Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918
ANTTONEN, VARPU (2009)
ANTTONEN, VARPU
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19746
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19746
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä naiskaartilaisen henkilökuvaa Valkeakoskeen kohdistuvasta paikallisesta näkökulmasta, sekä Valkeakosken naiskaartin vaiheita sisällissodassa. Naiskaartiin on laskettu kuuluneeksi sekä aseelliseen naiskomppaniaan kuuluneet että aseettomissa huolto- ja sairaanhoitotehtävissä toimineet valkeakoskelaiset naiset. Tutkimuksessa on käytetty mikrohistoriallista lähestymistapaa, ja se perustuu osittain muistitietoon ja haastatteluihin.
Valkeakosken naiskaartiin kuului tutkimuksen lähdeaineiston perusteella 115 naista, joista noin 50 kuului aseelliseen naiskomppaniaan. Naiskaartin osuus Valkeakosken punakaartin kokonaisvahvuudesta oli valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna suuri, rajauksesta riippuen 7-16 prosenttia. Tutkimuksen perusteella sisällissodan seurauksena menehtyi 47 Valkeakosken naiskaartilaista. Tutkimuksessa käsitellään Valkeakosken punaisen naiskaartin vaiheita aina kaartin perustamisesta Syrjäntaan perääntymisvaiheen veriseen taisteluun ja Hauholla suoritettuun joukkoteloitukseen, jossa aineiston perusteella ammuttiin 24-29 naiskaartilaista. Tutkimuksessa esitellään myös sodasta hengissä selvinneiden naiskaartilaisten tilannetta vankileireillä ja valtiorikosoikeuden kuulusteluissa.
Tutkimuksen perusteella tyypillinen Valkeakosken naiskaartiin liittynyt oli alle kaksikymmentävuotias nuori naimaton nainen, joka monen muun tulevan naiskaartilaisen kanssa työskenteli Valkeakosken paperitehtaalla. Naiset olivat perhetaustaltaan lähes poikkeuksetta työväenluokkaisia. Useissa tapauksissa myös veljet ja isät kuuluivat punakaartiin, naiskaartilaisten joukossa oli myös saman perheen tyttäriä. Sitoutumattomuus perheeseen on varmasti vaikuttanut punakaartiin liittymiseen, vaikka muutama naisista olikin naimisissa, ja yhteensä viidellä naisella oli lapsia. Valkeakosken naiskaartilaisten sosiaalinen tausta noudattelee muissa naiskaarteista tehdyissä tutkimuksissa saatuja tuloksia nuoruudesta, naimattomuudesta ja työväenluokkaisuudesta.
Tutkimus perustuu Kansallisarkiston valtiorikosoikeuksien ja -ylioikeuden aktien sisältämiin naiskaartilaisten kenttäoikeuksien ja valtiorikosoikeuden kuulustelupöytäkirjoihin, aiheesta kerättyyn muistitietoon ja haastatteluihin, Valkeakosken työväenyhdistyksen ja suojeluskunnan materiaaliin, Suomen sotasurmat 1914-1922 - projektin aineistoon, UPM:n Valkeakosken keskusarkiston materiaaliin ja Sääksmäen seurakunnan kirkonkirjoihin, sekä sisällissodasta ja punakaarteista aikaisemmin kirjoitettuun tutkimuskirjallisuuteen.
Asiasanat: sisällissota, naiskaarti, punakaarti, Valkeakoski
Valkeakosken naiskaartiin kuului tutkimuksen lähdeaineiston perusteella 115 naista, joista noin 50 kuului aseelliseen naiskomppaniaan. Naiskaartin osuus Valkeakosken punakaartin kokonaisvahvuudesta oli valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna suuri, rajauksesta riippuen 7-16 prosenttia. Tutkimuksen perusteella sisällissodan seurauksena menehtyi 47 Valkeakosken naiskaartilaista. Tutkimuksessa käsitellään Valkeakosken punaisen naiskaartin vaiheita aina kaartin perustamisesta Syrjäntaan perääntymisvaiheen veriseen taisteluun ja Hauholla suoritettuun joukkoteloitukseen, jossa aineiston perusteella ammuttiin 24-29 naiskaartilaista. Tutkimuksessa esitellään myös sodasta hengissä selvinneiden naiskaartilaisten tilannetta vankileireillä ja valtiorikosoikeuden kuulusteluissa.
Tutkimuksen perusteella tyypillinen Valkeakosken naiskaartiin liittynyt oli alle kaksikymmentävuotias nuori naimaton nainen, joka monen muun tulevan naiskaartilaisen kanssa työskenteli Valkeakosken paperitehtaalla. Naiset olivat perhetaustaltaan lähes poikkeuksetta työväenluokkaisia. Useissa tapauksissa myös veljet ja isät kuuluivat punakaartiin, naiskaartilaisten joukossa oli myös saman perheen tyttäriä. Sitoutumattomuus perheeseen on varmasti vaikuttanut punakaartiin liittymiseen, vaikka muutama naisista olikin naimisissa, ja yhteensä viidellä naisella oli lapsia. Valkeakosken naiskaartilaisten sosiaalinen tausta noudattelee muissa naiskaarteista tehdyissä tutkimuksissa saatuja tuloksia nuoruudesta, naimattomuudesta ja työväenluokkaisuudesta.
Tutkimus perustuu Kansallisarkiston valtiorikosoikeuksien ja -ylioikeuden aktien sisältämiin naiskaartilaisten kenttäoikeuksien ja valtiorikosoikeuden kuulustelupöytäkirjoihin, aiheesta kerättyyn muistitietoon ja haastatteluihin, Valkeakosken työväenyhdistyksen ja suojeluskunnan materiaaliin, Suomen sotasurmat 1914-1922 - projektin aineistoon, UPM:n Valkeakosken keskusarkiston materiaaliin ja Sääksmäen seurakunnan kirkonkirjoihin, sekä sisällissodasta ja punakaarteista aikaisemmin kirjoitettuun tutkimuskirjallisuuteen.
Asiasanat: sisällissota, naiskaarti, punakaarti, Valkeakoski