Monikulttuurisuus, maahanmuuttajuus ja sosiaalityö - Monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuus sosiaalityöntekijöiden kertomana
LUMIO, MILLA (2009)
LUMIO, MILLA
2009
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19804
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19804
Tiivistelmä
Maahanmuuttajien lukumäärä on kasvanut Suomessa viime vuosikymmeninä ja yhteiskunnan monikulttuuristuminen nopeutuu tulevaisuudessa entisestään. Sosiaalityöntekijöiden kohtaamien maahanmuuttaja-asiakkaiden määrän lisääntyessä maahanmuuttajien parissa tehtävä monikulttuurinen sosiaalityö tulee muodostumaan yhä merkittävämmäksi sosiaalityön erityisalueeksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuutta.
Tutkimuksen aineisto muodostuu kolmesta työkokouksesta ja kolmesta yksilöhaastattelusta. Tutkittavat ovat Pirkanmaan eri kunnissa maahanmuuttajien parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Tarkastelun kohteena on sosiaalityöntekijöiden puhe monikulttuurisesta sosiaalityöstä. Tutkimuksessa selvitetään millaista erityistä asiantuntijuutta maahanmuuttajien parissa tehtävässä sosiaalityössä on ja mitä erityistaitoja ja -osaamista työ vaatii työntekijältä. Aineiston analyysi on tehty teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat erilaiset määrittelyt asiantuntijuudesta ja monikulttuurisen sosiaalityön tulkintakehyksistä. Lisäksi käsitellään aiempaa teoreettista kirjallisuutta maahanmuuttajan ja viranomaisen kohtaamisesta sekä kulttuurien välisestä osaamisesta.
Tutkimus osoittaa, että monikulttuurisessa sosiaalityössä on paljon eroja pienen ja ison kunnan kesken. Etenkin pienen kunnan sosiaalityöntekijöiden työssä korostuvat työnkuvan sekavuus, epävarmuus, ajanpuute ja kokemus siitä, että työtä tehdään yksin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuudesta nousevat kaksi erilaista puhetapaa. Yhtäältä korostetaan sosiaalityön yleisasiantuntijuutta ja monikulttuurisen sosiaalityön ei-erityisyyttä. Tämän näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetti on vahva eikä maahanmuuttajan kohtaamisessa katsota tarvittavan erityisiä taitoja. Toisaalta monikulttuurisen sosiaalityön painotetaan olevan erityisasiantuntijuutta vaativa sosiaalityön osa-alue, jolloin maahanmuuttajan kohtaamisessa tarvitaan tiettyjä erityistaitoja ja -osaamista.
Monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuus muodostuu näiden kahden erilaisen asiantuntijuudesta käydyn näkemyksen yhteistuloksena. Asiantuntijuuden ja työssä tarvittavan osaamisen näkyväksi tekemisellä voidaan madaltaa työntekijöiden kynnystä maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaamiseen.
Avainsanat: maahanmuuttajat, monikulttuurinen sosiaalityö, asiantuntijuus, kulttuurien välinen osaaminen
Tutkimuksen aineisto muodostuu kolmesta työkokouksesta ja kolmesta yksilöhaastattelusta. Tutkittavat ovat Pirkanmaan eri kunnissa maahanmuuttajien parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Tarkastelun kohteena on sosiaalityöntekijöiden puhe monikulttuurisesta sosiaalityöstä. Tutkimuksessa selvitetään millaista erityistä asiantuntijuutta maahanmuuttajien parissa tehtävässä sosiaalityössä on ja mitä erityistaitoja ja -osaamista työ vaatii työntekijältä. Aineiston analyysi on tehty teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat erilaiset määrittelyt asiantuntijuudesta ja monikulttuurisen sosiaalityön tulkintakehyksistä. Lisäksi käsitellään aiempaa teoreettista kirjallisuutta maahanmuuttajan ja viranomaisen kohtaamisesta sekä kulttuurien välisestä osaamisesta.
Tutkimus osoittaa, että monikulttuurisessa sosiaalityössä on paljon eroja pienen ja ison kunnan kesken. Etenkin pienen kunnan sosiaalityöntekijöiden työssä korostuvat työnkuvan sekavuus, epävarmuus, ajanpuute ja kokemus siitä, että työtä tehdään yksin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuudesta nousevat kaksi erilaista puhetapaa. Yhtäältä korostetaan sosiaalityön yleisasiantuntijuutta ja monikulttuurisen sosiaalityön ei-erityisyyttä. Tämän näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetti on vahva eikä maahanmuuttajan kohtaamisessa katsota tarvittavan erityisiä taitoja. Toisaalta monikulttuurisen sosiaalityön painotetaan olevan erityisasiantuntijuutta vaativa sosiaalityön osa-alue, jolloin maahanmuuttajan kohtaamisessa tarvitaan tiettyjä erityistaitoja ja -osaamista.
Monikulttuurisen sosiaalityön asiantuntijuus muodostuu näiden kahden erilaisen asiantuntijuudesta käydyn näkemyksen yhteistuloksena. Asiantuntijuuden ja työssä tarvittavan osaamisen näkyväksi tekemisellä voidaan madaltaa työntekijöiden kynnystä maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaamiseen.
Avainsanat: maahanmuuttajat, monikulttuurinen sosiaalityö, asiantuntijuus, kulttuurien välinen osaaminen