Aktivoituminen - tavoite vai velvoite? Tutkimus sosiaalitoimistossa nuorten aikuisten kanssa tehtävän palvelusuunnitelman tekotilanteista.
HEINO, SINI (2009)
HEINO, SINI
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19787
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19787
Tiivistelmä
Kunnallisessa aikuissosiaalityössä työskennellään pääasiallisesti tulottomien henkilöiden kanssa.Sosiaalityöntekijä pyrkii aktivoimaan asiakkaitaan työmarkkinoiden suuntaan toimien lakienantamien rajojen ja mahdollisuuksien mukaisesti käyttäen apunaan omaa henkilökohtaista ammattitaitoaan. Yksi keino asiakkaiden aktivointiin on palvelusuunnitelmien tekeminen.Tutkimukseni tavoitteena on ollut tutkia sitä, miten sosiaalityöntekijä toteuttaa aktivointitehtäväänsä kunnallisessa aikuissosiaalityössä nuorelle aikuiselle tehtävänpalvelusuunnitelman tekotilanteessa tuen ja kontrollin keinoin. Aineistona tutkimuksessa on neljä äänitettyä palvelusuunnitelman tekotilannetta.
Olen lähestynyt aihetta määrittelemällä palvelusuunnitelma-asiakkuuden reunaehdoiksi lainsäädännön, uuden julkisjohtamisen ja nuoren itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen.Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen suhde voi määrittyä monella eri tavalla, joten olen käynyt läpi näitä erilaisia suhteita sekä tuen ja kontrollin näyttäytymistä kunnallisessa aikuissosiaalityössä.Olen pohtinut myös sitä, mitä nuoruus on ja mitä asioita aikuistumiseen liitetään.Palvelusuunnitelmia olen lähestynyt yksilökohtaisen palveluohjauksen näkökulmasta.
Tutkielman metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja aineistoa olen analysoinut käyttäen retoriikan ja strategisuuden ideoita. Aineiston perusteella aktivointitehtävän toteutus jakautuu selvitys- ja ohjaustehtäviin. Selvitystehtävässä käydään läpi asiakkaan tilannetta keskittyen erityisesti taloudellisiin asioihin. Selvitystehtävä on edellytys tulevaisuudensuunnitelmille eli ohjaustehtävän toteutumiselle. Analyysissa olen keskittynyt tarkemmin ohjaustehtävään ja siinä käytettäviin strategioihin. Ohjaustehtävän strategiat jakautuivat melko selkeästi tukea ja kontrollia sisältäviin ohjaamisen tapoihin, mutta loppujen lopuksi mikään strategia ei puhtaasti ilmennä kumpaakaan näistä työn ulottuvuuksista. Työntekijät käyttivät useita erilaisia strategioita asiakaslähtöisyydestä pakottamiseen rinnastettaviin strategiohin. Kaikkien strategioiden yhteisenä tavoitteena on saada nuori aktivoitumaan työmarkkinoiden suuntaan ja tekemään tiettyjä asioita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki sosiaalityöntekijän käyttämät strategiat muotoutuivat sen mukaan, mitä asiakas oli edellisen tapaamisen jälkeen tehnyt ja mitä hänen tilanteessaan oli tapahtunut. Työntekijän vain tulee soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa aktivoinnin keinoa.
Avainsanat: palvelusuunnitelmat, yksilökohtainen palveluohjaus, sosiaalinen konstruktionismi, tuki,kontrolli ja strategiat
Olen lähestynyt aihetta määrittelemällä palvelusuunnitelma-asiakkuuden reunaehdoiksi lainsäädännön, uuden julkisjohtamisen ja nuoren itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen.Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen suhde voi määrittyä monella eri tavalla, joten olen käynyt läpi näitä erilaisia suhteita sekä tuen ja kontrollin näyttäytymistä kunnallisessa aikuissosiaalityössä.Olen pohtinut myös sitä, mitä nuoruus on ja mitä asioita aikuistumiseen liitetään.Palvelusuunnitelmia olen lähestynyt yksilökohtaisen palveluohjauksen näkökulmasta.
Tutkielman metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja aineistoa olen analysoinut käyttäen retoriikan ja strategisuuden ideoita. Aineiston perusteella aktivointitehtävän toteutus jakautuu selvitys- ja ohjaustehtäviin. Selvitystehtävässä käydään läpi asiakkaan tilannetta keskittyen erityisesti taloudellisiin asioihin. Selvitystehtävä on edellytys tulevaisuudensuunnitelmille eli ohjaustehtävän toteutumiselle. Analyysissa olen keskittynyt tarkemmin ohjaustehtävään ja siinä käytettäviin strategioihin. Ohjaustehtävän strategiat jakautuivat melko selkeästi tukea ja kontrollia sisältäviin ohjaamisen tapoihin, mutta loppujen lopuksi mikään strategia ei puhtaasti ilmennä kumpaakaan näistä työn ulottuvuuksista. Työntekijät käyttivät useita erilaisia strategioita asiakaslähtöisyydestä pakottamiseen rinnastettaviin strategiohin. Kaikkien strategioiden yhteisenä tavoitteena on saada nuori aktivoitumaan työmarkkinoiden suuntaan ja tekemään tiettyjä asioita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki sosiaalityöntekijän käyttämät strategiat muotoutuivat sen mukaan, mitä asiakas oli edellisen tapaamisen jälkeen tehnyt ja mitä hänen tilanteessaan oli tapahtunut. Työntekijän vain tulee soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa aktivoinnin keinoa.
Avainsanat: palvelusuunnitelmat, yksilökohtainen palveluohjaus, sosiaalinen konstruktionismi, tuki,kontrolli ja strategiat