"RATSASTETAAN MUUMIMAMMAN KYYDISSÄ!" Etnografinen tapaustutkimus television heijastumisesta lasten vertaistoimintaan päiväkodin arjessa
JÄRVINEN, SAARA (2009)
JÄRVINEN, SAARA
2009
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19736
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19736
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelen medioituneen kulttuurin, tarkemmin television heijastumista lasten vertaistoimintaan päiväkodin arjessa. Tutkimukseni kytkeytyy osaksi uutta lapsuustutkimusta, jonka puitteissa lapset ymmärretään oman kokemusmaailmansa parhaina asiantuntijoina ja aktiivisina sosiaalisina toimijoina. Tutkimuksen lähtökohtana ovat toimineet myös muuttuneet käsitykset koskien mediakulttuuria sekä median asemaa ja merkitystä lasten elämässä. Kuvaamalla television heijastumista lasten vertaistoimintaan tarkastelen tutkimuksessa sitä, millaisissa toimintakonteksteissa televisio näkyy lasten vertaistoiminnassa, millaiset asiat ja ilmiöt televisioon liittyen ilmenevät lasten vertaistoiminnassa sekä miten lapset käyttävät televisiota vertaistoimintansa välineenä.
Tutkimuksessa käytin menetelmänä laadullista etnografista tutkimusotetta, jonka avulla oli mahdollista saada suoraa tietoa lasten vertaistoiminnasta lasten itsensä tuottamana. Keräsin tutkimusaineiston osallistuvalla havainnoinnilla päiväkodin luonnollisissa toimintatilanteissa 4-5 -vuotiaiden lapsiryhmässä syksyllä 2007. Havainnoimalla keräämääni aineistoa ja siitä rakentamiani tulkintoja suhteutin vanhemmille suunnattuun kyselyyn lasten television katselusta. Analysoin tutkimuksen aineiston aineistolähtöisesti käyttämällä analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla tutkittavasta ilmiöstä oli mahdollista muodostaa monipuolinen, tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus.
Tutkimuksen perusteella television heijastuminen lasten vertaistoimintaan ilmeni päiväkodin arjessa lasten yhteisessä leikissä sekä leikillisessä toiminnassa. Näissä tilanteissa lasten toimintaan heijastuivat lastenohjelmien hahmot ja sisällöt sekä aikuisille suunnattujen ohjelmien toimintamallit. Lastenohjelmat olivat nähtävissä lasten vertaistoiminnassa myös ohjelmista käytyjen keskustelujen muodossa. Omana televisioon liittyvänä ilmiönään tutkimusaineistossa olivat lisäksi havaittavissa lastenohjelmiin liittyvät oheistuotteet, joita lapset esittelivät ja vertailivat keskenään sekä käyttivät välineenä yhteisessä leikissä. Tutkimuksen valossa televisio sekä siihen kytkeytyvät ilmiöt näyttäytyivät lasten vertaistoimintaa tukevana resurssina, joka tarjosi lapsille yhteistä kokemuspohjaa leikkeihin ja spontaaniin hauskuuteen sekä kokemusten jakamiseen ja vertailemiseen. Tutkimuksen perusteella etenkin lastenohjelmat sekä niihin liittyvät oheistuotteet tuntuivat lisäävän lasten vertaistoiminnassa tunnetta yhteisestä kokemusmaailmasta ja yhdistivät lapsia. Lasten vertaistoimintaa tukevana resurssina televisio ja siihen liittyvät ilmiöt tarjosivat lapsille tilanteissa mahdollisuuden sosiaalisen kompetenssin parantamiseen auttaen heitä pääsemään suotuisaan vuorovaikutukseen vertaisryhmän kanssa. Tutkimuksen perusteella television muodostama yhteinen kokemuspohja ei kuitenkaan näyttäytynyt erityisen hallitsevana tekijänä lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten asemien määräytymisessä, sillä television heijastuminen lasten vertaistoimintaan oli havaittavissa vain pienessä osassa lasten leikeistä ja keskusteluista.
Avainsanat: uusi lapsuustutkimus, mediakulttuuri, televisio, lasten vertaistoiminta, etnografinen tutkimusote
Tutkimuksessa käytin menetelmänä laadullista etnografista tutkimusotetta, jonka avulla oli mahdollista saada suoraa tietoa lasten vertaistoiminnasta lasten itsensä tuottamana. Keräsin tutkimusaineiston osallistuvalla havainnoinnilla päiväkodin luonnollisissa toimintatilanteissa 4-5 -vuotiaiden lapsiryhmässä syksyllä 2007. Havainnoimalla keräämääni aineistoa ja siitä rakentamiani tulkintoja suhteutin vanhemmille suunnattuun kyselyyn lasten television katselusta. Analysoin tutkimuksen aineiston aineistolähtöisesti käyttämällä analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla tutkittavasta ilmiöstä oli mahdollista muodostaa monipuolinen, tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus.
Tutkimuksen perusteella television heijastuminen lasten vertaistoimintaan ilmeni päiväkodin arjessa lasten yhteisessä leikissä sekä leikillisessä toiminnassa. Näissä tilanteissa lasten toimintaan heijastuivat lastenohjelmien hahmot ja sisällöt sekä aikuisille suunnattujen ohjelmien toimintamallit. Lastenohjelmat olivat nähtävissä lasten vertaistoiminnassa myös ohjelmista käytyjen keskustelujen muodossa. Omana televisioon liittyvänä ilmiönään tutkimusaineistossa olivat lisäksi havaittavissa lastenohjelmiin liittyvät oheistuotteet, joita lapset esittelivät ja vertailivat keskenään sekä käyttivät välineenä yhteisessä leikissä. Tutkimuksen valossa televisio sekä siihen kytkeytyvät ilmiöt näyttäytyivät lasten vertaistoimintaa tukevana resurssina, joka tarjosi lapsille yhteistä kokemuspohjaa leikkeihin ja spontaaniin hauskuuteen sekä kokemusten jakamiseen ja vertailemiseen. Tutkimuksen perusteella etenkin lastenohjelmat sekä niihin liittyvät oheistuotteet tuntuivat lisäävän lasten vertaistoiminnassa tunnetta yhteisestä kokemusmaailmasta ja yhdistivät lapsia. Lasten vertaistoimintaa tukevana resurssina televisio ja siihen liittyvät ilmiöt tarjosivat lapsille tilanteissa mahdollisuuden sosiaalisen kompetenssin parantamiseen auttaen heitä pääsemään suotuisaan vuorovaikutukseen vertaisryhmän kanssa. Tutkimuksen perusteella television muodostama yhteinen kokemuspohja ei kuitenkaan näyttäytynyt erityisen hallitsevana tekijänä lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten asemien määräytymisessä, sillä television heijastuminen lasten vertaistoimintaan oli havaittavissa vain pienessä osassa lasten leikeistä ja keskusteluista.
Avainsanat: uusi lapsuustutkimus, mediakulttuuri, televisio, lasten vertaistoiminta, etnografinen tutkimusote