TAVALLISUUTTA EPÄTAVALLISISSA OLOSUHTEISSA - Lastensuojelun perhesijoituksen onnistuminen sosiaalityön kokemustietona
VÄHÄMAA, PIRJO (2009)
VÄHÄMAA, PIRJO
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19649
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19649
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on lastensuojelun perhesijoituksen onnistuminen sosiaalityön kokemustietona. Kokemustieto nähdään yhtenä sosiaalityön käytännön toiminnassa käytössä olevana tiedon lajina. Aineisto on hankittu kolmella kertaluonteisella fokusryhmähaastattelulla, joihin on osallis tunut kaikkiaan 27 perhehoidon parissa työskentelevää sosiaalityöntekijää keskisen Suomen alueel ta, kunta- ja järjestöpuolelta. Tutkimuskysymyksen muodostavat yhtäältä perhehoidon onnistumi nen, sosiaalityöntekijöiden sille antamat merkitykset ja toisaalta kokemustiedon perusteella sijoi tuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät. Sosiaalityöntekijän asema ja tunteet ovat tutkimuksessa yhtenä ulottuvuutena, jonka kautta pyritään lähestymään vaikeasti sanallistettavaa, osin intuitiivista, kokemustietoa. Tutkimuksen lähestymistapa ja analyysi on narratiivinen, jolloin tarkastelun keskiössä on myös sosiaalityöntekijöiden perhesijoituksen onnistumiseen liittyvä kerronta. Kertomus, skripti ja kertomuksella olevat varjot muodostavat tutkimuksen keskeiset analyyttiset käsitteet.
Tutkimustuloksena sosiaalityöntekijöiden kerronnassa on identifioitavissa kaksi rinnakkaista perhesijoituksen onnistumisen käsikirjoitusta, tavallisuuden ja ammatillisuuden skriptit, joihin sosiaalityöntekijät tukeutuvat arvioidessaan perhesijoituksen onnistumista ja siihen liittyviä omia kokemuksiaan. Molemmat skriptit ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä, mutta toisaalta keskenään kilpailevia eikä niiden välisen tasapainon säilyttäminen ole ongelmatonta sen paremmin yksittäisissä sijoituksissa kuin perhehoidon kehittämisessäkään. Sosiaalityöntekijän ammatillinen positio ilmenee kerronnassa lähinnä kokonaisuuksien näkijänä, pelisääntöjen luojana ja sovittelijana eri osapuolten välillä sekä lapsen puolestapuhujana. Perhesijoitukseen liittyvät työntekijän tunteet ilmenevät vahvimmin sijoituksen purkaantumiseen ja vastuukysymyksiin liittyneenä. Sisällöllisesti perhesijoituksen onnistumiskertomus rakentuu neljän kertomusta kuljettavan merkityskokonaisuuden varaan, jotka ovat: lapsen hyvinvointi, toimiva yhteistyö, sijoituksen tunnelma ja lopputulos. Näihin kokonaisuuksiin kietoutuvat useat moniulotteisesti vaikuttavat osatekijät. Tavallisuuden ja ammatillisuuden käsikirjoitukset läpäisevät ne siten, että onnistuminen on mahdollista, kun lapsi toisaalta saa tavallisen kodin, vanhemmuuden ja arjen tarvittaessa aikuisuuteen asti, mutta ammatillisen ulottuvuuden kautta säilyttää myös omat biologiset vanhempansa ja juurensa sijoituksen aikana. Perhesijoituksen onnistumisesta muodostuukin tämän tutkimuksen valossa eri osatekijöissä ja ulottuvuuksissa kulkeva, keskitietä hakeva kapea polku, jolle varjoja muodostavat jonkun onnistumiseen vaikuttavan ja sitä heiluttavan tekijän voimakas korostuminen tai erilaisten osatekijöiden ja niiden vaikutusten kasautuminen ennakoimattomalla tavalla. Alkuvaihe on tärkeä ja vaatii aikaa - kiire nähdään uhkana onnistumiselle. Sijoitettavilla lapsilla itsellään olevat, vaikea-asteiset ongelmat ja erityistarpeet eivät nouse sosiaalityöntekijöiden kerronnassa keskeisesti onnistumiseen vaikuttavaksi tekijäksi, vaikka ne yleisen tason ammatillisissa keskusteluissa usein liitetään perhesijoitusten katkeamiseen. Sijoitusten erilaisuus tunnistetaan ja onnistumisen kannalta yksityiskohtia enemmän painottuvatkin sijaisperheen, lapsen ja biologisten vanhempien yhteensopivuus, oikeat yhdistelmät ja eri osapuolten välisen luottamuksen syntyminen onnistumisen perustana.
Asiasanat:Sosiaalityö, lastensuojelu, perhesijoitus, onnistuminen
Tutkimustuloksena sosiaalityöntekijöiden kerronnassa on identifioitavissa kaksi rinnakkaista perhesijoituksen onnistumisen käsikirjoitusta, tavallisuuden ja ammatillisuuden skriptit, joihin sosiaalityöntekijät tukeutuvat arvioidessaan perhesijoituksen onnistumista ja siihen liittyviä omia kokemuksiaan. Molemmat skriptit ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä, mutta toisaalta keskenään kilpailevia eikä niiden välisen tasapainon säilyttäminen ole ongelmatonta sen paremmin yksittäisissä sijoituksissa kuin perhehoidon kehittämisessäkään. Sosiaalityöntekijän ammatillinen positio ilmenee kerronnassa lähinnä kokonaisuuksien näkijänä, pelisääntöjen luojana ja sovittelijana eri osapuolten välillä sekä lapsen puolestapuhujana. Perhesijoitukseen liittyvät työntekijän tunteet ilmenevät vahvimmin sijoituksen purkaantumiseen ja vastuukysymyksiin liittyneenä. Sisällöllisesti perhesijoituksen onnistumiskertomus rakentuu neljän kertomusta kuljettavan merkityskokonaisuuden varaan, jotka ovat: lapsen hyvinvointi, toimiva yhteistyö, sijoituksen tunnelma ja lopputulos. Näihin kokonaisuuksiin kietoutuvat useat moniulotteisesti vaikuttavat osatekijät. Tavallisuuden ja ammatillisuuden käsikirjoitukset läpäisevät ne siten, että onnistuminen on mahdollista, kun lapsi toisaalta saa tavallisen kodin, vanhemmuuden ja arjen tarvittaessa aikuisuuteen asti, mutta ammatillisen ulottuvuuden kautta säilyttää myös omat biologiset vanhempansa ja juurensa sijoituksen aikana. Perhesijoituksen onnistumisesta muodostuukin tämän tutkimuksen valossa eri osatekijöissä ja ulottuvuuksissa kulkeva, keskitietä hakeva kapea polku, jolle varjoja muodostavat jonkun onnistumiseen vaikuttavan ja sitä heiluttavan tekijän voimakas korostuminen tai erilaisten osatekijöiden ja niiden vaikutusten kasautuminen ennakoimattomalla tavalla. Alkuvaihe on tärkeä ja vaatii aikaa - kiire nähdään uhkana onnistumiselle. Sijoitettavilla lapsilla itsellään olevat, vaikea-asteiset ongelmat ja erityistarpeet eivät nouse sosiaalityöntekijöiden kerronnassa keskeisesti onnistumiseen vaikuttavaksi tekijäksi, vaikka ne yleisen tason ammatillisissa keskusteluissa usein liitetään perhesijoitusten katkeamiseen. Sijoitusten erilaisuus tunnistetaan ja onnistumisen kannalta yksityiskohtia enemmän painottuvatkin sijaisperheen, lapsen ja biologisten vanhempien yhteensopivuus, oikeat yhdistelmät ja eri osapuolten välisen luottamuksen syntyminen onnistumisen perustana.
Asiasanat:Sosiaalityö, lastensuojelu, perhesijoitus, onnistuminen