EUROOPAN UNIONIN ULKOPOLIITTINEN IDENTITEETTI SUHTEESSA INTIAAN TURVALLISUUSKYSYMYKSENÄ - narratiivinen analyysi identiteetin rakentumisesta
KARSIKAS, MAIJU (2009)
KARSIKAS, MAIJU
2009
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19535
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19535
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Euroopan unionin ulkopoliittisen identiteetin rakentumista suhteessa Intiaan vuosina 1999-2005. Identiteettiä tarkastelen turvallisuuskysymyksenä. Teoreettisen viitekehyksen mukaan Euroopan unionin kollektiivisella ulkopoliittisella identiteetillä ja tunnustuksen saamisella identiteetille on merkitystä Euroopan unionin olemassaololle ja näin ollen EU:n toimijuudelle muuttuvassa maailmanjärjestyksessä. Jos Euroopan unionin kollektiivinen identiteetti on uhattuna, eli jos EU ei kykene luomaan itselleen koherenttia identiteettiä, jonka merkityksellinen toinen - tässä tapauksessa Intia - tunnustaa, Euroopan unioniin kohdistuu vakava turvallisuusuhka ja sen koko olemassaolo on uhattuna. Olemassaololla viittaan Euroopan unionin kansainväliseen statukseen ja toimijuuteen niin sanotussa muuttuvassa maailmanjärjestyksessä. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka EU ottaa paikkansa de facto maailmanpolitiikan toimijana suhteessa Intiaan.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktivismi. Identiteetin tutkiminen turvallisuuskysymyksenä perustuu kansainvälisen politiikan Kööpenhaminan koulukunnan laajaan turvallisuuskäsitteeseen. Narratiivisen analyysin pohjaan Paul Ricoeurin näkemyksille narratiivisesta identiteetistä. Kertomuksellisia työkaluja käyttäen juonellistan narratiivin auktorin ominaisuudessa Euroopan unionille aineistosta nousevan identiteettitarinan. Euroopan unionin identiteettitarina suhteessa Intiaan rakentuu ensisijaisesti positiivisen toiseuden kautta. Tutkimusaineiston aikarajauksen ytimessä on Romano Prodin johtaman komission toimikausi 1999-2004. Aikarajauksen päätän Euroopan unionin ja Intian välisen strategisen kumppanuuden solmimiseen vuonna 2005, sillä strategisen kumppanuuden myötä EU:n ja Intian välisissä suhteissa alkaa uusi aikakausi. Aineisto koostuu Euroopan unionin korkea-arvoisten virkamiesten Intiassa pidetyistä puheista sekä Euroopan komission Intia-asiakirjoista.
Tutkielman tulokset osoittavat, että Euroopan unioni on tunnustanut maailmanjärjestyksen muutoksen ja alkanut kasvattaa painoarvoaan suhteessa Intiaan. Euroopan unioni ei ole vuosina 1999-2005 rakentanut itsestään kuvaa suhteessa Intiaan ainoastaan maailmanpoliittisena suurvaltana kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä vaan pyrkinyt nousemaan merkittäväksi maailmanpolitiikan toimijaksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tutkielmastani käy ilmi, että EU on pyrkinyt näyttäytymään tärkeänä kumppanina Intialle ja antanut samalla tunnustusta Intian positiolle nousevana globaalina toimijana. Tutkielman perusteella Intia ei kuitenkaan ole täysin hyväksynyt EU:a sellaisena toimijana kuin EU haluaisi tulla nähdyksi. Näin ollen EU:n turvallisuus - ja teoreettisen lähestymistavan mukaan koko olemassaolo - on uhattuna. Jotta EU välttäisi olemassaoloonsa kohdistuvan turvallisuusuhkan, sen tulisi saada tunnustusta identiteetilleen Intialta. Tunnustuksen saaminen edellyttää tutkielman perusteella EU:lta aktiivista toimimista Intiassa.
Asiasanat:Euroopan unioni, turvallisuus, narratiivinen identiteetti
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktivismi. Identiteetin tutkiminen turvallisuuskysymyksenä perustuu kansainvälisen politiikan Kööpenhaminan koulukunnan laajaan turvallisuuskäsitteeseen. Narratiivisen analyysin pohjaan Paul Ricoeurin näkemyksille narratiivisesta identiteetistä. Kertomuksellisia työkaluja käyttäen juonellistan narratiivin auktorin ominaisuudessa Euroopan unionille aineistosta nousevan identiteettitarinan. Euroopan unionin identiteettitarina suhteessa Intiaan rakentuu ensisijaisesti positiivisen toiseuden kautta. Tutkimusaineiston aikarajauksen ytimessä on Romano Prodin johtaman komission toimikausi 1999-2004. Aikarajauksen päätän Euroopan unionin ja Intian välisen strategisen kumppanuuden solmimiseen vuonna 2005, sillä strategisen kumppanuuden myötä EU:n ja Intian välisissä suhteissa alkaa uusi aikakausi. Aineisto koostuu Euroopan unionin korkea-arvoisten virkamiesten Intiassa pidetyistä puheista sekä Euroopan komission Intia-asiakirjoista.
Tutkielman tulokset osoittavat, että Euroopan unioni on tunnustanut maailmanjärjestyksen muutoksen ja alkanut kasvattaa painoarvoaan suhteessa Intiaan. Euroopan unioni ei ole vuosina 1999-2005 rakentanut itsestään kuvaa suhteessa Intiaan ainoastaan maailmanpoliittisena suurvaltana kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä vaan pyrkinyt nousemaan merkittäväksi maailmanpolitiikan toimijaksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tutkielmastani käy ilmi, että EU on pyrkinyt näyttäytymään tärkeänä kumppanina Intialle ja antanut samalla tunnustusta Intian positiolle nousevana globaalina toimijana. Tutkielman perusteella Intia ei kuitenkaan ole täysin hyväksynyt EU:a sellaisena toimijana kuin EU haluaisi tulla nähdyksi. Näin ollen EU:n turvallisuus - ja teoreettisen lähestymistavan mukaan koko olemassaolo - on uhattuna. Jotta EU välttäisi olemassaoloonsa kohdistuvan turvallisuusuhkan, sen tulisi saada tunnustusta identiteetilleen Intialta. Tunnustuksen saaminen edellyttää tutkielman perusteella EU:lta aktiivista toimimista Intiassa.
Asiasanat:Euroopan unioni, turvallisuus, narratiivinen identiteetti