Tietojen luovutus, tietosuoja ja moniammatillinen yhteistyö julkisessa terveydenhuollossa
SEPPÄNEN, HELENA (2008)
SEPPÄNEN, HELENA
2008
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19492
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19492
Tiivistelmä
Terveydenhuollossa tehdään yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa suunniteltaessa laaja-alaisia jatkotoimenpiteitä vammautuneelle tai sairastuneelle henkilölle. Terveydenhuollon yhteistyötahoja ovat muun muassa sosiaalihuolto, sosiaalivakuutuksesta vastaavat viranomaiset sekä työhallinto ja opetus viranomaiset. Asiantuntemuksen jakaminen ja tietojen vaihto ovat keskeistä moniammatillisessa yhteistyössä näiden viranomaisten välillä. Moniammatillinen yhteistyö madaltaa hallinnonalojen välisiä raja-aitoja, mutta epäselvyyttä on ilmennyt salassapitoon ja tietojen luovuttamiseen liittyvissä asioissa.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sen keskeisenä tehtävänä on systematisoida julkisen terveydenhuollon salassapitoon ja tietojen luovuttamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Tavoitteena on selvittää, millä perustella tietoja voidaan luovuttaa terveydenhuollon moniammatillisessa yhteistyössä toisille viranomaisille. Keskeisimmät terveydenhuoltoa koskevat säädökset tutkimuksessa ovat laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), henkilötietolaki (523/1999) ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Myös Suomen perustuslaki (731/1999) on keskeinen.
Salassapitosäännökset turvaavat potilaan yksityiselämän suojaa ja itsemääräämisoikeutta vahvistaen luottamuksellista hoitosuhdetta. Tietoja voidaan luovuttaa potilaslain perusteella terveydenhuollon ulkopuolisille viranomaisille vain potilaan kirjallisen suostumuksen perusteella, tai jos toisen viranomaisen tiedonsaantioikeudesta on laissa säädetty. Terveydenhuollolla ei ole oikeutta saada potilasta koskevia tietoja muilta viranomaisilta ilman potilaan suostumusta. Sen sijaan sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutuksesta vastaavien viranomaisten tiedonsaantioikeus on laajaa silloin, kun ne tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamiseksi.
Tietojen vaihtoon ja luovuttamiseen liittyvä säädösperusta on monimutkainen, koska tiedonsaantiin oikeuttavia eri viranomaisia koskevia erityislakeja on lukuisia. Myös salassapitoa koskevia säädöksiä on useissa laeissa ja lainsäädäntö on osin päällekkäistä. Salassapitosäännösten keskittäminen yhteen erityissäädökseen yksinkertaistaisi sääntelyä. Luovuttamisen osalta terveydenhuollon yksikkökohtaiset toimintaohjeet ovat keskeisiä, koska kaikkia luovuttamiseen oikeuttavia erityissäännöksiä ei voida koota yhteen lakiin.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sen keskeisenä tehtävänä on systematisoida julkisen terveydenhuollon salassapitoon ja tietojen luovuttamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Tavoitteena on selvittää, millä perustella tietoja voidaan luovuttaa terveydenhuollon moniammatillisessa yhteistyössä toisille viranomaisille. Keskeisimmät terveydenhuoltoa koskevat säädökset tutkimuksessa ovat laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), henkilötietolaki (523/1999) ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Myös Suomen perustuslaki (731/1999) on keskeinen.
Salassapitosäännökset turvaavat potilaan yksityiselämän suojaa ja itsemääräämisoikeutta vahvistaen luottamuksellista hoitosuhdetta. Tietoja voidaan luovuttaa potilaslain perusteella terveydenhuollon ulkopuolisille viranomaisille vain potilaan kirjallisen suostumuksen perusteella, tai jos toisen viranomaisen tiedonsaantioikeudesta on laissa säädetty. Terveydenhuollolla ei ole oikeutta saada potilasta koskevia tietoja muilta viranomaisilta ilman potilaan suostumusta. Sen sijaan sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutuksesta vastaavien viranomaisten tiedonsaantioikeus on laajaa silloin, kun ne tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamiseksi.
Tietojen vaihtoon ja luovuttamiseen liittyvä säädösperusta on monimutkainen, koska tiedonsaantiin oikeuttavia eri viranomaisia koskevia erityislakeja on lukuisia. Myös salassapitoa koskevia säädöksiä on useissa laeissa ja lainsäädäntö on osin päällekkäistä. Salassapitosäännösten keskittäminen yhteen erityissäädökseen yksinkertaistaisi sääntelyä. Luovuttamisen osalta terveydenhuollon yksikkökohtaiset toimintaohjeet ovat keskeisiä, koska kaikkia luovuttamiseen oikeuttavia erityissäännöksiä ei voida koota yhteen lakiin.