Harmaan sävyjä. Näkökulmia Kansantemppeliin ja Jonestownin tragediaan
OJANEN, RAIMO (2009)
OJANEN, RAIMO
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19646
Tutkimuksen aiheena on yhdysvaltalainen Kansantemppeli-niminen uskonnollinen liike, joka tunnetaan parhaiten 18. marraskuuta 1978 Guyanan Jonestownissa suorittamistaan murhista ja joukkoitsemurhasta. Laajimmalle levinneen ja hyväksytyimmän käsityksen mukaan Kansantemppeli oli vaarallinen "kultti", jonka aivopestyt jäsenet suorittivat mainitut teot pahan ja mielisairaan johtajansa pastori Jim Jonesin käskystä.
Kansantemppelin tarkasteleminen "kulttina" ei ole saanut kannatusta vakavasti otettavien, uskonnollisia liikkeitä ja ilmiöitä tarkastelevien tutkijoiden keskuudessa. Kulttiselitystä on kritisoitu ja pyritty osoittamaan ettei Temppeli ollut "kultti" tai uusi uskonnollinen liike, ei ainakaan "tyypillisessä" mielessä. Tästä huolimatta Temppeliä on tarkasteltu nimenomaan "kulttien" - tai "epätavanomaisten" uskonnollisten liikkeiden - ympärillä käytävän konfliktin kontekstissa.
Tutkimuksessa pyritään muodostamaan kriittisiä, osaltaan vallitsevaa "kulttiselitystä" haastavia, tulkintoja Kansantemppelistä tarkastelemalla sitä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan. Lähtökohtana on, että jäsenet kokivat Kansantemppeliin liittymisen ja kuulumisen jollain tapaa mielekkäänä. Samoin Jonesin opetuksissa oli jotain, jolle löytyi kaikupohjaa heidän elämänkokemuksistaan ja joka vastasi heitä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Tutkimuksen kannalta keskeiset kysymykset kuuluvat: Miksi ihmiset liittyivät Kansantemppeliin? Mitä sellaista Jonesilla ja hänen johtamallaan liikkeellä oli tarjottavanaan, joka sai heidät liittymään Temppeliin ja pysymään sen jäseninä? Mihin kysymyksiin Jones tarjosi vastauksia? Miten Kansantemppeli oli mahdollinen?
Olettamuksena on, että Kansantemppeli oli hyvin suuressa määrin yhteiskuntansa ja kulttuurinsa tuote huolimatta asettautumisestaan niitä vastaan. Toisin sanoen ympäröivä yhteiskunta ja sen kulttuuri tarjosi Kansantemppelille lähtökohdat ja rakennustarpeet. Käytännössä tutkimuksessa tarkastellaan Temppeliä suhteessa laajempiin uskonnollisiin ja aatehistoriallisiin traditioihin, jotka ovat utopiayhteisöllisyys, millennialismi ja afroamerikkalainen uskonnollisuus.
Tutkimuksessa ei noudateta mitään tiettyä teoriaa tai tarkoin määriteltyä metodia. Se kuitenkin nojautuu tiettyihin käsityksiin ja teoreettisiin olettamuksiin, vaikka ei niitä orjallisesti tai systemaattisesti pyrikään noudattamaan ja soveltamaan. Yksi ja samalla keskeisin näistä on ajatus ihmisestä merkityksiä kaipaavana, etsivänä ja luovana olentona, jonka esimerkiksi Mircea Eliade on esittänyt useissa teoksissaan. Samansuuntaisia ajatuksia löytyy Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologisista muotoiluista, joihin myös paljolti pohjautuu sosiaalisena konstruktionismina tunnettu teoria. Kyseisen teorian ytimenä on ajatus, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti tuotettu eli ihmisten tekemä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa omaksuma. Suhtautuminen näihin ja muihin teoreettisiin muotoiluihin ja erilaisiin määritelmiin on kuitenkin instrumentaalinen ja alati kriittinen.
Teorian tapaan tutkimuksessa ei niin ikään noudateta mitään tarkoin määriteltyä metodia, joskin pääasiallisesti kyse on erilaisten tekstien analysoinnista sekä itsessään että ennen muuta suhteessa toisiinsa. Käytännössä tarkastellaan Kansantemppelin johtajan Jim Jonesin saarnoja, hänen seuraajiensa kirjoituksia sekä tutkimuskirjallisuutta ja pyritään asettamaan ne vuorovaikutukseen ja dialogiin keskenään ja erilaisten teorioiden ja määritelmien kanssa.
Tutkimuksessa Kansantemppelistä tulee esille erilaisia piirteitä valittujen näkökulmien eli afroamerikkalaisen uskonnollisuuden, utopiayhteisöllisyyden ja millennialismin kautta. Temppeli oli kiistatta osa mustan uskonnollisuuden kenttää, joskin aiemmin korostetut vaikutteet Isä M. J. Divinelta ja tämän Peace Mission -liikkeltä olivat todellisuudessa suhteellisen vähäiset ja pinnalliset. Sen sijaan jokainen edellä mainittu näkökulma tuo esiin yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden keskeisen roolin Temppelin elämässä. Kansantemppeli pysyi koossa nimenomaan uskonnollisesti legitimoidun solidaarisuuden ansiosta, vaikka kaikki jäsenistä eivät ehkä ajatelleetkaan niin. Ehkä Kansantemppeli ei ollut uskonnollinen yhteisö tavanomaisessa mielessä, kuten joskus on todettu, mutta se oli uskonnollinen yhteisö syvällisemmässä ja yleisemmässä mielessä, vastatessaan ihmisten haluun löytää merkityksiä ja pyrkiessään muiden uskontojen tapaan luomaan inhimillisesti merkityksellinen todellisuus, uhraukista välittämättä. Näin selittyy osaltaan myös liikkeen traaginen loppu. Jonestownin asukkaiden enemmistölle joukkoitsemurhalla oli merkitys ja se tapahtui yksilön elämää suuremmiksi koettujen asioiden vuoksi. He kuolivat millennialistisen haaveensa, sosialismin, yhteisönsä ja Jim Jonesin puolesta.
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19646
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on yhdysvaltalainen Kansantemppeli-niminen uskonnollinen liike, joka tunnetaan parhaiten 18. marraskuuta 1978 Guyanan Jonestownissa suorittamistaan murhista ja joukkoitsemurhasta. Laajimmalle levinneen ja hyväksytyimmän käsityksen mukaan Kansantemppeli oli vaarallinen "kultti", jonka aivopestyt jäsenet suorittivat mainitut teot pahan ja mielisairaan johtajansa pastori Jim Jonesin käskystä.
Kansantemppelin tarkasteleminen "kulttina" ei ole saanut kannatusta vakavasti otettavien, uskonnollisia liikkeitä ja ilmiöitä tarkastelevien tutkijoiden keskuudessa. Kulttiselitystä on kritisoitu ja pyritty osoittamaan ettei Temppeli ollut "kultti" tai uusi uskonnollinen liike, ei ainakaan "tyypillisessä" mielessä. Tästä huolimatta Temppeliä on tarkasteltu nimenomaan "kulttien" - tai "epätavanomaisten" uskonnollisten liikkeiden - ympärillä käytävän konfliktin kontekstissa.
Tutkimuksessa pyritään muodostamaan kriittisiä, osaltaan vallitsevaa "kulttiselitystä" haastavia, tulkintoja Kansantemppelistä tarkastelemalla sitä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan. Lähtökohtana on, että jäsenet kokivat Kansantemppeliin liittymisen ja kuulumisen jollain tapaa mielekkäänä. Samoin Jonesin opetuksissa oli jotain, jolle löytyi kaikupohjaa heidän elämänkokemuksistaan ja joka vastasi heitä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Tutkimuksen kannalta keskeiset kysymykset kuuluvat: Miksi ihmiset liittyivät Kansantemppeliin? Mitä sellaista Jonesilla ja hänen johtamallaan liikkeellä oli tarjottavanaan, joka sai heidät liittymään Temppeliin ja pysymään sen jäseninä? Mihin kysymyksiin Jones tarjosi vastauksia? Miten Kansantemppeli oli mahdollinen?
Olettamuksena on, että Kansantemppeli oli hyvin suuressa määrin yhteiskuntansa ja kulttuurinsa tuote huolimatta asettautumisestaan niitä vastaan. Toisin sanoen ympäröivä yhteiskunta ja sen kulttuuri tarjosi Kansantemppelille lähtökohdat ja rakennustarpeet. Käytännössä tutkimuksessa tarkastellaan Temppeliä suhteessa laajempiin uskonnollisiin ja aatehistoriallisiin traditioihin, jotka ovat utopiayhteisöllisyys, millennialismi ja afroamerikkalainen uskonnollisuus.
Tutkimuksessa ei noudateta mitään tiettyä teoriaa tai tarkoin määriteltyä metodia. Se kuitenkin nojautuu tiettyihin käsityksiin ja teoreettisiin olettamuksiin, vaikka ei niitä orjallisesti tai systemaattisesti pyrikään noudattamaan ja soveltamaan. Yksi ja samalla keskeisin näistä on ajatus ihmisestä merkityksiä kaipaavana, etsivänä ja luovana olentona, jonka esimerkiksi Mircea Eliade on esittänyt useissa teoksissaan. Samansuuntaisia ajatuksia löytyy Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologisista muotoiluista, joihin myös paljolti pohjautuu sosiaalisena konstruktionismina tunnettu teoria. Kyseisen teorian ytimenä on ajatus, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti tuotettu eli ihmisten tekemä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa omaksuma. Suhtautuminen näihin ja muihin teoreettisiin muotoiluihin ja erilaisiin määritelmiin on kuitenkin instrumentaalinen ja alati kriittinen.
Teorian tapaan tutkimuksessa ei niin ikään noudateta mitään tarkoin määriteltyä metodia, joskin pääasiallisesti kyse on erilaisten tekstien analysoinnista sekä itsessään että ennen muuta suhteessa toisiinsa. Käytännössä tarkastellaan Kansantemppelin johtajan Jim Jonesin saarnoja, hänen seuraajiensa kirjoituksia sekä tutkimuskirjallisuutta ja pyritään asettamaan ne vuorovaikutukseen ja dialogiin keskenään ja erilaisten teorioiden ja määritelmien kanssa.
Tutkimuksessa Kansantemppelistä tulee esille erilaisia piirteitä valittujen näkökulmien eli afroamerikkalaisen uskonnollisuuden, utopiayhteisöllisyyden ja millennialismin kautta. Temppeli oli kiistatta osa mustan uskonnollisuuden kenttää, joskin aiemmin korostetut vaikutteet Isä M. J. Divinelta ja tämän Peace Mission -liikkeltä olivat todellisuudessa suhteellisen vähäiset ja pinnalliset. Sen sijaan jokainen edellä mainittu näkökulma tuo esiin yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden keskeisen roolin Temppelin elämässä. Kansantemppeli pysyi koossa nimenomaan uskonnollisesti legitimoidun solidaarisuuden ansiosta, vaikka kaikki jäsenistä eivät ehkä ajatelleetkaan niin. Ehkä Kansantemppeli ei ollut uskonnollinen yhteisö tavanomaisessa mielessä, kuten joskus on todettu, mutta se oli uskonnollinen yhteisö syvällisemmässä ja yleisemmässä mielessä, vastatessaan ihmisten haluun löytää merkityksiä ja pyrkiessään muiden uskontojen tapaan luomaan inhimillisesti merkityksellinen todellisuus, uhraukista välittämättä. Näin selittyy osaltaan myös liikkeen traaginen loppu. Jonestownin asukkaiden enemmistölle joukkoitsemurhalla oli merkitys ja se tapahtui yksilön elämää suuremmiksi koettujen asioiden vuoksi. He kuolivat millennialistisen haaveensa, sosialismin, yhteisönsä ja Jim Jonesin puolesta.