Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden tunnettuus ja käyttö sekä niihin liittyvät tekijät perusterveydenhuollossa Pirkanmaalla
HEINÄMÄKI, RITVA (2009)
HEINÄMÄKI, RITVA
2009
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19584
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19584
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin kansallisen terveyshankkeen yhteydessä laaditut, kolme vuotta käytössä olleet yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet tunnetaan ja kuinka laajasti ne on otettu käyttöön perusterveydenhuollossa Pirkanmaalla. Tutkielmalla selvitettiin myös, miten yksilökohtaiset, organisaatiosta johtuvat ja yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden ominaisuuksista johtuvat tekijät olivat yhteydessä niiden tunnettuuteen ja käyttöön.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Rogersin innovaatioteoria. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet nähtiin uutena toimintamuotona, jonka tunnettuutta ja käyttöönottoa tutkittiin perusterveydenhuollon sairaanhoitajien ja lääkäreiden näkökulmasta.
Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskusten avovastaanottojen sairaanhoitajat ja lääkärit (N=453). Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto kerättiin huhti -heinäkuussa 2008. Vastausprosentti oli 29. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 15.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla tarkastellen frekvenssi- ja prosenttijakaumia, sekä ryhmien välisiä eroja tausta- ja summamuuttujien välillä t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA) Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimella.
Sairaanhoitajat ja lääkärit tunsivat yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet kohtalaisesti. Suurin osa heistä käytti niitä vakiintuneena työtapana. Puolet vastanneista käytti yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita ohjatessaan potilasta tarkoituksenmukaiseen hoitoon tai perustellessaan potilaalle hoitovaihtoehtoja. Eri erikoisalojen yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden käyttö oli epäsäännöllistä. Eniten käytettiin kirurgian ja sisätautien ja vähiten hammas- ja suusairauksien sekä aikuis- ja lastenpsykiatrian ja apuvälinepalvelun yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita. Kirurgian, naistentautien, silmätautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien, neurologian ja keuhkosairauksien yhtenäisten kiireettömän perusteiden käytössä oli sairaanhoitajien ja lääkäreiden välillä tilastollisesti merkitsevä ero. Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden tunnettuus ja käyttöönotto perustuivat suureksi osaksi vastanneiden aktiivisuuteen hakea niistä tietoa. Vastanneet olivat osallistuneet aihetta käsittelevään koulutukseen vähäisesti ja he olivat saaneet organisaatiolta varsin vähän hallinnollista tukea niiden käyttöön. Kokemuksen kautta saatu tieto niiden hyödyistä vahvisti käyttöönottoa ja tieto niistä siirtyi sosiaalisen verkoston kautta eteenpäin.
Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden käyttö on alkuvaiheessa ja alun perin lähinnä lääkäreille suunnatut hoidon perusteet ovat saaneet käyttäjikseen myös sairaanhoitajia. Systemaattinen kaikkien potilaan hoitoon ja ohjaukseen osallistuvien ammattiryhmien koulutus, tiedotus ja käyttöönoton tuki työpaikoilla voisi vahvistaa ja edistää käyttöönottoa laajemmin. Jatkotutkimuksessa on tarpeen selvittää, miten yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteita tulee kehittää vastaamaan käyttäjiensä tarpeita potilaan ja häntä hoitavien ja tutkivien tahojen näkökulmista.
Avainsanat: yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet, hoitotakuu, hoitoon pääsy, kiireetön hoito
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Rogersin innovaatioteoria. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet nähtiin uutena toimintamuotona, jonka tunnettuutta ja käyttöönottoa tutkittiin perusterveydenhuollon sairaanhoitajien ja lääkäreiden näkökulmasta.
Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskusten avovastaanottojen sairaanhoitajat ja lääkärit (N=453). Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto kerättiin huhti -heinäkuussa 2008. Vastausprosentti oli 29. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 15.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla tarkastellen frekvenssi- ja prosenttijakaumia, sekä ryhmien välisiä eroja tausta- ja summamuuttujien välillä t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA) Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimella.
Sairaanhoitajat ja lääkärit tunsivat yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet kohtalaisesti. Suurin osa heistä käytti niitä vakiintuneena työtapana. Puolet vastanneista käytti yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita ohjatessaan potilasta tarkoituksenmukaiseen hoitoon tai perustellessaan potilaalle hoitovaihtoehtoja. Eri erikoisalojen yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden käyttö oli epäsäännöllistä. Eniten käytettiin kirurgian ja sisätautien ja vähiten hammas- ja suusairauksien sekä aikuis- ja lastenpsykiatrian ja apuvälinepalvelun yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita. Kirurgian, naistentautien, silmätautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien, neurologian ja keuhkosairauksien yhtenäisten kiireettömän perusteiden käytössä oli sairaanhoitajien ja lääkäreiden välillä tilastollisesti merkitsevä ero. Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden tunnettuus ja käyttöönotto perustuivat suureksi osaksi vastanneiden aktiivisuuteen hakea niistä tietoa. Vastanneet olivat osallistuneet aihetta käsittelevään koulutukseen vähäisesti ja he olivat saaneet organisaatiolta varsin vähän hallinnollista tukea niiden käyttöön. Kokemuksen kautta saatu tieto niiden hyödyistä vahvisti käyttöönottoa ja tieto niistä siirtyi sosiaalisen verkoston kautta eteenpäin.
Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden käyttö on alkuvaiheessa ja alun perin lähinnä lääkäreille suunnatut hoidon perusteet ovat saaneet käyttäjikseen myös sairaanhoitajia. Systemaattinen kaikkien potilaan hoitoon ja ohjaukseen osallistuvien ammattiryhmien koulutus, tiedotus ja käyttöönoton tuki työpaikoilla voisi vahvistaa ja edistää käyttöönottoa laajemmin. Jatkotutkimuksessa on tarpeen selvittää, miten yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteita tulee kehittää vastaamaan käyttäjiensä tarpeita potilaan ja häntä hoitavien ja tutkivien tahojen näkökulmista.
Avainsanat: yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet, hoitotakuu, hoitoon pääsy, kiireetön hoito