Psykologin tekemät ikäkausitarkastukset perusterveydenhuollossa
SUNELA, MERJA (2009)
SUNELA, MERJA
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19789
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19789
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata psykologin kokoamia lapsen kehitystäkokevia tietoja kaksi- ja kuusivuotisneuvolatarkastuksessa. Niitä vertaillaanvielä kyselylomakearviointiin, jonka tämä ikäluokka täytti ollessaanyhdeksännellä luokalla. Tiedot on koottu lastenneuvoloissa kolmen kunnanvuonna 1986 syntyneistä lapsista. Kaikissa kolmessa vaiheessa samojatutkimushenkilöitä oli 108. Lastenneuvolaiässä tutkimuksiin osallistui149 ja 165 lasta. Kaksi kolmasosaa suoriutui psykologin ensimmäisessäneuvolatarkastuksessa hyvin, yksi kolmasosa jäi tarkempaan seurantaanja/tai kuntoutussuunnitelman räätälöintiin. Kaksivuotiaana tytöt ja pojaterosivat puheen kehittymisen ja asettelupelien kokoamisen taidoissa. Tytöillätaidot olivat paremmin hallinnassa ja pojilla suurempi tuen tarve. Lapsellelukeminen pikkulapsivaiheessa tukee puheen kehittymistä. Tämä näkyiparempana kielellisten käsitteiden hallintana kuusivuotiaana ja kielellisenäosaamisena koululaisena. Kuusivuotisneuvolassa sukupuolieroja löytyikynätaidoissa, puheessa, kielellisten käsitteiden hallinnassa ja visuaalisessahahmottamisessa. Jälleen poikien ryhmästä löytyi enemmän tuen tarvettakuin tyttöjen ryhmästä. Motoriikan alueella tässä tutkimuksessa sukupuoleteivät eronneet. Monella alueella tuen tarvetta oli 10 prosentilla lapsista.Kielellisen alueen heikompi suoritus näytti seuraavan vaiheesta toiseen javaikutti koulumenestykseen. Ennaltaehkäisevän työn sisältöä on myöspsykologin mietittävä jatkossa. Viimeisen kymmenen vuoden aikananeuvolakäyttöön on kehitetty tutkimusvälineitä, joita terveydenhoitajat käyttävätja joiden avulla he pystyvät arvioimaan lapsen tuen tarvetta. Kielellisten taitojenja hienomotoriikan kehittymisen seurantaa tarvitaan edelleen, mutta entistäenemmän perheet tarvitsevat tukea vuorovaikutustaitoihin ja aktiivista ohjantaaesimerkiksi lastenneuvolasuositusten mukaisiin vertaisryhmiin.