Turvallisuus ja asuinympäristö. Turvallisuuden tunne Tampereella vuosina 1997 ja 2001
PIHLAJAMÄKI, TIINA (2009)
PIHLAJAMÄKI, TIINA
2009
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19777
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19777
Tiivistelmä
Tutkielmassani selvitän, onko Tampereella asuinalueen tulotasolla mitattavan alueen huono-osaisuuden ja asukkaiden turvallisuuden tunteen välillä yhteyttä ja minkälainen yhteys on. Selvitän myös minkälaisilla asuinalueilla ja minkälaisten asukkaiden keskuudessa turvallisuuden tunteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkasteluvuosina ovat vuodet 1997 ja 2001. Tutkielman tavoite on selvittää, onko turvallisuuden tunteella mitattavan hyvinvoinnin alueellista eriytymistä, segregoitumista, havaittavissa Tampereella.
Aineistona tutkielmassa on käytetty Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta elektronisessa muodossa saatua Suomen Kuntaliiton Efektia oy:llä teettämää kaupunki- ja kuntapalvelututkimusta vuosilta 1997 sekä 2001 sekä Tilastokeskuksen alueellista SuomiCD-tietokantaa. Näiden aineistojen avulla on ristiintaulukointia käyttäen kuvattu turvallisuuden tunteen sekä eri alue- ja yksilötason tekijöiden yhteyksiä.
Tulokset osittavat, että Tamperelaisten omalla asuinalueellaan kokema turvattomuus sekä turvattomuudesta seuraava hyvinvoinnin heikkeneminen ei ole niin laaja ongelma kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tai ulkomaisissa kaupungeissa. Turvattomuus ei ole myöskään tarkasteltuina ajankohtina kasvanut ongelma. Tarkemmin turvallisuuden tunteeseen vaikuttavia tekijöitä selvitettäessä tuli esille se, että turvattomuuteen vaikuttavat niin yksilö- kuin aluetasonkin tekijät.
Yksilön koulutuksella sekä asuinalueen tulotasolla on vaikutusta turvallisuuden tuntemiseen. Korkea koulutus tuo yksilölle turvallisuuden tunnetta asuinalueen tulotasosta riippumatta. Korkeatuloisilla alueilla asuttaessa taasen ei koulutuksella näkyisi olevan suurta merkitystä turvattomuuden kokemiseen. Erityisen huolestuttava tulos alueellista segregoitumista ajatellen on turvattomuuden lisääntyminen korkeasti koulutettujen keskuudessa. Tämä suuntaus saattaa saada aikaan sen, että korkeasti koulutetut, joilla on resursseja vaikuttaa omaan elämään sekä yhteiskunnan kehitykseen, alkavat eriyttämään omia asuinalueitaan oman turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi.
Hyvinvoinnin tasapuolinen jakautuminen erilaisten ihmisten sekä eri asuinalueiden kesken suojaa kaupunkia ei-toivottavalta alueelliselta segregoitumiselta. Tutkielman tulosten perusteella Tamperelaisten asuinalueiden segregoitumisen vaara on olemassa. Sosiaalipoliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa segregaatiokehityksen kulkuun niin, että alueellinen kehitys tukee jatkossa asukkaiden ja asuinalueiden hyvinvointia. Tutkielmani tulosten tyyppisiä paikallisesta turvallisuuden tunteesta sekä sen kehityksestä kertovia tutkimustuloksia tulisikin hyödyntää uusien asuinalueiden suunnittelussa sekä vanhojen asuinalueiden alueellisen kehityssuunnan ohjaamisessa turvalliseen ja kuntalaisten hyvinvointia tukevaan suuntaan.
Aineistona tutkielmassa on käytetty Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta elektronisessa muodossa saatua Suomen Kuntaliiton Efektia oy:llä teettämää kaupunki- ja kuntapalvelututkimusta vuosilta 1997 sekä 2001 sekä Tilastokeskuksen alueellista SuomiCD-tietokantaa. Näiden aineistojen avulla on ristiintaulukointia käyttäen kuvattu turvallisuuden tunteen sekä eri alue- ja yksilötason tekijöiden yhteyksiä.
Tulokset osittavat, että Tamperelaisten omalla asuinalueellaan kokema turvattomuus sekä turvattomuudesta seuraava hyvinvoinnin heikkeneminen ei ole niin laaja ongelma kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tai ulkomaisissa kaupungeissa. Turvattomuus ei ole myöskään tarkasteltuina ajankohtina kasvanut ongelma. Tarkemmin turvallisuuden tunteeseen vaikuttavia tekijöitä selvitettäessä tuli esille se, että turvattomuuteen vaikuttavat niin yksilö- kuin aluetasonkin tekijät.
Yksilön koulutuksella sekä asuinalueen tulotasolla on vaikutusta turvallisuuden tuntemiseen. Korkea koulutus tuo yksilölle turvallisuuden tunnetta asuinalueen tulotasosta riippumatta. Korkeatuloisilla alueilla asuttaessa taasen ei koulutuksella näkyisi olevan suurta merkitystä turvattomuuden kokemiseen. Erityisen huolestuttava tulos alueellista segregoitumista ajatellen on turvattomuuden lisääntyminen korkeasti koulutettujen keskuudessa. Tämä suuntaus saattaa saada aikaan sen, että korkeasti koulutetut, joilla on resursseja vaikuttaa omaan elämään sekä yhteiskunnan kehitykseen, alkavat eriyttämään omia asuinalueitaan oman turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi.
Hyvinvoinnin tasapuolinen jakautuminen erilaisten ihmisten sekä eri asuinalueiden kesken suojaa kaupunkia ei-toivottavalta alueelliselta segregoitumiselta. Tutkielman tulosten perusteella Tamperelaisten asuinalueiden segregoitumisen vaara on olemassa. Sosiaalipoliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa segregaatiokehityksen kulkuun niin, että alueellinen kehitys tukee jatkossa asukkaiden ja asuinalueiden hyvinvointia. Tutkielmani tulosten tyyppisiä paikallisesta turvallisuuden tunteesta sekä sen kehityksestä kertovia tutkimustuloksia tulisikin hyödyntää uusien asuinalueiden suunnittelussa sekä vanhojen asuinalueiden alueellisen kehityssuunnan ohjaamisessa turvalliseen ja kuntalaisten hyvinvointia tukevaan suuntaan.