Lääkkeitä vai ruokaa? Pitkään sairastaneiden omakohtaisia kokemuksia perusturvan riittävyydestä
KRUUNARI, ANNA (2009)
KRUUNARI, ANNA
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19718
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19718
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteen voi tiivistää kahteen pääkohtaan. Tarkoituksena on saada tietoa siitä, miten pitkään sairastaneet henkilöt, joilla on suuria terveydenhoitomenoja, selviytyvät taloudellisesti. Ovatko he joutuneet sairauden vuoksi taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen ja tämän vuoksi tekemään valintoja sairauden hoidon ja perushyödykkeiden, esimerkiksi ruuan välillä? Tätä kautta on tarkoitus selvittää kirjoittajien mielipidettä perusturvan riittävyydestä. Tutkielman voi luokitella narratiiviseksi, koska edellä mainitun lisäksi tarkoituksena on etsiä kirjoituksissa esiintyviä erilaisia juonityyppejä. Aineiston koosta johtuen erilaisia tyyppejä ei voi odottaa löytyvän kovinkaan monia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole rakentaa varsinaista mallitarinaa kirjoitusten pohjalta.
Tutkielman aihepiiri on tällä hetkellä varsin ajankohtainen. Kahden viime vuoden aikana on laitettu liikkeelle perusturvan, lääkehuollon ja terveydenhuollon alueella useita uudistuksia. Vähäisimpiä eivät suinkaan ole perusturvan kokonaisuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain uudistus. Myös lääkkeiden viitehintajärjestelmään ollaan siirtymässä huhtikuusta 2009.
Tutkielman viitekehyksessä käydään läpi lääkkeisiin, perusturvaan ja terveydenhuoltomenoihin liittyviä kulukorvauksia. Sitä kautta rakennetaan taustaa niille asioille, jotka vaikuttavat pienituloisten ja paljon sairastavien henkilöiden käytettävissä olevaan varallisuuteen. Perusturva on keskeisessä asemassa, koska suurin osa kirjoittajista elää yhteiskunnan tarjoaman perusturvan varassa. Heidät voidaan luokitella myös pienituloisuusrajan tuntumassa tai alapuolella eläviksi. Näin ollen tutkielma liittyy läheisesti köyhyyteen ja huono-osaisuuteen. Huono-osaisuuteen liittyvä tutkimus on ja on ollut suurelta osalta köyhien määrän laskemista ja pienituloisuusrajan alle jäävien henkilöiden ja kotitalouksien tilastointia. Yksilöllisiä kokemuksiaan on harvoin tutkittu.
Tutkielman aineisto on kerätty otsikolla "Lääkkeitä vai ruokaa". EAPN-FIN verkoston (European Anti-Poverty Network) sisällä toimiva Terveys ja köyhyys -työryhmä on kerännyt aineiston, ja työryhmä haki tutkielman tekijää aineiston keräämisen jälkeen. Aineiston kautta haluttiin ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja kertomuksia siitä, ovatko he joutuneet valitsemaan ruuan ja lääkkeiden tai terveydenhuollon palveluiden välillä. Samalla haluttiin selvittää, ovatko he joutuneet ottamaan velkaa selvitäkseen kaikista kustannuksista. Määräaikaan mennessä saapui 35 kirjoitusta, joista 30 on tutkielmassa mukana.
Tutkielmasta käy ilmi, että kirjoituksen lähettäneistä suurella osalla on vaikeuksia selviytyä sairauden aiheuttamista kustannuksista. Monilla on vaikeuksia saada riittävän ravitsevaa ruokaa ja he kertovat nälkäkokemuksistaan. Kirjoittajat eivät taloudellisista syistä pysty ostamaan kaikkia lääkärin heille määräämiä lääkkeitä, ja he myös joutuvat jättämään muita tarpeellisia lääkärissäkäyntejä sekä hoitoja väliin. Näin ollen perusturvan tasoa voidaan pitää liian alhaisena. Tarkoituksenmukaista olisi, että ensisijaisten etuuksien ja korvausten taso olisi sellainen, ettei viimesijaiseen etuuteen (toimeentulotukeen) tarvitsisi turvautua kuin satunnaisesti.
Juonityypillisesti lähes kaikki kertomukset voidaan luokitella tragedioiksi, joskin joitakin vivahde-eroja löytyy. Vivahde-erojen analyysissä on käytetty apuna Inka Lindroosin pro gradu - tutkielmassaan muodostamaa nelikenttää, jossa ryhminä ovat itselliset sopeutujat, luovat selviytyjät, hiljaiset köyhät ja taistelijat. Aineisto on aluksi jaoteltu kolmeen ryhmään kirjoittajien iän ja sosiaalisen aseman mukaan: nuoret, perheelliset ja eläkeläiset. Perheellisten ryhmään on luettu myös lapsettomat parit. Eläkeläisten ryhmässään on luokiteltu virallisesti eläkkeellä olevat henkilöt. Perheellisten tarinat eroavat muista ryhmistä siinä, että niissä voi nähdä viitteitä sankaritarinoista, koska vanhemmat haluavat toimia lastensa parhaaksi omien tarpeidensa kustannuksella.
Avainsanat: perusturva, narratiivisuus, toimeentulo, köyhyys, lääkkeet, ruoka
Tutkielman aihepiiri on tällä hetkellä varsin ajankohtainen. Kahden viime vuoden aikana on laitettu liikkeelle perusturvan, lääkehuollon ja terveydenhuollon alueella useita uudistuksia. Vähäisimpiä eivät suinkaan ole perusturvan kokonaisuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain uudistus. Myös lääkkeiden viitehintajärjestelmään ollaan siirtymässä huhtikuusta 2009.
Tutkielman viitekehyksessä käydään läpi lääkkeisiin, perusturvaan ja terveydenhuoltomenoihin liittyviä kulukorvauksia. Sitä kautta rakennetaan taustaa niille asioille, jotka vaikuttavat pienituloisten ja paljon sairastavien henkilöiden käytettävissä olevaan varallisuuteen. Perusturva on keskeisessä asemassa, koska suurin osa kirjoittajista elää yhteiskunnan tarjoaman perusturvan varassa. Heidät voidaan luokitella myös pienituloisuusrajan tuntumassa tai alapuolella eläviksi. Näin ollen tutkielma liittyy läheisesti köyhyyteen ja huono-osaisuuteen. Huono-osaisuuteen liittyvä tutkimus on ja on ollut suurelta osalta köyhien määrän laskemista ja pienituloisuusrajan alle jäävien henkilöiden ja kotitalouksien tilastointia. Yksilöllisiä kokemuksiaan on harvoin tutkittu.
Tutkielman aineisto on kerätty otsikolla "Lääkkeitä vai ruokaa". EAPN-FIN verkoston (European Anti-Poverty Network) sisällä toimiva Terveys ja köyhyys -työryhmä on kerännyt aineiston, ja työryhmä haki tutkielman tekijää aineiston keräämisen jälkeen. Aineiston kautta haluttiin ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja kertomuksia siitä, ovatko he joutuneet valitsemaan ruuan ja lääkkeiden tai terveydenhuollon palveluiden välillä. Samalla haluttiin selvittää, ovatko he joutuneet ottamaan velkaa selvitäkseen kaikista kustannuksista. Määräaikaan mennessä saapui 35 kirjoitusta, joista 30 on tutkielmassa mukana.
Tutkielmasta käy ilmi, että kirjoituksen lähettäneistä suurella osalla on vaikeuksia selviytyä sairauden aiheuttamista kustannuksista. Monilla on vaikeuksia saada riittävän ravitsevaa ruokaa ja he kertovat nälkäkokemuksistaan. Kirjoittajat eivät taloudellisista syistä pysty ostamaan kaikkia lääkärin heille määräämiä lääkkeitä, ja he myös joutuvat jättämään muita tarpeellisia lääkärissäkäyntejä sekä hoitoja väliin. Näin ollen perusturvan tasoa voidaan pitää liian alhaisena. Tarkoituksenmukaista olisi, että ensisijaisten etuuksien ja korvausten taso olisi sellainen, ettei viimesijaiseen etuuteen (toimeentulotukeen) tarvitsisi turvautua kuin satunnaisesti.
Juonityypillisesti lähes kaikki kertomukset voidaan luokitella tragedioiksi, joskin joitakin vivahde-eroja löytyy. Vivahde-erojen analyysissä on käytetty apuna Inka Lindroosin pro gradu - tutkielmassaan muodostamaa nelikenttää, jossa ryhminä ovat itselliset sopeutujat, luovat selviytyjät, hiljaiset köyhät ja taistelijat. Aineisto on aluksi jaoteltu kolmeen ryhmään kirjoittajien iän ja sosiaalisen aseman mukaan: nuoret, perheelliset ja eläkeläiset. Perheellisten ryhmään on luettu myös lapsettomat parit. Eläkeläisten ryhmässään on luokiteltu virallisesti eläkkeellä olevat henkilöt. Perheellisten tarinat eroavat muista ryhmistä siinä, että niissä voi nähdä viitteitä sankaritarinoista, koska vanhemmat haluavat toimia lastensa parhaaksi omien tarpeidensa kustannuksella.
Avainsanat: perusturva, narratiivisuus, toimeentulo, köyhyys, lääkkeet, ruoka