Turhautunut presidentti. Energiapolitiikka ja Jimmy Carterin presidenttikausi 1977-1981
PUROLA, HANNU (2009)
PUROLA, HANNU
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19564
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19564
Tiivistelmä
Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin ainoa presidenttikausi on jäänyt historian alaviitteeksi. Demokraatti Carterista Yhdysvallat sai tuntemattoman presidentin, jonka nähtiin tulleen valituksi jopa outojen sattumusten saattamana. Hänen aikansa USA:n johdossa päättyi täystyrmäykseen syksyn 1980 vaaleissa. USA laittoi toivonsa Ronald Reaganiin ja republikaaneihin.
Carterin kausi oli matka kriisistä toiseen. Häntä pidettiin kunnon miehenä, joka ei osannut hoitaa presidentin tehtäviä. Carterin menestystekijöistä yksi tärkeimmistä oli ollut ulkopuolisuus. Hänet nähtiin Watregate-skandaalin jälkeen uskonpalauttajana. Carter sanoi tekevänsä hallinnosta jälleen rehellisen ja uskottavan. Carterin etelävaltiolaiseen pragmaattisuuteen sekoittui aimo annos idealismia. Se ei ollut pelkkää retoriikkaa, vaan idealismi myös näkyi Carterin toimissa.
Työssäni tarkastelen Jimmy Carterin presidenttiyttä energiapolitiikan kautta. Energiapolitiikassa Carterilla oli tavoitteita, jotka vielä 30 vuotta myöhemminkin tuntuvat edistyksellisiltä ja radikaaleilta. Energiapolitiikan kautta tulee hyvin esiin Carterin ennakkoluulottomuus ja poikkeuksellisuus. Samalla Carterin kauden energiapolitiikan tutkiminen tuo perspektiiviä myös nykyisen energiapoliittisen kentän käsittelyyn. Monet 1970- ja 80-lukujen taitteen energiaongelmat ovat edelleen olemassa tai palanneet ongelmiksi.
Lähdeaineisto sisältää presidentin julkiset puheet, lehdistö- ja yleisötilaisuudet, presidentin kongressille lähettämät viestit ja presidentin antamat määräykset. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty aikalaiskirjallisuutta ja muistelmia.
Jimmy Carterilla oli taustansa takia erinomaiset mahdollisuudet toimia energian parissa tuloksellisesti. Carterilla ymmärsi energiaan liittyvät ongelmat ja uhkat. Kaikkein tärkeintä oli halu toimia ja saada aikaan. Energian parissa Carter ei kuitenkaan saavuttanut ainoatakaan poliittista voittoa. Suurelta osin energiantuonnin aiheuttama vaikea taloustilanne oli suurimpia syitä siihen, että Carterin ura Yhdysvaltain presidenttinä jäi kauden mittaiseksi.
Carterilta puuttui kyky viedä energia-ajatuksiaan läpi, vaikka hän otti heti kautensa alkuvaiheessa suuriakin riskejä edistyksen saavuttamiseksi. Carterin ongelmaksi tulivat kyvyttömyyden lisäksi lukuisat onnettomat sattumukset, jotka kuulostavat tutuilta myös nykyajan uutisista.
Carterin käytännössä ainoa konkreettinen saavutus oli se, että hyötöreaktoritekniikalle lyötiin jarrut päälle. Carter oli tässä asiassa järkähtämätön, vaikka kongressissa oli koko kauden ajan vahva toisinajattelijoiden voimaryhmä. Carterin hiilipolitiikka oli epämääräistä. Kauden lopulla hiiltä tuotettiin enemmän kuin Carterin tullessa valtaan, mutta ei Carterin ponnekkaan toiminnan seurauksena. Uusiutuvat ja vaihtoehtoiset energiamuodot olivat pitkään pääasiassa sanahelinää Carterin puheissa. Carter kyllä puhui koko kautensa ajan vaihtoehtojen puolesta, mutta mitään konkreettista hän ei saavuttanut kauden alussa. Kauden mittaan hänen politiikkansa esimerkiksi aurinkovoiman suhteen tarkentui ja kauden puolivälissä Carter puhui ponnekkaasti vaihtoehtojen puolesta. Aurinkovoima ja biopolttoaineet olivat Carterin suosikkeja. Kauden mittaan hän muutti käsitystään vesivoimasta, ja alkoi kannattaa uutta vesivoiman rakentamista, tosin pääasiassa pienimuotoisesti. Toinen iso muutos oli se, että synteettiset polttoaineet muuttuivat Carterin politiikassa potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Ennen presidenttiyttä Carter oli julkisesti ollut niitä vastaan.
Loppujen lopuksi Carterin energiapolitiikan määrittelivät maakaasu ja öljy. Presidenttikauden alussa Carter korosti energiansäästöä. Hän kannatti maakaasun ja öljyn jättämistä maaperään. Tämä kanta ei koskaan saanut laajaa kannatusta. Pikku hiljaa se putosi Carterin puheista kokonaan pois. Energiansäästö pysyi teemana läpi kauden. Carter yritti saada ihmisiä vähentämään autoilua. Se ei onnistunut.
Jossain määrin Carter joutui myymään ihanteensa saadakseen edes vähän hyvää aikaan. Muutamissa tapauksissa Carter kuitenkin oli tinkimätön. Carter ei myöskään varsinkaan kautensa alussa tarjonnut väliaikaisia ratkaisuja, vaan yritti viedä asioita paremmalle tolalle pitkällä tähtäimellä.
Asiasanat:Jimmy Carter, Yhdysvallat, presidentti, energia, energiapolitiikka
Carterin kausi oli matka kriisistä toiseen. Häntä pidettiin kunnon miehenä, joka ei osannut hoitaa presidentin tehtäviä. Carterin menestystekijöistä yksi tärkeimmistä oli ollut ulkopuolisuus. Hänet nähtiin Watregate-skandaalin jälkeen uskonpalauttajana. Carter sanoi tekevänsä hallinnosta jälleen rehellisen ja uskottavan. Carterin etelävaltiolaiseen pragmaattisuuteen sekoittui aimo annos idealismia. Se ei ollut pelkkää retoriikkaa, vaan idealismi myös näkyi Carterin toimissa.
Työssäni tarkastelen Jimmy Carterin presidenttiyttä energiapolitiikan kautta. Energiapolitiikassa Carterilla oli tavoitteita, jotka vielä 30 vuotta myöhemminkin tuntuvat edistyksellisiltä ja radikaaleilta. Energiapolitiikan kautta tulee hyvin esiin Carterin ennakkoluulottomuus ja poikkeuksellisuus. Samalla Carterin kauden energiapolitiikan tutkiminen tuo perspektiiviä myös nykyisen energiapoliittisen kentän käsittelyyn. Monet 1970- ja 80-lukujen taitteen energiaongelmat ovat edelleen olemassa tai palanneet ongelmiksi.
Lähdeaineisto sisältää presidentin julkiset puheet, lehdistö- ja yleisötilaisuudet, presidentin kongressille lähettämät viestit ja presidentin antamat määräykset. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty aikalaiskirjallisuutta ja muistelmia.
Jimmy Carterilla oli taustansa takia erinomaiset mahdollisuudet toimia energian parissa tuloksellisesti. Carterilla ymmärsi energiaan liittyvät ongelmat ja uhkat. Kaikkein tärkeintä oli halu toimia ja saada aikaan. Energian parissa Carter ei kuitenkaan saavuttanut ainoatakaan poliittista voittoa. Suurelta osin energiantuonnin aiheuttama vaikea taloustilanne oli suurimpia syitä siihen, että Carterin ura Yhdysvaltain presidenttinä jäi kauden mittaiseksi.
Carterilta puuttui kyky viedä energia-ajatuksiaan läpi, vaikka hän otti heti kautensa alkuvaiheessa suuriakin riskejä edistyksen saavuttamiseksi. Carterin ongelmaksi tulivat kyvyttömyyden lisäksi lukuisat onnettomat sattumukset, jotka kuulostavat tutuilta myös nykyajan uutisista.
Carterin käytännössä ainoa konkreettinen saavutus oli se, että hyötöreaktoritekniikalle lyötiin jarrut päälle. Carter oli tässä asiassa järkähtämätön, vaikka kongressissa oli koko kauden ajan vahva toisinajattelijoiden voimaryhmä. Carterin hiilipolitiikka oli epämääräistä. Kauden lopulla hiiltä tuotettiin enemmän kuin Carterin tullessa valtaan, mutta ei Carterin ponnekkaan toiminnan seurauksena. Uusiutuvat ja vaihtoehtoiset energiamuodot olivat pitkään pääasiassa sanahelinää Carterin puheissa. Carter kyllä puhui koko kautensa ajan vaihtoehtojen puolesta, mutta mitään konkreettista hän ei saavuttanut kauden alussa. Kauden mittaan hänen politiikkansa esimerkiksi aurinkovoiman suhteen tarkentui ja kauden puolivälissä Carter puhui ponnekkaasti vaihtoehtojen puolesta. Aurinkovoima ja biopolttoaineet olivat Carterin suosikkeja. Kauden mittaan hän muutti käsitystään vesivoimasta, ja alkoi kannattaa uutta vesivoiman rakentamista, tosin pääasiassa pienimuotoisesti. Toinen iso muutos oli se, että synteettiset polttoaineet muuttuivat Carterin politiikassa potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Ennen presidenttiyttä Carter oli julkisesti ollut niitä vastaan.
Loppujen lopuksi Carterin energiapolitiikan määrittelivät maakaasu ja öljy. Presidenttikauden alussa Carter korosti energiansäästöä. Hän kannatti maakaasun ja öljyn jättämistä maaperään. Tämä kanta ei koskaan saanut laajaa kannatusta. Pikku hiljaa se putosi Carterin puheista kokonaan pois. Energiansäästö pysyi teemana läpi kauden. Carter yritti saada ihmisiä vähentämään autoilua. Se ei onnistunut.
Jossain määrin Carter joutui myymään ihanteensa saadakseen edes vähän hyvää aikaan. Muutamissa tapauksissa Carter kuitenkin oli tinkimätön. Carter ei myöskään varsinkaan kautensa alussa tarjonnut väliaikaisia ratkaisuja, vaan yritti viedä asioita paremmalle tolalle pitkällä tähtäimellä.
Asiasanat:Jimmy Carter, Yhdysvallat, presidentti, energia, energiapolitiikka