Kielen pimeä puoli masennuksen hoidossa: hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvien terapiamenetelmien vaikutukset kognitiivisen käyttäytymisterapian hoitotuloksiin
JOENSUU, ANNA (2009)
JOENSUU, ANNA
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19816
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19816
Tiivistelmä
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (Acceptance and commitment therapy, ACT) on yksi uusista terapiamuodoista, joissa käytetään enemmän kokemuksellisia terapiamenetelmiä kuin kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa pyritään psykologisen joustavuuden lisäämiseen hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvien sekä omistautumiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen liittyvien terapiamenetelmien avulla.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvien menetelmien vaikutusta kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvan masennuksen hoitotuloksiin sekä psykologisen joustavuuden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen molemmissa hoitoryhmissä käytettiin kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä ja arvotyöskentelyä, mutta vain toisessa hoitoryhmässä käytettiin hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä. Tutkimuksen terapeutit olivat psykologian loppuvaiheen opiskelijoita.
Masennuksen hoitotuloksia arvioitiin terapian lopussa sekä noin kuuden kuukauden kuluttua järjestetyssä seurannassa. Psyykkistä tilaa arvioitiin seuraavilla menetelmillä: DSM IV -kriteereihin perustuva vakavan masennusjakson diagnostinen haastattelu, BDI-depressiomittari, psyykkisiä oireita kartoittava SCL-90-oirekyselykaavake, psykologista joustavuutta mittaavaa AAQ-8-mittari, sosiaalista toimintakykyä mittavaa JES-lomake, Ojasen itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavat 0-100 skaalat sekä elämänlaatua kartoittava Rand-36-kysely. Lisäksi kiinnostuksen kohteena ollutta terapiaprosessia, psykologista joustavuutta, mitattiin jokaisen terapiakerran jälkeen.
Kummassakin hoitoryhmässä masentuneisuus ja muut psyykkiset oireet vähenivät merkitsevästi terapian aikana, ja nämä tulokset säilyivät tai jopa paranivat kuuden kuukauden kuluttua terapian jälkeen. Tulokset viittasivat myös siihen, että hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä tapahtui enemmän positiivisia muutoksia elämänlaadun ja toimintakyvyn kohenemisen kohdalla seurannassa.
Psykologinen joustavuus kohosi molemmissa hoitoryhmissä terapian aikana. Hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä psykologinen joustavuus kasvoi vielä terapian päättymisen jälkeen, mitä ei tapahtunut toisessa hoitoryhmässä. Hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvät menetelmät vaikuttivat myös hoitotuloksiin psykologisen joustavuuden prosessien kautta ja psykologisen joustavuuden yhteys psyykkiseen hyvinvointiin lisääntyi hoidon jälkeen vain hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä. Tuloksia pohdittiin masennuksen hoitotulosten, hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessien ja tulevien tutkimusten haasteiden valossa.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvien menetelmien vaikutusta kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvan masennuksen hoitotuloksiin sekä psykologisen joustavuuden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen molemmissa hoitoryhmissä käytettiin kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä ja arvotyöskentelyä, mutta vain toisessa hoitoryhmässä käytettiin hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä. Tutkimuksen terapeutit olivat psykologian loppuvaiheen opiskelijoita.
Masennuksen hoitotuloksia arvioitiin terapian lopussa sekä noin kuuden kuukauden kuluttua järjestetyssä seurannassa. Psyykkistä tilaa arvioitiin seuraavilla menetelmillä: DSM IV -kriteereihin perustuva vakavan masennusjakson diagnostinen haastattelu, BDI-depressiomittari, psyykkisiä oireita kartoittava SCL-90-oirekyselykaavake, psykologista joustavuutta mittaavaa AAQ-8-mittari, sosiaalista toimintakykyä mittavaa JES-lomake, Ojasen itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavat 0-100 skaalat sekä elämänlaatua kartoittava Rand-36-kysely. Lisäksi kiinnostuksen kohteena ollutta terapiaprosessia, psykologista joustavuutta, mitattiin jokaisen terapiakerran jälkeen.
Kummassakin hoitoryhmässä masentuneisuus ja muut psyykkiset oireet vähenivät merkitsevästi terapian aikana, ja nämä tulokset säilyivät tai jopa paranivat kuuden kuukauden kuluttua terapian jälkeen. Tulokset viittasivat myös siihen, että hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä tapahtui enemmän positiivisia muutoksia elämänlaadun ja toimintakyvyn kohenemisen kohdalla seurannassa.
Psykologinen joustavuus kohosi molemmissa hoitoryhmissä terapian aikana. Hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä psykologinen joustavuus kasvoi vielä terapian päättymisen jälkeen, mitä ei tapahtunut toisessa hoitoryhmässä. Hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyvät menetelmät vaikuttivat myös hoitotuloksiin psykologisen joustavuuden prosessien kautta ja psykologisen joustavuuden yhteys psyykkiseen hyvinvointiin lisääntyi hoidon jälkeen vain hyväksyntään ja tietoisuuteen liittyviä menetelmiä käytettäessä. Tuloksia pohdittiin masennuksen hoitotulosten, hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessien ja tulevien tutkimusten haasteiden valossa.