Uskonnollinen uskomus ja sen peruskoulussa opettamisen perusteleminen
LAMPI, MINNALIISA (2008)
LAMPI, MINNALIISA
2008
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-07-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19265
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19265
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee uskonnollisten uskomuksien opettamista peruskoulussa. Työssä selvitetään uskontoon, opettamiseen ja uskomuksien muodostumiseen liittyviä käsitteitä. Uskonnolle on vaikea löytää yhtä tyhjentävää määritelmää. Uskontoon voi liittyä Jumala, jumalia tai siihen verrattavissa olevia olentoja. Uskonnollisia piirteitä on löydetty jopa sellaisista kulttuureista, joita pidetään ei-uskonnollisina. Uskonnollisuus, muodossa tai toisessa, liittyy kuitenkin olennaisesti ihmisenä olemiseen.
Opettamiseen liittyviä aiheita työssäni on useita. Siihen kuuluu niin hallinnollisia ohjeistuksia (Opetussuunnitelma) kuin vuorovaikutukseenkin liittyviä näkyviä ja piiloisia menetelmiä ja tavoitteitta. Tärkein opinnäytetyössäni oleva opetuksessa esiintyvä vallankäytön muoto on indoktrinaatio, jolla tarkoitetaan sitä että opettaja opettaa oppilaan uskomaan jotakin sellaista, jolle oppilas ei pysty löytämään perusteluita. Opettaja voi esittää vaihtoehtoisia uskomuksia, mutta saa oppilaan kuitenkin uskomaan ettei todellisia vaihtoehtoja ole.
Uskonnollisiin uskomuksiin liittyy keskustelu siitä millä tavoin ne voidaan perustella. Yhtäällä perusteille voidaan etsiä empiiristä todistusaineistoa kuten tieteellisille uskomuksille, toisaalla taas uskonnolliset uskomukset nähdään luonteeltaan muista uskomuksista poikkeavina jopa niin ettei niille ole mielekästä etsiä perusteluita. Dikotomisesti sanottuna kyse on siitä pidetäänkö uskonnollisia uskomuksia uskomuksina muiden joukossa vai erillisinä uskomuksina, joiden perusteltavuutta voidaan arvioida vain uskonnon itsensä kautta ja sisältä käsin.
Lopputyö on pohdintaa uskonnonopettamisesta ja sen tarpeellisuuden perustelemisesta. Onko oikein uusintaa uskomuksiamme opettamalla koulussa uskontoa vai voisiko oppiaineen luonnetta muuttaa jopa niin että elämänkatsomustiedon, uskonnon opettamisen ja kulttuurien opiskeleminen ja erityisesti kriittisen ajattelun taito yhdistettäisiin yhdeksi aineeksi?
Asiasanoja: uskomus, uskonnonopetus, indoktrinaatio.
Opettamiseen liittyviä aiheita työssäni on useita. Siihen kuuluu niin hallinnollisia ohjeistuksia (Opetussuunnitelma) kuin vuorovaikutukseenkin liittyviä näkyviä ja piiloisia menetelmiä ja tavoitteitta. Tärkein opinnäytetyössäni oleva opetuksessa esiintyvä vallankäytön muoto on indoktrinaatio, jolla tarkoitetaan sitä että opettaja opettaa oppilaan uskomaan jotakin sellaista, jolle oppilas ei pysty löytämään perusteluita. Opettaja voi esittää vaihtoehtoisia uskomuksia, mutta saa oppilaan kuitenkin uskomaan ettei todellisia vaihtoehtoja ole.
Uskonnollisiin uskomuksiin liittyy keskustelu siitä millä tavoin ne voidaan perustella. Yhtäällä perusteille voidaan etsiä empiiristä todistusaineistoa kuten tieteellisille uskomuksille, toisaalla taas uskonnolliset uskomukset nähdään luonteeltaan muista uskomuksista poikkeavina jopa niin ettei niille ole mielekästä etsiä perusteluita. Dikotomisesti sanottuna kyse on siitä pidetäänkö uskonnollisia uskomuksia uskomuksina muiden joukossa vai erillisinä uskomuksina, joiden perusteltavuutta voidaan arvioida vain uskonnon itsensä kautta ja sisältä käsin.
Lopputyö on pohdintaa uskonnonopettamisesta ja sen tarpeellisuuden perustelemisesta. Onko oikein uusintaa uskomuksiamme opettamalla koulussa uskontoa vai voisiko oppiaineen luonnetta muuttaa jopa niin että elämänkatsomustiedon, uskonnon opettamisen ja kulttuurien opiskeleminen ja erityisesti kriittisen ajattelun taito yhdistettäisiin yhdeksi aineeksi?
Asiasanoja: uskomus, uskonnonopetus, indoktrinaatio.