Steinerpedagogiikka: Etnografinen tapaustutkimus kuvataiteen opetuksesta steinerkoulussa
MAIJALA, ELLI (2009)
MAIJALA, ELLI
2009
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19566
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua steinerpedagogiikkaan yleisellä tasolla ja erityisesti tutkimuksessa keskityttiin steinerkoulujen kuvataiteen opetukseen. Kuvataiteen opetus steinerkoulussa on hyvin monipuolista ja johdonmukaista koko lapsen koulunkäynnin ajan.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen tutkimus. Etnografia on laadullista tutkimusta, jota käytetään monilla eri tieteenaloilla kuvaamaan hyvinkin erilaisten yhteisöjen kulttuurista elämää ja järjestelmiä. Tavoitteena on ymmärtää ihmisen toimintaa sekä siihen liittyviä sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä ja yhteisössä.
Tutkimuksen aineisto pohjautuu kirjallisuuteen, eli tutkimuksessa on käytetty pääasiassa kirjallisuutta tutkimuksen lähteenä. Tärkeimmät kirjalliset lähdeteokset tässä tutkimuksessa olivat Jurvelius, N. 1988. Taide kasvattaa, Dahlström, M. 1999. Muodosta minuuteen. Piirtäminen voimanlähteenä ja terapiana steinerpedagogiikassa ja Dahlström, M. 2000. Steinerkoulun keskeisiä piirteitä. Lisäksi Steinerkoulun kansainvälinen opetussuunnitelma oli yksi erittäin keskeinen lähdeteos. Kävin myös itse tutustumassa Tampereen Rudolf Steiner -kouluun, josta sain koulun kuvataiteenopettajan johdolla tutkimukseeni käytännön näkökulmaa ja vertailupohjaa kirjallisuuteen nähden. Käynnilläni steinerkoulussa tutustuin koulun tiloihin, erityisesti koulun kuvataideluokkaan ja oppilaiden kuvataidetöihin.
Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että steinerkoulujen kuvataiteen opetus on todella johdonmukaista ja kehittynyttä, verrattuna tavallisen peruskoulun kuvataiteen opetukseen, josta minulla on kokemusta sekä oppilaana, että opettajana. Steinerkoulussa kuvataiteen opetus lähtee jokaisen oppilaan kohdalla samalla tavalla liikkeelle ja etenee tietyssä järjestyksessä vuosiluokalta toiselle. Maalaus ja piirustus eivät alaluokilla kuulu pelkästään kuvataiteen oppitunneille, vaan väri- ja muotoharjoitukset sekä maalaten että piirtäen ja kuvittava piirtäminen kuuluvat jokapäiväiseen työhön. Lisäksi erityisesti ala-asteella koko opetuksen läpäisee taiteellinen pohjavire. Jokainen tunti, päivä ja jakso muodostavat myös tietyn taiteellisen kokonaisuuden.
Steinerpedagogiikassa taiteella on erittäin merkittävä rooli koko opetuksen kannalta. Sen eri muodot nivoutuvat päivittäiseen työskentelyyn ja varsinaisia taideaineita, kuten piirustusta, maalausta, musiikkia, muovailua, näyttelemistä, lausumista sekä eurytmiaa harjoitetaan koko kouluajan. Maalaus ja piirustus ovat hyviä välineitä, kun kehitetään lapsen kykyä hahmottaa elämyksensä muodoksi ja kuvaksi. Tällä on suuri merkitys lapsen tahdon, tunteen ja ajattelun kasvatuksessa.
Avainsanat: steinerkoulu, steinerpedagogiikka, Rudolf Steiner, kuvataide, antroposofia, muotopiirustus, etnografinen tutkimus
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19566
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua steinerpedagogiikkaan yleisellä tasolla ja erityisesti tutkimuksessa keskityttiin steinerkoulujen kuvataiteen opetukseen. Kuvataiteen opetus steinerkoulussa on hyvin monipuolista ja johdonmukaista koko lapsen koulunkäynnin ajan.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen tutkimus. Etnografia on laadullista tutkimusta, jota käytetään monilla eri tieteenaloilla kuvaamaan hyvinkin erilaisten yhteisöjen kulttuurista elämää ja järjestelmiä. Tavoitteena on ymmärtää ihmisen toimintaa sekä siihen liittyviä sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä ja yhteisössä.
Tutkimuksen aineisto pohjautuu kirjallisuuteen, eli tutkimuksessa on käytetty pääasiassa kirjallisuutta tutkimuksen lähteenä. Tärkeimmät kirjalliset lähdeteokset tässä tutkimuksessa olivat Jurvelius, N. 1988. Taide kasvattaa, Dahlström, M. 1999. Muodosta minuuteen. Piirtäminen voimanlähteenä ja terapiana steinerpedagogiikassa ja Dahlström, M. 2000. Steinerkoulun keskeisiä piirteitä. Lisäksi Steinerkoulun kansainvälinen opetussuunnitelma oli yksi erittäin keskeinen lähdeteos. Kävin myös itse tutustumassa Tampereen Rudolf Steiner -kouluun, josta sain koulun kuvataiteenopettajan johdolla tutkimukseeni käytännön näkökulmaa ja vertailupohjaa kirjallisuuteen nähden. Käynnilläni steinerkoulussa tutustuin koulun tiloihin, erityisesti koulun kuvataideluokkaan ja oppilaiden kuvataidetöihin.
Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että steinerkoulujen kuvataiteen opetus on todella johdonmukaista ja kehittynyttä, verrattuna tavallisen peruskoulun kuvataiteen opetukseen, josta minulla on kokemusta sekä oppilaana, että opettajana. Steinerkoulussa kuvataiteen opetus lähtee jokaisen oppilaan kohdalla samalla tavalla liikkeelle ja etenee tietyssä järjestyksessä vuosiluokalta toiselle. Maalaus ja piirustus eivät alaluokilla kuulu pelkästään kuvataiteen oppitunneille, vaan väri- ja muotoharjoitukset sekä maalaten että piirtäen ja kuvittava piirtäminen kuuluvat jokapäiväiseen työhön. Lisäksi erityisesti ala-asteella koko opetuksen läpäisee taiteellinen pohjavire. Jokainen tunti, päivä ja jakso muodostavat myös tietyn taiteellisen kokonaisuuden.
Steinerpedagogiikassa taiteella on erittäin merkittävä rooli koko opetuksen kannalta. Sen eri muodot nivoutuvat päivittäiseen työskentelyyn ja varsinaisia taideaineita, kuten piirustusta, maalausta, musiikkia, muovailua, näyttelemistä, lausumista sekä eurytmiaa harjoitetaan koko kouluajan. Maalaus ja piirustus ovat hyviä välineitä, kun kehitetään lapsen kykyä hahmottaa elämyksensä muodoksi ja kuvaksi. Tällä on suuri merkitys lapsen tahdon, tunteen ja ajattelun kasvatuksessa.
Avainsanat: steinerkoulu, steinerpedagogiikka, Rudolf Steiner, kuvataide, antroposofia, muotopiirustus, etnografinen tutkimus