan vastuuta kansallisen alkoholimainonnan rajoitusten rikkomistilanteessa.
Tutkielman teossa on käytetty oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden kanta tutkimusongelmaan. Näin ollen tärkeimpänä lähteenä on käytetty oikeusnormeja. Euroopan unionin tasolla tärkein säädös on televisiodirektiivi, joka säätelee televisiossa esiintyvää mainontaa ja sponsorointia. Kansallisella tasolla tärkein alkoholimainontaa ja -sponsorointia sääntelevä laki on alkoholilaki. Lisäksi kuluttajansuojalaissa on kuluttajille suunnattua markkinointia koskevia säännöksiä.
Alkoholilain 33 §:ssä on mainittu alkoholimainontaa koskevat rajoitukset. Väkevien alkoholijuomien mainonta Suomessa on kiellettyä, kun taas mietojen alkoholijuomien mainonta on sallittua alkoholilain 33 §:ssä mainituin rajoituksin. Alkoholilain mietoja alkoholijuomia koskevat markkinointirajoitukset vastaavat televisiodirektiivin sääntelyä. Televisiodirektiivissä säännellään alkoholimainonnan rajoitusten minimitaso. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot saavat säätää alkoholimainonnan rajoituksista televisiodirektiiviä tiukemmin. Tällöin televisiodirektiiviä tiukempi kansallinen lainsäädäntö koskee kansallisia ja EUalueenulkopuolisia mainostajia. Muun muassa Suomi on tehnyt näin kieltämällä väkevien alkoholijuomien mainonnan. Tällöin voidaan olla tilanteessa, jossa Suomessa näytetään kansallisen lainsäädännön vastaista, mutta televisiodirektiivin mukaista mainontaa tai sponsorointia.
Jos Suomessa esiintyy kansallista lainsäädäntöä rikkovaa mainontaa, vastuuseen voidaan saattaa ulkomaalaisen mainostajan lisäksi tämän tytäryhtiö, mainostoimisto tai mainoksen esittänyt televisioyhtiö. Näin ollen mainontaa valvovalla viranomaisella on laajat mahdollisuudet saada joku mainontaketjuun kuuluva toimija vastuuseen.
Alkoholimainonta lisää alkoholin kulutusta. Erityisesti lapset ja nuoret ovat alttiita alkoholimainonnan vaikutuksille. Alkoholin käytöstä aiheutuu yhteiskunnalle ja yksilöille suuria haittoja ja kustannuksia. Näin ollen alkoholimainontaa tulisi rajoittaa entisestään. Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi Ranskan malli, jossa televisiossa ei saa esiintyä lainkaan alkoholimainontaa tai -sponsorointia.
Asiasanat:Alkoholimainonta, alkoholisponsorointi, sananvapaus
Tutkielman teossa on käytetty oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden kanta tutkimusongelmaan. Näin ollen tärkeimpänä lähteenä on käytetty oikeusnormeja. Euroopan unionin tasolla tärkein säädös on televisiodirektiivi, joka säätelee televisiossa esiintyvää mainontaa ja sponsorointia. Kansallisella tasolla tärkein alkoholimainontaa ja -sponsorointia sääntelevä laki on alkoholilaki. Lisäksi kuluttajansuojalaissa on kuluttajille suunnattua markkinointia koskevia säännöksiä.
Alkoholilain 33 §:ssä on mainittu alkoholimainontaa koskevat rajoitukset. Väkevien alkoholijuomien mainonta Suomessa on kiellettyä, kun taas mietojen alkoholijuomien mainonta on sallittua alkoholilain 33 §:ssä mainituin rajoituksin. Alkoholilain mietoja alkoholijuomia koskevat markkinointirajoitukset vastaavat televisiodirektiivin sääntelyä. Televisiodirektiivissä säännellään alkoholimainonnan rajoitusten minimitaso. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot saavat säätää alkoholimainonnan rajoituksista televisiodirektiiviä tiukemmin. Tällöin televisiodirektiiviä tiukempi kansallinen lainsäädäntö koskee kansallisia ja EUalueenulkopuolisia mainostajia. Muun muassa Suomi on tehnyt näin kieltämällä väkevien alkoholijuomien mainonnan. Tällöin voidaan olla tilanteessa, jossa Suomessa näytetään kansallisen lainsäädännön vastaista, mutta televisiodirektiivin mukaista mainontaa tai sponsorointia.
Jos Suomessa esiintyy kansallista lainsäädäntöä rikkovaa mainontaa, vastuuseen voidaan saattaa ulkomaalaisen mainostajan lisäksi tämän tytäryhtiö, mainostoimisto tai mainoksen esittänyt televisioyhtiö. Näin ollen mainontaa valvovalla viranomaisella on laajat mahdollisuudet saada joku mainontaketjuun kuuluva toimija vastuuseen.
Alkoholimainonta lisää alkoholin kulutusta. Erityisesti lapset ja nuoret ovat alttiita alkoholimainonnan vaikutuksille. Alkoholin käytöstä aiheutuu yhteiskunnalle ja yksilöille suuria haittoja ja kustannuksia. Näin ollen alkoholimainontaa tulisi rajoittaa entisestään. Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi Ranskan malli, jossa televisiossa ei saa esiintyä lainkaan alkoholimainontaa tai -sponsorointia.
Asiasanat:Alkoholimainonta, alkoholisponsorointi, sananvapaus