Romaanin hermeneutiikka ja totuus
SIMOLA, SAMI (2009)
SIMOLA, SAMI
2009
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19560
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19560
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan romaanin ja erityisesti Don DeLillon romaanin Alamaailma (Underworld) ymmärtämistä ja tulkintaa. Tarkastelun lähtökohtana on DeLillon tekstin perusteella rakennetun tulkinnallisen metodin yhdistäminen Martin Heideggerin ja Hans-Georg Gadamerin filosofisissa hermeneutiikoissa painottuvan ymmärtämisen maailmallisen ja kehämäisen luonteen kanssa. Tuloksena on DeLillon romaanin tulkintaa ohjaava näkemys tekstistä osana maailman ja kirjallisuuden perinteen kokonaisuutta. Lukijalla on omaan elämäänsä perustuvaa esiymmärrystä maailmasta, jonka nojalla hän ymmärtää tekstiä. Teksti puolestaan paljastaa lukijan tulkitsevalle katseelle maailman. Romaanin ymmärtäminen ja tulkinta nähdään tutkielmassa siis esiymmärryksestä, sen pohjalta tapahtuvasta tekstin ymmärtävästä lukemisesta ja tekstin paljastaman maailman tulkinnasta koostuvana hermeneuttisena kehänä. Lisäksi lukijalla on hallussaan ymmärrystä lukemaansa romaania edeltävästä proosakirjallisuuden perinteestä. Tulkinnallinen metodi muuttuu DeLillon teoksen lukemisen mukaisesti, sillä luvuissa kaksi ja kolme tehtävät luennat vaikuttavat ymmärtämisen ja tulkinnan kehän keskeisenä osana olevan maailman merkitykseen.
Toisessa luvussa maailma määritellään DeLillon tekstikatkelmasta tehdyn luennan mukaisesti ihmisistä, esineistä ja sanoista muodostuvaksi viittaussuhteiden verkoksi, jota nimitetään ympäristömaailman käsitteellä. Luvussa osoitetaan, että ympäristömaailma on sekä lukijan esiymmärryksen rakenne että DeLillon tekstiin perustuvien tulkintojen kohde. Alamaailman paljastaman ympäristömaailman tulkinnassa keskeiselle sijalle nousevat väkivallan ja vieraantuneisuuden toisiinsa kietoutuneet ilmiöt. Pelkän viittaussuhdeverkoston sijasta maailma alkaa luvun edetessä näyttää suljetuista ja avoimista ympäristöistä koostuvalta kokonaisuudelta, johon siellä elävät ja siitä vieraantuvat miehet ottavat etäisyyttä. Toisessa ja kolmannessa luvussa tarkasteltuja ilmiöitä verrataan länsimaisen kirjallisuuden aikaisempaan perinteeseen sikäli, kuin siihen kuuluvat tekstit ovat käsitelleet samoja ilmiöitä kuin Alamaailma.
Kolmannessa luvussa tarkastellaan DeLillon teoksen paljastamassa maailmassa puhutun kielen tähän vieraantuneisuuteen perustuvaa ja sen kanssa samansuuntaista maailmasta loittonemisen liikettä, kielen tekstualisoitumisen ilmiötä. Tekstualisoituminen on yhteydessä tulkinnalliseen vainoharhaisuuteen, joka hukkaa kielen merkityksen maailmasta irralliseen tekstuaaliseen verkostoon. Ympäristömaailmasta irronneen tekstin rakenne on samanmuotoinen viittauksien verkosto kuin maailmakin, mutta tekstuaalisen verkon abstraktisuus mahdollistaa kylmän sodan maailman teknologisen ja väkivaltaisen hallinnan sen avulla. Kolmannessa luvussa tehtävien luentojen myötä ympäristömaailma riisutaan puhtaaseen viittauksellisuutensa, mikä samalla katsotaan ymmärtämisen ja tulkinnan kehämallin tekstin rakenteeksi.
Neljännessä luvussa pohditaan romaanin ymmärtämisen ja tulkinnan suhdetta filosofian ja historian ymmärtämiseen sekä sitä, mitä maailman paljastuminen tekstiä lukiessa tarkoittaa. Paljastuminen on lukijan esiymmärtämän maailman väkivaltaista vääristymistä, jossa aina tietty ilmiöiden muodostelma tulee näkyviin. Romaanin totuuden ajatellaan olevan sen paljastamien yleisten ilmiöiden totuuden ja yksittäisten olevaisten paljouden valheen välisessä jännitteessä. Alamaailman taiteellinen erityisluonne on sen paljastamien vieraantuneisuuden, väkivallan ja tekstualisoitumisen ilmiöiden kokonaisuudessa. Luvun ja tutkielman päätteeksi kritisoidaan DeLillon teoksen maailmasta tehtyjen tulkintojen perusteella kirjallisuustieteellistä formalismia ja erityisesti Lubomir Dole?elin fiktiivisten maailmojen teoriaa idealismista ja hämärästä psykologismista, joka tekstualisoi romaanin irti maailmasta, asettaa sen metodikäsitteidensä objektiksi ja pakottaa sen fiktioksi. Näin se kiistää romaanilta sen taiteelliselle luonteelle kuuluvan totuudellisuuden. Alamaailman perusteella kieli on kuitenkin läpikotaisin maailmallinen ilmiö siitä näennäisesti irrallaan tekstualisoituneessa muodossaankin, jollainen Dole?elin fiktiivisen maailmankin väitetään olevan. Lopulta ympäristömaailmaa ehdotetaan fiktiivisen maailman paikalle kirjallisuustieteellisen romaanintulkinnan perustaksi. Tekstinä ja fiktiona käsitteellistetyn romaanin formalistisesta lukemisesta poiketen romaanin ymmärtäminen osana ympäristömaailman rajallista paikallisuutta ja aineellisuutta estää maailman väkivaltaisen haltuunoton.
Asiasanat:DeLillo, esine, esiymmärrys, hermeneutiikka, ihminen, ilmiö, maailma, metodi, pyhä, romaani, tekniikka, teksti, totuus, tulkinta, Underworld, vieraantuminen, väkivalta, ymmärtäminen
Toisessa luvussa maailma määritellään DeLillon tekstikatkelmasta tehdyn luennan mukaisesti ihmisistä, esineistä ja sanoista muodostuvaksi viittaussuhteiden verkoksi, jota nimitetään ympäristömaailman käsitteellä. Luvussa osoitetaan, että ympäristömaailma on sekä lukijan esiymmärryksen rakenne että DeLillon tekstiin perustuvien tulkintojen kohde. Alamaailman paljastaman ympäristömaailman tulkinnassa keskeiselle sijalle nousevat väkivallan ja vieraantuneisuuden toisiinsa kietoutuneet ilmiöt. Pelkän viittaussuhdeverkoston sijasta maailma alkaa luvun edetessä näyttää suljetuista ja avoimista ympäristöistä koostuvalta kokonaisuudelta, johon siellä elävät ja siitä vieraantuvat miehet ottavat etäisyyttä. Toisessa ja kolmannessa luvussa tarkasteltuja ilmiöitä verrataan länsimaisen kirjallisuuden aikaisempaan perinteeseen sikäli, kuin siihen kuuluvat tekstit ovat käsitelleet samoja ilmiöitä kuin Alamaailma.
Kolmannessa luvussa tarkastellaan DeLillon teoksen paljastamassa maailmassa puhutun kielen tähän vieraantuneisuuteen perustuvaa ja sen kanssa samansuuntaista maailmasta loittonemisen liikettä, kielen tekstualisoitumisen ilmiötä. Tekstualisoituminen on yhteydessä tulkinnalliseen vainoharhaisuuteen, joka hukkaa kielen merkityksen maailmasta irralliseen tekstuaaliseen verkostoon. Ympäristömaailmasta irronneen tekstin rakenne on samanmuotoinen viittauksien verkosto kuin maailmakin, mutta tekstuaalisen verkon abstraktisuus mahdollistaa kylmän sodan maailman teknologisen ja väkivaltaisen hallinnan sen avulla. Kolmannessa luvussa tehtävien luentojen myötä ympäristömaailma riisutaan puhtaaseen viittauksellisuutensa, mikä samalla katsotaan ymmärtämisen ja tulkinnan kehämallin tekstin rakenteeksi.
Neljännessä luvussa pohditaan romaanin ymmärtämisen ja tulkinnan suhdetta filosofian ja historian ymmärtämiseen sekä sitä, mitä maailman paljastuminen tekstiä lukiessa tarkoittaa. Paljastuminen on lukijan esiymmärtämän maailman väkivaltaista vääristymistä, jossa aina tietty ilmiöiden muodostelma tulee näkyviin. Romaanin totuuden ajatellaan olevan sen paljastamien yleisten ilmiöiden totuuden ja yksittäisten olevaisten paljouden valheen välisessä jännitteessä. Alamaailman taiteellinen erityisluonne on sen paljastamien vieraantuneisuuden, väkivallan ja tekstualisoitumisen ilmiöiden kokonaisuudessa. Luvun ja tutkielman päätteeksi kritisoidaan DeLillon teoksen maailmasta tehtyjen tulkintojen perusteella kirjallisuustieteellistä formalismia ja erityisesti Lubomir Dole?elin fiktiivisten maailmojen teoriaa idealismista ja hämärästä psykologismista, joka tekstualisoi romaanin irti maailmasta, asettaa sen metodikäsitteidensä objektiksi ja pakottaa sen fiktioksi. Näin se kiistää romaanilta sen taiteelliselle luonteelle kuuluvan totuudellisuuden. Alamaailman perusteella kieli on kuitenkin läpikotaisin maailmallinen ilmiö siitä näennäisesti irrallaan tekstualisoituneessa muodossaankin, jollainen Dole?elin fiktiivisen maailmankin väitetään olevan. Lopulta ympäristömaailmaa ehdotetaan fiktiivisen maailman paikalle kirjallisuustieteellisen romaanintulkinnan perustaksi. Tekstinä ja fiktiona käsitteellistetyn romaanin formalistisesta lukemisesta poiketen romaanin ymmärtäminen osana ympäristömaailman rajallista paikallisuutta ja aineellisuutta estää maailman väkivaltaisen haltuunoton.
Asiasanat:DeLillo, esine, esiymmärrys, hermeneutiikka, ihminen, ilmiö, maailma, metodi, pyhä, romaani, tekniikka, teksti, totuus, tulkinta, Underworld, vieraantuminen, väkivalta, ymmärtäminen