Monitahoinen verkostotyö - tapaustutkimus Tampereen yliopistollisen sairaalan päihdepsykiatrian poliklinikan vauvaperhetyöstä ja sairaalan sisäisestä verkostoyhteistyöstä päihderaskauksien hoidossa
WACKLIN, SALLA (2009)
WACKLIN, SALLA
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19755
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19755
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Tampereen yliopistollisen sairaalan päihdepsykiatrian poliklinikan vauvaperhetyötä, hoitoketjua ja sairaalan sisäistä verkostoyhteistyötä tapauksena. Vauvaperhetyön asiakkaat ovat raskaana olevia päihdeongelmaisia tai vauvaperheitä, jossa vanhemmalla on päihdeongelma. Avaan päihdepsykiatrian poliklinikalla kehitettyä päihderaskauden hoitoprosessia tutkielmassani. Vauvaperhetyö perustuu diagnosointiin, hoidon ja tuen tarpeen selvittämiseen sekä moniammatilliseen verkostotyöhön ja verkostokokouksiin. Verkostotyötä tehdään yhteistyössä mm. asiakkaan, hänen läheistensä, erikoissairaanhoidon eri toimipisteiden, kuntatoimijoiden sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Rajasin tutkielmani koskemaan sairaalan sisäisiä yhteistyötahoja ja näiden työntekijöitä. Yhteistyötahoista ovat tutkielmassani edustettuina synnyttäneiden vuodeosastot, äitiyspoliklinikka, pikkulapsipsykiatrian työryhmä sekä vastasyntyneiden tarkkailuosasto.
Tutkielma jakautuu teoriaosioon sekä empiiriseen osioon. Teoriaosuudessa tarkastelen verkostotutkimusta, verkostotyötä sekä moniammatillisuutta. Käsittelen myös verkostotyön kokoavia teemoja: päihde- ja mielenterveysongelmia suhteessa vanhemmuuteen sekä varhaista puuttumista. Aineistoni käsittelee työntekijöiden kokemuksia ja käsityksiä verkostotyöstä. Sekundääriaineistonani olen käyttänyt vauvaperhetyöstä kirjoitettua, osin julkaisematonta materiaalia sekä harjoittelukokemuksiini pohjautuvaa tietoa, jotka toimivat tapauksen "todistusaineistona". Varsinainen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, jonka alussa kartoitetaan vastaajien taustatietoja. Lomakkeen avoimissa kysymyksissä käsitellään työntekijöiden kokemuksia ja käsityksiä verkostotyöstä. Analyysissä olen hyödyntänyt laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla olen teemoitellut vastaukset.
Olen jakanut aineiston kolmeen vastaajaryhmään: verkoston ydin-, jäsen-, ja ulkoryhmään. Ryhmäjako oli välttämätön vastaajien erilaisen kokemuspohjan, vastausten sekä taustatiedoista ilmenevien erojen takia. Joidenkin teemojen osalta olen käsitellyt vastaajia yhtenä ryhmänä. Vastaajaryhmien erot osoittivat, että verkostotyön kokonaisuudessa tulisi huomioida sen osanottajien erilaiset lähtökohdat, jotta verkostotyötä ja kokouksia voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaajien erot liittyivät nimenomaan kokemukseen, eikä toimipisteillä tai ammateilla ollut suurta merkitystä. Kokeneille työntekijöille oma rooli, asiakkuus sekä muiden toiminta näyttäytyivät selkeinä. Kokemattomilla työntekijöillä nämä tekijät olivat epäselviä. Kokemus auttoi myös verkostotyön vahvuuksien ja kehittämistarpeiden jäsentämisessä. Muut tutkimustulokset koskevat verkostotyön kokonaisuutta, kokousten vaikutusta sekä toimijarooleja. Suurin osa kyselyyn vastanneista koki vauvaperhetyön organisoimien verkostokokousten selventävän raskaana olevan päihdeongelmaisen tai vauvaperheen kokonaistilannetta. Verkostotyöhön oltiin suurimmassa osassa vastauksia tyytyväisiä. Työnjako koettiin toimivaksi ja yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti. Vauvaperhetyön nähtiin toimivan hyvin kokonaisuutta koordinoivana ja strukturoivana tahona. Aineistossa kehittämisideoista merkittävimpiä olivat resurssien lisääminen sekä asiakkaan nostaminen entistä enemmän verkostotyön keskiöön. Vastaajat, joilla oli enemmän kokemusta verkostotyöstä, kokivat verkostotyön vaikuttavan merkittävällä tavalla paitsi omaan asiakastyöskentelyyn, myös laajemmin yhteistyöhön asiakasperheiden sekä yhteistyötahojen kanssa.
Asiasanat:verkostotyö, moniammatillisuus, tapaustutkimus, varhainen puuttuminen, vanhemmuus, päihderaskauden hoitoprosessi
Tutkielma jakautuu teoriaosioon sekä empiiriseen osioon. Teoriaosuudessa tarkastelen verkostotutkimusta, verkostotyötä sekä moniammatillisuutta. Käsittelen myös verkostotyön kokoavia teemoja: päihde- ja mielenterveysongelmia suhteessa vanhemmuuteen sekä varhaista puuttumista. Aineistoni käsittelee työntekijöiden kokemuksia ja käsityksiä verkostotyöstä. Sekundääriaineistonani olen käyttänyt vauvaperhetyöstä kirjoitettua, osin julkaisematonta materiaalia sekä harjoittelukokemuksiini pohjautuvaa tietoa, jotka toimivat tapauksen "todistusaineistona". Varsinainen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, jonka alussa kartoitetaan vastaajien taustatietoja. Lomakkeen avoimissa kysymyksissä käsitellään työntekijöiden kokemuksia ja käsityksiä verkostotyöstä. Analyysissä olen hyödyntänyt laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla olen teemoitellut vastaukset.
Olen jakanut aineiston kolmeen vastaajaryhmään: verkoston ydin-, jäsen-, ja ulkoryhmään. Ryhmäjako oli välttämätön vastaajien erilaisen kokemuspohjan, vastausten sekä taustatiedoista ilmenevien erojen takia. Joidenkin teemojen osalta olen käsitellyt vastaajia yhtenä ryhmänä. Vastaajaryhmien erot osoittivat, että verkostotyön kokonaisuudessa tulisi huomioida sen osanottajien erilaiset lähtökohdat, jotta verkostotyötä ja kokouksia voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaajien erot liittyivät nimenomaan kokemukseen, eikä toimipisteillä tai ammateilla ollut suurta merkitystä. Kokeneille työntekijöille oma rooli, asiakkuus sekä muiden toiminta näyttäytyivät selkeinä. Kokemattomilla työntekijöillä nämä tekijät olivat epäselviä. Kokemus auttoi myös verkostotyön vahvuuksien ja kehittämistarpeiden jäsentämisessä. Muut tutkimustulokset koskevat verkostotyön kokonaisuutta, kokousten vaikutusta sekä toimijarooleja. Suurin osa kyselyyn vastanneista koki vauvaperhetyön organisoimien verkostokokousten selventävän raskaana olevan päihdeongelmaisen tai vauvaperheen kokonaistilannetta. Verkostotyöhön oltiin suurimmassa osassa vastauksia tyytyväisiä. Työnjako koettiin toimivaksi ja yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti. Vauvaperhetyön nähtiin toimivan hyvin kokonaisuutta koordinoivana ja strukturoivana tahona. Aineistossa kehittämisideoista merkittävimpiä olivat resurssien lisääminen sekä asiakkaan nostaminen entistä enemmän verkostotyön keskiöön. Vastaajat, joilla oli enemmän kokemusta verkostotyöstä, kokivat verkostotyön vaikuttavan merkittävällä tavalla paitsi omaan asiakastyöskentelyyn, myös laajemmin yhteistyöhön asiakasperheiden sekä yhteistyötahojen kanssa.
Asiasanat:verkostotyö, moniammatillisuus, tapaustutkimus, varhainen puuttuminen, vanhemmuus, päihderaskauden hoitoprosessi