Rintasyöpäpotilaiden kokemuksia elämästä syövän kanssa liitännäishoitojen aikana
MUURINEN, KATJA (2009)
MUURINEN, KATJA
2009
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19604
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19604
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata rintasyöpäpotilaiden kokemuksia syövän liitännäishoitojen aikana. Tutkimuksen aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan rintasyöpäpotilailta ja se oli osa-aineisto laajemmasta tutkimuksesta. Tutkimuksen tavoite on syöpäpotilaiden hoitotyön kehittäminen tutkimuksella saadun tiedon avulla. Tiedonantajat olivat sairastuneet rintasyöpään ensimmäistä kertaa, eikä rintasyöpä ollut levinnyt muualle elimistöön. Tutkimus oli laadullinen. Sen aineistona käytettiin rintasyöpäpotilaiden kirjoittamia päiväkirjoja (N=9). Päiväkirjojen sisältö liitännäishoitojen ajalta analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Rintasyöpäpotilaat kokivat sytostaattihoidon huomattavasti rasittavammaksi kuin sädehoidon. Sytostaattihoidosta aiheutui enemmän sivuvaikutuksia kuin sädehoidosta. Sytostaattihoidon yleisimpiä sivuvaikutuksia olivat: väsymys, pahoinvointi, makuaistin muutokset, ummetus ja hiusten lähteminen. Hiusten lähteminen koettiin erityisen vaikeana sivuvaikutuksena, joka aiheutti psyykkistä rasitusta sekä rajoitti osalla rintasyöpäpotilaista sosiaalista elämää. Lisäksi sytostaattihoidon yhteydessä käytettävät oheislääkkeet aiheuttivat rintasyöpäpotilaille paljon erilaisia sivuvaikutuksia. Useat tutkimukseen osallistuneet naiset kokivat hormonihoidon haasteellisena. Sen sivuvaikutukset tulivat rintasyöpäpotilaille odottamattoman rajuina. Psyykkisesti liitännäishoidot olivat rasittavia. Rintasyöpäpotilailla esiintyi unettomuutta, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Kuoleman ajatuksia esiintyi silloin, kun he tunsivat olonsa huonoksi. Rintasyöpäpotilaat eivät saaneet hoitohenkilökunnalta riittävästi tukea sairausprosessin aikana. Perhe koettiin merkitykselliseksi tuen antajaksi ja siltä saatiin monentasoista tukea. Myös vertaistuen merkitys korostui, vertaisilta saatiin kannustusta, tukea ja käytännön neuvoja sairastumisprosessin aikana. Hoitohenkilökunnan jatkuva vaihtuvuus koettiin ongelmallisena, koska se esti hyvän hoitosuhteen muodostumisen. Psyykkisen tuen saamiseksi syöpäpotilaan tuli olla hyvin aktiivinen, jotta sai tarvitsemansa ammattiavun. Rintasyöpään sairastuminen muutti syöpäpotilaiden elämää ja opittiin nauttimaan arkipäivän asioista, mutta toisaalta jäi huoli rintasyövän uusiutumisesta.
Rintasyövän lääkkeelliset hoidot koettiin fyysisesti ja psyykkisesti rasittavina. Fyysisesti rintasyöpäpotilaat kokivat saaneensa korkeatasoista hoitoa, mutta psyykkisen hyvinvoinnin huomioiminen koettiin puutteellisena. Hoitohenkilökunnan antama tieto ei aina kohdannut rintasyöpäpotilaan tarvitseman tiedon kanssa. Perheeltä ja vertaistuelta saatiin arvokasta tukea sekä auttoivat selviytymään läpi raskaiden hoitojen.
Avainsanat: rintasyöpä, syöpäpotilas, kokemus, liitännäishoito
Rintasyöpäpotilaat kokivat sytostaattihoidon huomattavasti rasittavammaksi kuin sädehoidon. Sytostaattihoidosta aiheutui enemmän sivuvaikutuksia kuin sädehoidosta. Sytostaattihoidon yleisimpiä sivuvaikutuksia olivat: väsymys, pahoinvointi, makuaistin muutokset, ummetus ja hiusten lähteminen. Hiusten lähteminen koettiin erityisen vaikeana sivuvaikutuksena, joka aiheutti psyykkistä rasitusta sekä rajoitti osalla rintasyöpäpotilaista sosiaalista elämää. Lisäksi sytostaattihoidon yhteydessä käytettävät oheislääkkeet aiheuttivat rintasyöpäpotilaille paljon erilaisia sivuvaikutuksia. Useat tutkimukseen osallistuneet naiset kokivat hormonihoidon haasteellisena. Sen sivuvaikutukset tulivat rintasyöpäpotilaille odottamattoman rajuina. Psyykkisesti liitännäishoidot olivat rasittavia. Rintasyöpäpotilailla esiintyi unettomuutta, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Kuoleman ajatuksia esiintyi silloin, kun he tunsivat olonsa huonoksi. Rintasyöpäpotilaat eivät saaneet hoitohenkilökunnalta riittävästi tukea sairausprosessin aikana. Perhe koettiin merkitykselliseksi tuen antajaksi ja siltä saatiin monentasoista tukea. Myös vertaistuen merkitys korostui, vertaisilta saatiin kannustusta, tukea ja käytännön neuvoja sairastumisprosessin aikana. Hoitohenkilökunnan jatkuva vaihtuvuus koettiin ongelmallisena, koska se esti hyvän hoitosuhteen muodostumisen. Psyykkisen tuen saamiseksi syöpäpotilaan tuli olla hyvin aktiivinen, jotta sai tarvitsemansa ammattiavun. Rintasyöpään sairastuminen muutti syöpäpotilaiden elämää ja opittiin nauttimaan arkipäivän asioista, mutta toisaalta jäi huoli rintasyövän uusiutumisesta.
Rintasyövän lääkkeelliset hoidot koettiin fyysisesti ja psyykkisesti rasittavina. Fyysisesti rintasyöpäpotilaat kokivat saaneensa korkeatasoista hoitoa, mutta psyykkisen hyvinvoinnin huomioiminen koettiin puutteellisena. Hoitohenkilökunnan antama tieto ei aina kohdannut rintasyöpäpotilaan tarvitseman tiedon kanssa. Perheeltä ja vertaistuelta saatiin arvokasta tukea sekä auttoivat selviytymään läpi raskaiden hoitojen.
Avainsanat: rintasyöpä, syöpäpotilas, kokemus, liitännäishoito