"Kevytmielisellä intohimolla ei kenenkään tule itseään saastuttaman." Yliopisto-opiskelijoiden esiaviolliset suhteet ja avioliitto 1600-luvun Ruotsissa
VÄLIMÄKI, MARI (2009)
VÄLIMÄKI, MARI
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19819
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19819
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan yliopiston ja Turun akatemian konsistorien tutkimia esiaviolliseen seksiin ja avioliittolupaukseen liittyneitä tapauksia. Erityisesti perehdyn tapauksiin, joissa opiskelijat olivat syytettyinä ja joiden yhteydessä konsistorin eteen tulleen parin kanssa keskusteltiin avioliitosta. Esiaviolliseen seksiin liittyviä rikoksia on tutkittu Pohjoismaissa paljon, mutta yliopistojen tuomioistuinten eli konsistorien pöytäkirjoja ei ole aiemmin käytetty seksuaalirikosten tutkintaan. Samoin opiskelijat ovat jääneet tutkimuksessa vähälle huomiolle tutkimusten keskittyessä pääasiassa maaseudulla ja kaupungeissa toimineiden alioikeuksien tarkasteluun.
Tutkimissani tapauksissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, keiden kanssa opiskelijoita syytettiin esiaviollisesta suhteesta, ja miten opiskelijat sekä heidän kanssaan konsistoriin tulleet naiset toimivat tuomioistuimissa. Lisäksi tutkin, mitkä tekijät vaikuttivat konsistorien päätökseen painostaa pareja avioitumaan. Tarkastelen myös sekä opiskelijoiden että naisten vanhempien ja suvun toimintaa konsistoreissa. Millainen suvun edustajien rooli oli avioliittolupauksen rikkomistapauksissa, ja miten se muuttui vuosisadan aikana? Vertaan konsistorien pöytäkirjoista ilmeneviä käytäntöjä Malin Lennartssonin esittämään malliin vallan jakautumisesta siveellisyysrikostapauksissa 1600-luvun lopulla. Vallan jakautumiseen vaikutti 1600-luvun aikana luterilainen puhdasoppisuus, keskusvallan vahvistaminen sekä oikeudenkäyntiprosessin muutokset. Lennartssonin mukaan 1600-luvun lopulla siveellisyysrikosten tutkinnassa maallisten tuomioistuinten, suvun ja miesten asema parani, ja kirkon, yksilön ja naisen asema heikkeni.
Tärkeimmän tutkimusaineiston muodostavat konsistorien pöytäkirjat. Analysoin pöytäkirjojen tekstejä tukeutuen Raisa Maria Toivon ja David Warren Sabeanin esittämiin johtopäätöksiin tuomiokirjojen tulkinnasta. Tekstejä lukiessani olen pyrkinyt huomioimaan kenelle, miksi ja miten tekstit kirjoitettiin. Miksi juuri tietyt asiat päätyivät pöytäkirjoihin? Tekstianalyysin lisäksi analysoin lähteitä tilastollisin menetelmin ja vertailemalla. Pöytäkirjoja tukevana lähteenä olen käyttänyt Helsingin yliopiston internetsivuilla julkaistua opiskelijamatrikkelia, joka sisältää tiedot Turun akatemian opiskelijoista 1600-luvulta lähtien. Matrikkelin avulla selvitin avioliittoon painostettujen ja avioituneiden opiskelijoiden säätytaustaa.
Tutkimukseni perusteella Uppsalan yliopiston konsistorin toimintatapojen muutokset ovat samankaltaisia kuin Malin Lennartssonin tutkimassa Smålannissa. Uppsalassa edusti konsistorin, suvun ja miehen asema parani vuosisadan aikana. Turku puolestaan erosi Lennartssonin mallista. Turussa konsistorin valta kasvoi avioliittolupauksen rikkomistapauksissa vuosisadan aikana, mutta tuomioistuin toimi vielä 1690-luvulla vanhojen, kirkon näkemyksiä korostaneiden periaatteiden mukaan. Samoin naiset ja yksilöt säilyttivät asemansa avioliittolupauksen rikkomistapauksissa vuosisadan loppuun asti.
Molemmissa tuomioistuimissa esiaviollisesta seksistä ja avioliittolupauksen rikkomisesta syytettiin opiskelijoita, jotka olivat lähtöisin papistosta, porvaristosta ja talonpoikaistosta. Heidän kanssaan konsistorissa syytettiin useimmiten salavuoteustapauksissa etunimellä ja patronyymillä merkittyjä sekä palkollisina toimineita naisia ja kaupunkilaisten tyttäriä. Avioliittolupauksen rikkomistapauksissa kaupunkien välillä oli selvä ero. Turussa naiset kirjattiin pöytäkirjaan suurimmassa osassa tapauksista etunimellä ja patronyymillä, ja he ajoivat asiaansa ilman suvun tukea. Myös turkulaiset opiskelijat esiintyivät konsistorissa useimmiten ilman sukunsa tukea. Uppsalassa puolestaan suurin osa avioliittolupaukseen vedonneista naisista määriteltiin pöytäkirjassa sukunsa kautta. Tällöin suku oli myös naisen tukena tai hänen puolestaan konsistorissa. Uppsalassa suku antoi tukensa usein myös opiskelijalle.
1680-luvulle asti Uppsalan yliopiston konsistori painosti pareja avioitumaan, mikäli pari tunnusti suhteen tai se voitiin todistaa. Vuosisadan lopulla konsistori alkoi vaatia naiselta konkreettisia todisteita itse lupauksesta. Avioliittolupaus annettiin usein ilman todistajia, joten naiset pystyivät harvoin todistamaan saaneensa avioliittolupauksen. Tällöin avioliitosta ei konsistorin mielestä ollut tarvetta neuvotella. Kun avioliitosta neuvoteltiin yhä harvemmin, myös opiskelijoiden suvun ja tuomiokapitulin näkemystä asiaan tiedusteltiin harvoin. Muutos aiheutti, sen että miesten asema syytettynä helpottui. Miehen piti ennen 1690-luvun puoliväliä vannoa itsensä vapaaksi valanvannojien kanssa, mikäli hän kielsi naisen väitteet avioliittolupauksesta, eikä avioliitolle löytynyt laillisia esteitä. 1690-luvun puolivälissä valanvannojainstituutio lakkautettiin ja miehet vapautuivat valan vannomisesta.
Turussa avioliittolupauksen rikkomistapausten tutkinta pysyi lähes muuttumattomana läpi vuosisadan. Tuomioistuimelle riitti, että parin välinen suhde pystyttiin todistamaan, se ei vaatinut konkreettisia todisteita lupauksesta painostaakseen paria avioliittoon vuosisadan lopulla kuten Uppsalan ja Smålannin tuomioistuimet. Konsistorin ja tuomiokapitulin välinen työnjako kuitenkin muuttui 1690-luvun alussa kirkkolain muutoksen myötä niin, että konsistorille siirtyi vastuu parien avioliittoon painostamisesta. Aiemmin tuomiokapituli oli pääasiassa painostanut pareja avioitumaan ja konsistori oli toiminut lähinnä tuomiokapitulin valmistelevana elimenä avioliittolupauksen rikkomistapauksissa. Uppsalan yliopiston ja Turun akatemian konsistorien toiminnan välinen ero ei niinkään johtunut siitä, etteivätkö tuomioistuimet olisi toimineet samojen periaatteiden mukaisesti. Avioliittoon itsensä velvoittaneen ja yhdessä maanneen parin tuli avioitua. Uppsalassa kuitenkin avioliittoon velvoittavan lupauksen todistamisen normit muuttuivat vuosisadan aikana, kun Turussa nämä normit pysyivät muuttumattomina läpi vuosisadan.
Avioliittoon painostamiseen vaikutti todisteiden lisäksi parin sääty. Mikäli pari oli samansäätyinen, heitä yleensä taivuteltiin avioliittoon. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, etteivät opiskelijat solmineet avioliittoja esimerkiksi palkollisina toimineiden naisten kanssa. Yleisesti voidaan sanoa näin, mutta joukosta löytyy myös poikkeuksia. Samalla konsistorien pöytäkirjat kuitenkin osoitta-vat, että tuomioistuinten näkökulmasta talonpoikais- tai porvariskodista lähtöisin olleen opiskelijan oli mahdollista avioitua palkollisena toimineen naisen kanssa. Opiskelijoita painostettiin avioliittoon erityisesti silloin, kun suhde oli kestänyt pitkään. Kun opiskelijat päätyivät painostuksen jälkeen solmimaan avioliiton, he avioituivat samansäätyisen naisen kanssa. Tällöin kyseessä oli porvarin, papin, käsityöläisen tai talonpojan tytär. Usein parin suhde oli kestänyt pitkään. Joissain tapauksissa avioliiton solmimista edesauttoi opiskelijan tai naisen vanhempien puuttuminen asioiden kulkuun. Heidän avullaan opiskelija sai viran tai opintonsa päätökseen, kunhan sitoutui avioitumaan.
Asiasanat:Ruotsi, Ruotsin vallan aika, Uppsala, Turku, 1600-luku, yliopisto, akatemia, opiskelija, konsistori, tuomiokapituli, seksuaalirikokset, avioliitto
Tutkimissani tapauksissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, keiden kanssa opiskelijoita syytettiin esiaviollisesta suhteesta, ja miten opiskelijat sekä heidän kanssaan konsistoriin tulleet naiset toimivat tuomioistuimissa. Lisäksi tutkin, mitkä tekijät vaikuttivat konsistorien päätökseen painostaa pareja avioitumaan. Tarkastelen myös sekä opiskelijoiden että naisten vanhempien ja suvun toimintaa konsistoreissa. Millainen suvun edustajien rooli oli avioliittolupauksen rikkomistapauksissa, ja miten se muuttui vuosisadan aikana? Vertaan konsistorien pöytäkirjoista ilmeneviä käytäntöjä Malin Lennartssonin esittämään malliin vallan jakautumisesta siveellisyysrikostapauksissa 1600-luvun lopulla. Vallan jakautumiseen vaikutti 1600-luvun aikana luterilainen puhdasoppisuus, keskusvallan vahvistaminen sekä oikeudenkäyntiprosessin muutokset. Lennartssonin mukaan 1600-luvun lopulla siveellisyysrikosten tutkinnassa maallisten tuomioistuinten, suvun ja miesten asema parani, ja kirkon, yksilön ja naisen asema heikkeni.
Tärkeimmän tutkimusaineiston muodostavat konsistorien pöytäkirjat. Analysoin pöytäkirjojen tekstejä tukeutuen Raisa Maria Toivon ja David Warren Sabeanin esittämiin johtopäätöksiin tuomiokirjojen tulkinnasta. Tekstejä lukiessani olen pyrkinyt huomioimaan kenelle, miksi ja miten tekstit kirjoitettiin. Miksi juuri tietyt asiat päätyivät pöytäkirjoihin? Tekstianalyysin lisäksi analysoin lähteitä tilastollisin menetelmin ja vertailemalla. Pöytäkirjoja tukevana lähteenä olen käyttänyt Helsingin yliopiston internetsivuilla julkaistua opiskelijamatrikkelia, joka sisältää tiedot Turun akatemian opiskelijoista 1600-luvulta lähtien. Matrikkelin avulla selvitin avioliittoon painostettujen ja avioituneiden opiskelijoiden säätytaustaa.
Tutkimukseni perusteella Uppsalan yliopiston konsistorin toimintatapojen muutokset ovat samankaltaisia kuin Malin Lennartssonin tutkimassa Smålannissa. Uppsalassa edusti konsistorin, suvun ja miehen asema parani vuosisadan aikana. Turku puolestaan erosi Lennartssonin mallista. Turussa konsistorin valta kasvoi avioliittolupauksen rikkomistapauksissa vuosisadan aikana, mutta tuomioistuin toimi vielä 1690-luvulla vanhojen, kirkon näkemyksiä korostaneiden periaatteiden mukaan. Samoin naiset ja yksilöt säilyttivät asemansa avioliittolupauksen rikkomistapauksissa vuosisadan loppuun asti.
Molemmissa tuomioistuimissa esiaviollisesta seksistä ja avioliittolupauksen rikkomisesta syytettiin opiskelijoita, jotka olivat lähtöisin papistosta, porvaristosta ja talonpoikaistosta. Heidän kanssaan konsistorissa syytettiin useimmiten salavuoteustapauksissa etunimellä ja patronyymillä merkittyjä sekä palkollisina toimineita naisia ja kaupunkilaisten tyttäriä. Avioliittolupauksen rikkomistapauksissa kaupunkien välillä oli selvä ero. Turussa naiset kirjattiin pöytäkirjaan suurimmassa osassa tapauksista etunimellä ja patronyymillä, ja he ajoivat asiaansa ilman suvun tukea. Myös turkulaiset opiskelijat esiintyivät konsistorissa useimmiten ilman sukunsa tukea. Uppsalassa puolestaan suurin osa avioliittolupaukseen vedonneista naisista määriteltiin pöytäkirjassa sukunsa kautta. Tällöin suku oli myös naisen tukena tai hänen puolestaan konsistorissa. Uppsalassa suku antoi tukensa usein myös opiskelijalle.
1680-luvulle asti Uppsalan yliopiston konsistori painosti pareja avioitumaan, mikäli pari tunnusti suhteen tai se voitiin todistaa. Vuosisadan lopulla konsistori alkoi vaatia naiselta konkreettisia todisteita itse lupauksesta. Avioliittolupaus annettiin usein ilman todistajia, joten naiset pystyivät harvoin todistamaan saaneensa avioliittolupauksen. Tällöin avioliitosta ei konsistorin mielestä ollut tarvetta neuvotella. Kun avioliitosta neuvoteltiin yhä harvemmin, myös opiskelijoiden suvun ja tuomiokapitulin näkemystä asiaan tiedusteltiin harvoin. Muutos aiheutti, sen että miesten asema syytettynä helpottui. Miehen piti ennen 1690-luvun puoliväliä vannoa itsensä vapaaksi valanvannojien kanssa, mikäli hän kielsi naisen väitteet avioliittolupauksesta, eikä avioliitolle löytynyt laillisia esteitä. 1690-luvun puolivälissä valanvannojainstituutio lakkautettiin ja miehet vapautuivat valan vannomisesta.
Turussa avioliittolupauksen rikkomistapausten tutkinta pysyi lähes muuttumattomana läpi vuosisadan. Tuomioistuimelle riitti, että parin välinen suhde pystyttiin todistamaan, se ei vaatinut konkreettisia todisteita lupauksesta painostaakseen paria avioliittoon vuosisadan lopulla kuten Uppsalan ja Smålannin tuomioistuimet. Konsistorin ja tuomiokapitulin välinen työnjako kuitenkin muuttui 1690-luvun alussa kirkkolain muutoksen myötä niin, että konsistorille siirtyi vastuu parien avioliittoon painostamisesta. Aiemmin tuomiokapituli oli pääasiassa painostanut pareja avioitumaan ja konsistori oli toiminut lähinnä tuomiokapitulin valmistelevana elimenä avioliittolupauksen rikkomistapauksissa. Uppsalan yliopiston ja Turun akatemian konsistorien toiminnan välinen ero ei niinkään johtunut siitä, etteivätkö tuomioistuimet olisi toimineet samojen periaatteiden mukaisesti. Avioliittoon itsensä velvoittaneen ja yhdessä maanneen parin tuli avioitua. Uppsalassa kuitenkin avioliittoon velvoittavan lupauksen todistamisen normit muuttuivat vuosisadan aikana, kun Turussa nämä normit pysyivät muuttumattomina läpi vuosisadan.
Avioliittoon painostamiseen vaikutti todisteiden lisäksi parin sääty. Mikäli pari oli samansäätyinen, heitä yleensä taivuteltiin avioliittoon. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, etteivät opiskelijat solmineet avioliittoja esimerkiksi palkollisina toimineiden naisten kanssa. Yleisesti voidaan sanoa näin, mutta joukosta löytyy myös poikkeuksia. Samalla konsistorien pöytäkirjat kuitenkin osoitta-vat, että tuomioistuinten näkökulmasta talonpoikais- tai porvariskodista lähtöisin olleen opiskelijan oli mahdollista avioitua palkollisena toimineen naisen kanssa. Opiskelijoita painostettiin avioliittoon erityisesti silloin, kun suhde oli kestänyt pitkään. Kun opiskelijat päätyivät painostuksen jälkeen solmimaan avioliiton, he avioituivat samansäätyisen naisen kanssa. Tällöin kyseessä oli porvarin, papin, käsityöläisen tai talonpojan tytär. Usein parin suhde oli kestänyt pitkään. Joissain tapauksissa avioliiton solmimista edesauttoi opiskelijan tai naisen vanhempien puuttuminen asioiden kulkuun. Heidän avullaan opiskelija sai viran tai opintonsa päätökseen, kunhan sitoutui avioitumaan.
Asiasanat:Ruotsi, Ruotsin vallan aika, Uppsala, Turku, 1600-luku, yliopisto, akatemia, opiskelija, konsistori, tuomiokapituli, seksuaalirikokset, avioliitto