Asiantuntijuus päivähoidon porteilla - keskustelunanalyyttinen tutkimus vanhemman ja varhaiskasvattajan tiedollisten asemien rakentumisesta päivittäisissä kohtaamisissa
TIMONEN, NIINA (2008)
TIMONEN, NIINA
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19493
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19493
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan institutionaalista vuorovaikutusta päivähoidon kontekstissa, jossa varhaiskasvatuksen ammattilainen ja vanhempi kohtaavat toisensa. Analyysin kohteena ovat päivittäin toistuvat vuorovaikutustilanteet, joissa lapsi joko tuodaan hoitoon tai hänet haetaan sieltä pois. Näissä tilanteissa mielenkiinto kohdistuu siihen, miten kasvattajat rakentavat vuorovaikutuksen kuluessa tiedollisia asemiaan: kuka on asiantuntija lapsen asioissa ja kenellä on siihen oikeus.
Suomalaisessa kasvatustieteellisessä keskustelussa on viime vuosina puhuttu paljon vanhemman ja varhaiskasvattajan yhteistyösuhteesta ja sen merkityksestä lapsen kehityksen kannalta. Arkiset vuorovaikutustilanteet ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle tarkasteltaessa yhteistyösuhteen rakentumista. Tällä tutkimuksella tahdonkin laajentaa yleistä tietämystämme vanhemman ja varhaiskasvattajan yhteistyösuhteesta sekä tarjota varhaiskasvatuksen henkilöstölle uusia näkökulmia ammattitaitonsa kehittämiseen.
Tutkimus kiinnittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimuskenttään. Aihetta lähestytään etnometodologisesta näkökulmasta, jossa sosiaalisen todellisuuden arkinen tuottaminen on tarkastelun keskiössä. Tutkimusmenetelmä on tästä tutkimusperinteestä lähtöisin oleva keskustelunanalyysi ja aineisto koostuu videokuvatuista, luonnollisista vuorovaikutustilanteista. Aineisto sisältää kolmessa eri hoitopaikassa kuvattuja vuorovaikutustilanteita yhteensä 32 kappaletta. Analyysi kohdistuu toimijoiden julkipantuun käyttäytymiseen, eli siihen, mitä he itse kohtelevat merkityksellisenä vuorovaikutuksen kuluessa. Tarkempaan analyysiin on poimittu kaikki keskustelunjaksot, joissa vanhempi ja varhaiskasvattaja ottavat kantaa lapsen asioihin (56 kappaletta). Näiden keskustelunjaksojen eli kannanottosekvenssien luokittelu perustuu analyysin kautta löydettyihin tapoihin tuoda esiin se, kuka on asiantuntija lasta koskevissa asioissa.
Vanhemman ja varhaiskasvattajan kannanottosekvenssien tarkastelu osoitti, että kasvattajat kohtelevat yleensä vanhempaa lapsen asioiden ensisijaisena asiantuntijana. Tämä tulee esiin esimerkiksi toisena tehdyissä kannanottovuoroissa, joissa ei tuoda esiin lisää tietoa lapsesta, vaan sitoudutaan edelliseen arvioon vahvistamalla sitä. Tämänkaltaiset arviovuorot ovat useammin varhaiskasvattajan tekemiä, kun taas vanhempi tyytyy harvemmin vain myötäilemään ammattilaisen kannanottoa. Ammattilaisten haasteeksi osoittautuukin se, kuinka vanhemmuuden tukemisen lisäksi tarjota tarvittaessa vanhemmille tietoutta, joka on koulutuksen ja kokemuksen myötä varhaiskasvattajille kertynyt.
Asiasanat: episteemiset asemat, asiantuntijuus, keskustelunanalyysi, institutionaalinen vuorovaikutus, päivähoito, yhteistyö
Suomalaisessa kasvatustieteellisessä keskustelussa on viime vuosina puhuttu paljon vanhemman ja varhaiskasvattajan yhteistyösuhteesta ja sen merkityksestä lapsen kehityksen kannalta. Arkiset vuorovaikutustilanteet ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle tarkasteltaessa yhteistyösuhteen rakentumista. Tällä tutkimuksella tahdonkin laajentaa yleistä tietämystämme vanhemman ja varhaiskasvattajan yhteistyösuhteesta sekä tarjota varhaiskasvatuksen henkilöstölle uusia näkökulmia ammattitaitonsa kehittämiseen.
Tutkimus kiinnittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimuskenttään. Aihetta lähestytään etnometodologisesta näkökulmasta, jossa sosiaalisen todellisuuden arkinen tuottaminen on tarkastelun keskiössä. Tutkimusmenetelmä on tästä tutkimusperinteestä lähtöisin oleva keskustelunanalyysi ja aineisto koostuu videokuvatuista, luonnollisista vuorovaikutustilanteista. Aineisto sisältää kolmessa eri hoitopaikassa kuvattuja vuorovaikutustilanteita yhteensä 32 kappaletta. Analyysi kohdistuu toimijoiden julkipantuun käyttäytymiseen, eli siihen, mitä he itse kohtelevat merkityksellisenä vuorovaikutuksen kuluessa. Tarkempaan analyysiin on poimittu kaikki keskustelunjaksot, joissa vanhempi ja varhaiskasvattaja ottavat kantaa lapsen asioihin (56 kappaletta). Näiden keskustelunjaksojen eli kannanottosekvenssien luokittelu perustuu analyysin kautta löydettyihin tapoihin tuoda esiin se, kuka on asiantuntija lasta koskevissa asioissa.
Vanhemman ja varhaiskasvattajan kannanottosekvenssien tarkastelu osoitti, että kasvattajat kohtelevat yleensä vanhempaa lapsen asioiden ensisijaisena asiantuntijana. Tämä tulee esiin esimerkiksi toisena tehdyissä kannanottovuoroissa, joissa ei tuoda esiin lisää tietoa lapsesta, vaan sitoudutaan edelliseen arvioon vahvistamalla sitä. Tämänkaltaiset arviovuorot ovat useammin varhaiskasvattajan tekemiä, kun taas vanhempi tyytyy harvemmin vain myötäilemään ammattilaisen kannanottoa. Ammattilaisten haasteeksi osoittautuukin se, kuinka vanhemmuuden tukemisen lisäksi tarjota tarvittaessa vanhemmille tietoutta, joka on koulutuksen ja kokemuksen myötä varhaiskasvattajille kertynyt.
Asiasanat: episteemiset asemat, asiantuntijuus, keskustelunanalyysi, institutionaalinen vuorovaikutus, päivähoito, yhteistyö