Elämään selvinneet. Narratiivinen tarkastelu lasten elämästä sijaisperheessä
PERKIÖ, ELINA (2009)
PERKIÖ, ELINA
2009
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19776
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19776
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella huostaan otettujen, sijaisperheissä asuvien lasten kokemuksia ja käsityksiä elämästään suhteessa huostaanottoprosessiin. Lisäksi tavoitteeni on ollut lapsilähtöisten aineistonkeruumenetelmien kehittäminen.
Tutkimukseni liittyy Asiakasohjaus Luotsin hallinnoimaan lastensuojelun sijaishuollon kehittämishankkeeseen Tampereella, Tampereen seutukunnissa ja Etelä-Pirkanmaalla. Olen käyttänyt kahta aineistoa, joista toisen olen kerännyt haastattelemalla 7-11-vuotiaita lapsia, jotka asuvat yksityisissä sijaisperheissä. Keräsin aineistoa Pirkanmaalla eri kunnissa elokuusta joulukuuhun vuonna 2008. Oheisaineistona käytän seitsemää elämäntarinaa, jotka 13-17-vuotiaat, sijaisperheessä asuneet lapset ovat kirjoittaneet kokemuksistaan. Kyseessä on osa vuonna 2000 julkaistua Elämäni tarina -lukemistoa. Tutkimuksen viitekehyksenä on yhteiskuntatieteellinen lapsuustutkimus. Ajatteluni lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, ja olen analysoinut aineistoani narratiivisen analyysimetodin avulla keskittyen tarkastelemaan, mitä ja millä tavoilla lapset kertovat elämänsä muutoksista.
Keskeisimpien tulosten mukaan huostaanotto on merkinnyt monia muutoksia lasten elämässä. Lasten elämässä on silti myös jatkuvia elementtejä, kuten suhteet läheisiin ihmisiin. Sijaishuolto ilmiönä näyttäytyy aineistojen perusteella moniuloitteisena ja ristiriitaisena. Lapset arvioivat tilannettaan ja tulevaisuuttaan realistisesti ja toiveikkaasti. Aineistossani kulkevat rinnakkain uhrin ja selviytyjän positiot. Haastatteluista saamieni kokemusten mukaan asioiden kysyminen lapsilta itseltään on tärkeää. Erilaisia aineistonkeruumenetelmiä, kuten haastattelua, piirtämistä ja kirjoittamista, käyttämällä aineistosta saadaan monipuolinen ja lapsilähtöinen.
Asiasanat:Lapsuustutkimus, lasten haastattelu, sijaishuolto ja narratiivinen analyysi
Tutkimukseni liittyy Asiakasohjaus Luotsin hallinnoimaan lastensuojelun sijaishuollon kehittämishankkeeseen Tampereella, Tampereen seutukunnissa ja Etelä-Pirkanmaalla. Olen käyttänyt kahta aineistoa, joista toisen olen kerännyt haastattelemalla 7-11-vuotiaita lapsia, jotka asuvat yksityisissä sijaisperheissä. Keräsin aineistoa Pirkanmaalla eri kunnissa elokuusta joulukuuhun vuonna 2008. Oheisaineistona käytän seitsemää elämäntarinaa, jotka 13-17-vuotiaat, sijaisperheessä asuneet lapset ovat kirjoittaneet kokemuksistaan. Kyseessä on osa vuonna 2000 julkaistua Elämäni tarina -lukemistoa. Tutkimuksen viitekehyksenä on yhteiskuntatieteellinen lapsuustutkimus. Ajatteluni lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, ja olen analysoinut aineistoani narratiivisen analyysimetodin avulla keskittyen tarkastelemaan, mitä ja millä tavoilla lapset kertovat elämänsä muutoksista.
Keskeisimpien tulosten mukaan huostaanotto on merkinnyt monia muutoksia lasten elämässä. Lasten elämässä on silti myös jatkuvia elementtejä, kuten suhteet läheisiin ihmisiin. Sijaishuolto ilmiönä näyttäytyy aineistojen perusteella moniuloitteisena ja ristiriitaisena. Lapset arvioivat tilannettaan ja tulevaisuuttaan realistisesti ja toiveikkaasti. Aineistossani kulkevat rinnakkain uhrin ja selviytyjän positiot. Haastatteluista saamieni kokemusten mukaan asioiden kysyminen lapsilta itseltään on tärkeää. Erilaisia aineistonkeruumenetelmiä, kuten haastattelua, piirtämistä ja kirjoittamista, käyttämällä aineistosta saadaan monipuolinen ja lapsilähtöinen.
Asiasanat:Lapsuustutkimus, lasten haastattelu, sijaishuolto ja narratiivinen analyysi