"HAASTETTA, HUPIA, VERTA JA KYYNELIÄ" - Lukiolaisten suhtautuminen matematiikan opiskeluun
ERKKILÄ, JENNI (2009)
ERKKILÄ, JENNI
2009
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19835
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19835
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lukiolaisten suhtautumista matematiikkaan sekä matematiikan opiskeluun ja oppimiseen. Tavoitteena oli selvittää, millaisia erilaisia käsityksiä ja kokemuksia lukiolaisilla on matematiikasta oppiaineena.
Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään erilaisia matematiikkaan ja oppimiseen liittyviä käsityksiä, motivaatiota sekä opiskelutapoja ja -orientaatioita. Aiemmista tutkimuksista esitellään muun muassa lukiolaisten opiskeluorientaatioihin, matematiikkakuvaan ja asenteisiin liittyviä tutkimuksia.
Tutkimus on laadullinen, ja siinä on käytetty fenomenografista lähestymistapaa käsitysten tutkimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin erään tamperelaisen lukion toisen vuosikurssin pitkän matematiikan opiskelijoilta, jotka kirjoittivat kirjoitelman omasta suhteestaan matematiikan opiskeluun. Tutkimukseen osallistui 25 opiskelijaa. Opiskelijoiden kirjoitelmista muodostuneen narratiivisen aineiston analyysissa käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja tarkempana metodina teemoittelua.
Tutkittavien mielestä opettajalla oli erittäin suuri merkitys matematiikan oppimiselle. He käyttivät rinnakkain ongelmanratkaisuun ja riippuvuuteen suuntautuvia opiskeluorientaatioita. Opiskelijat uskoivat enemmän harjoittelun kuin lahjakkuuden vaikutukseen. Asenne, motivaatio ja kiinnostus ovat ratkaisevassa asemassa opiskeltaessa matematiikkaa. Kotitehtävien tekemisen tiedettiin parantavan oppimistuloksia, mutta niitä ei silti tehty kovin säännöllisesti. Tutkittavien opiskelumotivaatioissa näkyi sekä sisällöllistä että välineellistä motivaatiota.
Opiskelijoiden matematiikan minäkäsitys oli suurimmalla osalla vaihteleva tai muuttunut lukioon siirryttäessä. Matematiikkakäsitykset vaihtelivat tutkittavien välillä. Osa piti matematiikkaa mekaanisena oppiaineena, kun osa taas korosti tiedon soveltamisen merkitystä. Matematiikka herätti erilaisia emootioita, joista yleisin oli onnistumisen tunne. Myös turhautuminen ja haasteellisuus yhdistettiin matematiikan opiskeluun. Matematiikkaa ja matematiikan opiskelua kuvailtiin enemmän positiivisilla kuin negatiivisilla adjektiiveilla. Sen sijaan, kun tutkittavat kertoivat itsestään matematiikan opiskelijoina, he käyttivät selvästi enemmän negatiivisia ilmauksia. Matematiikkaa pidettiin yleisesti hyödyllisenä jokapäiväisessä elämässä, vaikka joidenkin mielestä tietyt matematiikan osa-alueet, erityisesti derivointi ja vektorit, ovat turhia arkielämässä.
Asiasanat:matematiikkakäsitykset, suhtautuminen matematiikkaan, fenomenografinen tutkimus, lukion pitkä matematiikka
Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään erilaisia matematiikkaan ja oppimiseen liittyviä käsityksiä, motivaatiota sekä opiskelutapoja ja -orientaatioita. Aiemmista tutkimuksista esitellään muun muassa lukiolaisten opiskeluorientaatioihin, matematiikkakuvaan ja asenteisiin liittyviä tutkimuksia.
Tutkimus on laadullinen, ja siinä on käytetty fenomenografista lähestymistapaa käsitysten tutkimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin erään tamperelaisen lukion toisen vuosikurssin pitkän matematiikan opiskelijoilta, jotka kirjoittivat kirjoitelman omasta suhteestaan matematiikan opiskeluun. Tutkimukseen osallistui 25 opiskelijaa. Opiskelijoiden kirjoitelmista muodostuneen narratiivisen aineiston analyysissa käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja tarkempana metodina teemoittelua.
Tutkittavien mielestä opettajalla oli erittäin suuri merkitys matematiikan oppimiselle. He käyttivät rinnakkain ongelmanratkaisuun ja riippuvuuteen suuntautuvia opiskeluorientaatioita. Opiskelijat uskoivat enemmän harjoittelun kuin lahjakkuuden vaikutukseen. Asenne, motivaatio ja kiinnostus ovat ratkaisevassa asemassa opiskeltaessa matematiikkaa. Kotitehtävien tekemisen tiedettiin parantavan oppimistuloksia, mutta niitä ei silti tehty kovin säännöllisesti. Tutkittavien opiskelumotivaatioissa näkyi sekä sisällöllistä että välineellistä motivaatiota.
Opiskelijoiden matematiikan minäkäsitys oli suurimmalla osalla vaihteleva tai muuttunut lukioon siirryttäessä. Matematiikkakäsitykset vaihtelivat tutkittavien välillä. Osa piti matematiikkaa mekaanisena oppiaineena, kun osa taas korosti tiedon soveltamisen merkitystä. Matematiikka herätti erilaisia emootioita, joista yleisin oli onnistumisen tunne. Myös turhautuminen ja haasteellisuus yhdistettiin matematiikan opiskeluun. Matematiikkaa ja matematiikan opiskelua kuvailtiin enemmän positiivisilla kuin negatiivisilla adjektiiveilla. Sen sijaan, kun tutkittavat kertoivat itsestään matematiikan opiskelijoina, he käyttivät selvästi enemmän negatiivisia ilmauksia. Matematiikkaa pidettiin yleisesti hyödyllisenä jokapäiväisessä elämässä, vaikka joidenkin mielestä tietyt matematiikan osa-alueet, erityisesti derivointi ja vektorit, ovat turhia arkielämässä.
Asiasanat:matematiikkakäsitykset, suhtautuminen matematiikkaan, fenomenografinen tutkimus, lukion pitkä matematiikka