Henkilöstöraportointi kunta-alalla - Case Tampereen seutukunta
KIVIMÄKI, RIIKKA (2009)
KIVIMÄKI, RIIKKA
2009
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19699
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19699
Tiivistelmä
Henkilöstövoimavarojen hallinta ja kehittäminen ovat osa hyvää johtamista ja henkilöstöpolitiikkaa. Organisaatioiden henkilöstövoimavarojen hallinnan keinona toimii henkilöstöraportointi, jossa tunnistetaan ja mitataan henkilöstösidonnaista informaatiota. Henkilöstöraportoinnin on tarkoitus tukea strategista johtamista antamalla tietoa henkilöstövoimavarojen tilasta, käytöstä ja muutoksista.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallista henkilöstöraportointia ja selvitetään henkilöstöraportoinnin nykytila Tampereen seutukunnassa. Tutkimuksessa annetaan kuva siitä, mitä henkilöstöraportointi on ja mitkä ovat sen lähtökohdat, keskeiset käsitteet ja perusperiaatteet. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitä hyvä henkilöstöraportti sisältää ja mikä on kunta-alan henkilöstöraporttisuositus. Näihin kysymyksiin vastaamalla muodostettiin kriteerit tarkastelussa olleiden kuntien henkilöstöraporttien sisällön arvioimiselle. Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, kuinka henkilöstöraportointia tulisi hyödyntää ja kuinka sitä hyödynnetään Tampereen seutukunnassa. Henkilöstöraportoinnin hyödyntämistä tutkimuksen kohdekunnissa selvitettiin teemahaastatteluiden avulla.
Tutkimus osoittaa, että henkilöstöraportoinnin rooli ja merkitys nähdään kunnissa tärkeinä. Kaikki tarkastelun kohteena olleet kunnat olivat tehneet henkilöstöraportin vuodelta 2007. Tutkimus osoittaa, että kuntien henkilöstöraportit eroavat toisistaan niin laajuudeltaan kuin sisällöltäänkin, eikä raportteja voida pitää kovinkaan yhdenmukaisina. Myös kuntien henkilöstöraportointikäytänteet eroavat toisistaan. Raportit ovat pääpiirteittäin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatiman kunta-alan henkilöstöraporttisuosituksen mukaisia, mutta kuntien välillä on selkeitä eroja sen suhteen, kuinka yksityiskohtaisesti ne noudattavat suositusta.
Tutkimuksessa havaitaan, että kunnilla on vielä kehitettävää henkilöstöraporttiensa hyödyntämisessä. Useimmissa kunnissa henkilöstöraportti nähdään edelleen seurannan välineenä eikä kehittämisvälineenä, kuten se tulisi nähdä. Tutkituista kuntien henkilöstöraportointikäytänteistä on poimittu hyviä käytänteitä kuntien henkilöstöraportoinnin kehittämisen tueksi. Tällä tutkimus pyrkii antamaan oman kontribuutionsa keskusteluun inhimillisen pääoman raportoinnin tärkeydestä vallitsevassa epävarmassa taloustilanteessa, jossa toimintaympäristön jatkuviin muutoksiin on pyrittävä vastaamaan mahdollisimman nopeasti.
Asiasanat:henkilöstövoimavara, henkilöstöraportointi, henkilöstötilinpäätös, henkilöstösuunnittelu, kunnat
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallista henkilöstöraportointia ja selvitetään henkilöstöraportoinnin nykytila Tampereen seutukunnassa. Tutkimuksessa annetaan kuva siitä, mitä henkilöstöraportointi on ja mitkä ovat sen lähtökohdat, keskeiset käsitteet ja perusperiaatteet. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitä hyvä henkilöstöraportti sisältää ja mikä on kunta-alan henkilöstöraporttisuositus. Näihin kysymyksiin vastaamalla muodostettiin kriteerit tarkastelussa olleiden kuntien henkilöstöraporttien sisällön arvioimiselle. Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, kuinka henkilöstöraportointia tulisi hyödyntää ja kuinka sitä hyödynnetään Tampereen seutukunnassa. Henkilöstöraportoinnin hyödyntämistä tutkimuksen kohdekunnissa selvitettiin teemahaastatteluiden avulla.
Tutkimus osoittaa, että henkilöstöraportoinnin rooli ja merkitys nähdään kunnissa tärkeinä. Kaikki tarkastelun kohteena olleet kunnat olivat tehneet henkilöstöraportin vuodelta 2007. Tutkimus osoittaa, että kuntien henkilöstöraportit eroavat toisistaan niin laajuudeltaan kuin sisällöltäänkin, eikä raportteja voida pitää kovinkaan yhdenmukaisina. Myös kuntien henkilöstöraportointikäytänteet eroavat toisistaan. Raportit ovat pääpiirteittäin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatiman kunta-alan henkilöstöraporttisuosituksen mukaisia, mutta kuntien välillä on selkeitä eroja sen suhteen, kuinka yksityiskohtaisesti ne noudattavat suositusta.
Tutkimuksessa havaitaan, että kunnilla on vielä kehitettävää henkilöstöraporttiensa hyödyntämisessä. Useimmissa kunnissa henkilöstöraportti nähdään edelleen seurannan välineenä eikä kehittämisvälineenä, kuten se tulisi nähdä. Tutkituista kuntien henkilöstöraportointikäytänteistä on poimittu hyviä käytänteitä kuntien henkilöstöraportoinnin kehittämisen tueksi. Tällä tutkimus pyrkii antamaan oman kontribuutionsa keskusteluun inhimillisen pääoman raportoinnin tärkeydestä vallitsevassa epävarmassa taloustilanteessa, jossa toimintaympäristön jatkuviin muutoksiin on pyrittävä vastaamaan mahdollisimman nopeasti.
Asiasanat:henkilöstövoimavara, henkilöstöraportointi, henkilöstötilinpäätös, henkilöstösuunnittelu, kunnat