Veljet Vietnamissa ja valkokankaalla - Vietnamin sodan mustat sotilaat neljässä 1980-luvun yhdysvaltalaisessa elokuvassa
HAKALA, VILLE (2008)
HAKALA, VILLE
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-07-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19248
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19248
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmani käsittelee sitä, minkälaisen kuvan neljä yhdysvaltalaista 1980-luvun jälkipuoliskolla ensi-iltansa saanutta valtavirran elokuvaa rakentavat Vietnamin sodassa taistelleista mustista sotilaista. Tutkielmani pohtii myös syitä siihen, miksi elokuvien mustista sotilaista antama kuva on sellainen kuin se on. Tutkielmassani kietoutuvat yhteen Yhdysvaltojen 1960-luvun ja toisaalta 1980-luvun yhteiskunnalliset tilanteet sekä maan historiassa aikaisemmin tapahtunut rotusuhteiden kehittyminen. Tärkeään osaan tutkielmassani nousee myös populaarin elokuvan asema yleisen historiakäsityksen muokkaajana.
Amerikkalaisessa kulttuurissa, elokuva mukaan lukien, on koko sen historian ajan esiintynyt tiettyjä mustaan väestöön kohdistuvia, yleensä negatiivisia stereotypioita. Lyhyesti negatiivisen stereotypian voisi määritellä sairaalloiseksi, kaavoihinsa kangistuneeksi ja itseään toistavaksi ajatusrakennelmaksi, joka perustuu enemmän ennakkoluuloihin kuin käytännössä testattuun todistusaineistoon. Nämä, usein keskenään ristiriitaisetkin, stereotypiat toimivat myytin tavoin pyrkien hävittämään historialliset juurensa ja julistautumalla ikään kuin universaaleiksi totuuksiksi. Yhdysvaltojen kohdalla mustiin kohdistuvat negatiiviset stereotypiat juontavat juurensa neekeriorjuuden aikaan, ja ne ovat osaltaan edelleenkin pönkittämässä yhteiskunnassa vallitsevaa valkoista hegemoniaa sekä rotujen välistä eriarvoisuutta. Nämä stereotypiat näkyvät luonnollisesti myös tavalla tai toisella yhdysvaltalaisessa valtavirran elokuvassa ja muussa mediassa. Miten, sitä tämä tutkielma pyrkii selvittämään.
Tutkielman metodologinen lähtökohta on kriittinen kulttuurintutkimus, joka painottaa yhteiskunnallisen vallan ja vallankäytön suhteiden analysointia, sekä sen tutkimista, millä tavoin vallitsevat ideologiat peittelevät ja oikeuttavat vallankäyttöä. Tutkimustapana on neljän yhdysvaltalaisen sotaelokuvan sisältöanalyysi ja siitä saatujen tulosten vertaaminen tutkimuskirjallisuuden antamaan kokonaiskuvaan aiheesta. Mitä valtavirran elokuvat kertovat Vietnamissa taistelleista mustista sotilaista, minkälainen kuva näistä elokuvien perusteella syntyy, ja miksi kuva on sellainen kuin se on? Tärkeä osa tutkimuksessani on yhteiskunnallisella kontekstilla, sillä ainoastaan sen avulla voidaan selittää elokuvien synnyttämää kuvaa mustista.
Tutkimuksen päälähteenä ovat siis fiktiiviset elokuvat, minkä takia tärkeä osa tutkielmaani on pohdinta niiden käyttökelpoisuudesta historiantutkimuksen lähteinä. Perinteinen historiantutkimus on pitkään hyljeksinyt audiovisuaalisen materiaalin käyttöä tutkimuksen lähteenä, ja yksi syy siihen on materiaalin käyttöön liittyvät metodologiset ongelmat.
Yhdysvaltalaisissa 1980-luvun loppupuoliskolla valmistuneissa Vietnamin sotaa käsittelevissä elokuvissa on edelleen löydettävissä piirteitä afroamerikkalaisiin kautta historian liitetyistä negatiivisista stereotypioista. Neljästä käsittelemästäni elokuvasta kahdessa nämä stereotypiat ovat erityisen vahvoja. Jo vuosisadan alkupuolella elokuvissa nähdyt mammyt, coonit, buckit ja tuomo-sedät ovat siis vielä olemassa valtavirran elokuvissa 1980-luvullakin. Toisaalta sterotypiat ovat aikojen saatossa kehittyneet niin monitahoisiksi ja ristiriitaisiksikin, että niitä on lähes mahdotonta täysin välttää.
Määrällisesti mustat sotilaat näkyvät käsittelemissäni elokuvissa oikeassa suhteessa verrattuna tutkimuskirjallisuuden antamaan kuvaan Vietnamin sodasta. Kuitenkin elokuvat esittävät sodan edetessä yhä yleisemmiksi käyneet mustien ja valkoisten väliset konfliktit hyvinkin silotellusti. Elokuvat korostavat enemmänkin Vietnamin helvetillisissä olosuhteissa taistelevien etnisiltä taustoiltaan erilaisten sotilaiden solidaarisuutta toisilleen. Yhdysvaltalaisia sotilaita jakaa elokuvissa etnisen taustan sijaan henkilökohtainen moraali ja suhtautuminen vietnamilaisiin.
Vaikeus elokuvan käyttämisessä historiantutkimuksen lähteenä piilee sen monikerroksisuudessa. Elokuva on kollektiivinen viestintämuoto, jolloin siihen sisältyy hyvin mutkikas, usein ristiriitaisistakin ideologisista äänenpainoista koostuva polyfonia. Olennaista onkin siis tutkimuskysymysten huolellinen asettelu. Kysymyksistä riippuu, missä määrin lähde puhuu. Joka tapauksessa valtavirran elokuvat muokkaavat merkittävästi yhteisön käsityksiä historiallisista tapahtumista, ja se on myös tärkein peruste fiktioelokuvan käyttämiselle historiantutkimuksen lähteenä.
Mentaliteettihistoriallisella tutkimusotteella olen pyrkinyt pääsemään kiinni 1980-luvun etnisten ryhmien välisiä suhteita koskevan yhdysvaltalaisen kollektiivisen tajunnan sisältöihin, erilaisiin arvoihin, kokemuksiin, käsityksiin ja uskomuksiin. Käsittelemieni elokuvien lähiluvun perusteella Yhdysvallat ei ollut 1980-luvullakaan etnisesti tasa-arvoinen yhteiskunta. Kuitenkin tuomalla elokuvissa näkyviä rasistisia rakenteita esiin ja tiedostamalla niiden olemassa olo, voidaan rakentaa kriittisen monikulttuurisen tutkimuksen hengessä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tekemällä rasismin erilaisista ilmenemismuodoista näkyviä, niitä voidaan vähitellen murtaa, ja ehkä joskus saamme nähdä amerikkalaisen ja myös suomalaisen yhteiskunnan, jossa ihmistä ei ensisijaisesti määritä hänen etninen taustansa tai ihonvärinsä, vaan hänen oma ihmisyytensä.
Amerikkalaisessa kulttuurissa, elokuva mukaan lukien, on koko sen historian ajan esiintynyt tiettyjä mustaan väestöön kohdistuvia, yleensä negatiivisia stereotypioita. Lyhyesti negatiivisen stereotypian voisi määritellä sairaalloiseksi, kaavoihinsa kangistuneeksi ja itseään toistavaksi ajatusrakennelmaksi, joka perustuu enemmän ennakkoluuloihin kuin käytännössä testattuun todistusaineistoon. Nämä, usein keskenään ristiriitaisetkin, stereotypiat toimivat myytin tavoin pyrkien hävittämään historialliset juurensa ja julistautumalla ikään kuin universaaleiksi totuuksiksi. Yhdysvaltojen kohdalla mustiin kohdistuvat negatiiviset stereotypiat juontavat juurensa neekeriorjuuden aikaan, ja ne ovat osaltaan edelleenkin pönkittämässä yhteiskunnassa vallitsevaa valkoista hegemoniaa sekä rotujen välistä eriarvoisuutta. Nämä stereotypiat näkyvät luonnollisesti myös tavalla tai toisella yhdysvaltalaisessa valtavirran elokuvassa ja muussa mediassa. Miten, sitä tämä tutkielma pyrkii selvittämään.
Tutkielman metodologinen lähtökohta on kriittinen kulttuurintutkimus, joka painottaa yhteiskunnallisen vallan ja vallankäytön suhteiden analysointia, sekä sen tutkimista, millä tavoin vallitsevat ideologiat peittelevät ja oikeuttavat vallankäyttöä. Tutkimustapana on neljän yhdysvaltalaisen sotaelokuvan sisältöanalyysi ja siitä saatujen tulosten vertaaminen tutkimuskirjallisuuden antamaan kokonaiskuvaan aiheesta. Mitä valtavirran elokuvat kertovat Vietnamissa taistelleista mustista sotilaista, minkälainen kuva näistä elokuvien perusteella syntyy, ja miksi kuva on sellainen kuin se on? Tärkeä osa tutkimuksessani on yhteiskunnallisella kontekstilla, sillä ainoastaan sen avulla voidaan selittää elokuvien synnyttämää kuvaa mustista.
Tutkimuksen päälähteenä ovat siis fiktiiviset elokuvat, minkä takia tärkeä osa tutkielmaani on pohdinta niiden käyttökelpoisuudesta historiantutkimuksen lähteinä. Perinteinen historiantutkimus on pitkään hyljeksinyt audiovisuaalisen materiaalin käyttöä tutkimuksen lähteenä, ja yksi syy siihen on materiaalin käyttöön liittyvät metodologiset ongelmat.
Yhdysvaltalaisissa 1980-luvun loppupuoliskolla valmistuneissa Vietnamin sotaa käsittelevissä elokuvissa on edelleen löydettävissä piirteitä afroamerikkalaisiin kautta historian liitetyistä negatiivisista stereotypioista. Neljästä käsittelemästäni elokuvasta kahdessa nämä stereotypiat ovat erityisen vahvoja. Jo vuosisadan alkupuolella elokuvissa nähdyt mammyt, coonit, buckit ja tuomo-sedät ovat siis vielä olemassa valtavirran elokuvissa 1980-luvullakin. Toisaalta sterotypiat ovat aikojen saatossa kehittyneet niin monitahoisiksi ja ristiriitaisiksikin, että niitä on lähes mahdotonta täysin välttää.
Määrällisesti mustat sotilaat näkyvät käsittelemissäni elokuvissa oikeassa suhteessa verrattuna tutkimuskirjallisuuden antamaan kuvaan Vietnamin sodasta. Kuitenkin elokuvat esittävät sodan edetessä yhä yleisemmiksi käyneet mustien ja valkoisten väliset konfliktit hyvinkin silotellusti. Elokuvat korostavat enemmänkin Vietnamin helvetillisissä olosuhteissa taistelevien etnisiltä taustoiltaan erilaisten sotilaiden solidaarisuutta toisilleen. Yhdysvaltalaisia sotilaita jakaa elokuvissa etnisen taustan sijaan henkilökohtainen moraali ja suhtautuminen vietnamilaisiin.
Vaikeus elokuvan käyttämisessä historiantutkimuksen lähteenä piilee sen monikerroksisuudessa. Elokuva on kollektiivinen viestintämuoto, jolloin siihen sisältyy hyvin mutkikas, usein ristiriitaisistakin ideologisista äänenpainoista koostuva polyfonia. Olennaista onkin siis tutkimuskysymysten huolellinen asettelu. Kysymyksistä riippuu, missä määrin lähde puhuu. Joka tapauksessa valtavirran elokuvat muokkaavat merkittävästi yhteisön käsityksiä historiallisista tapahtumista, ja se on myös tärkein peruste fiktioelokuvan käyttämiselle historiantutkimuksen lähteenä.
Mentaliteettihistoriallisella tutkimusotteella olen pyrkinyt pääsemään kiinni 1980-luvun etnisten ryhmien välisiä suhteita koskevan yhdysvaltalaisen kollektiivisen tajunnan sisältöihin, erilaisiin arvoihin, kokemuksiin, käsityksiin ja uskomuksiin. Käsittelemieni elokuvien lähiluvun perusteella Yhdysvallat ei ollut 1980-luvullakaan etnisesti tasa-arvoinen yhteiskunta. Kuitenkin tuomalla elokuvissa näkyviä rasistisia rakenteita esiin ja tiedostamalla niiden olemassa olo, voidaan rakentaa kriittisen monikulttuurisen tutkimuksen hengessä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tekemällä rasismin erilaisista ilmenemismuodoista näkyviä, niitä voidaan vähitellen murtaa, ja ehkä joskus saamme nähdä amerikkalaisen ja myös suomalaisen yhteiskunnan, jossa ihmistä ei ensisijaisesti määritä hänen etninen taustansa tai ihonvärinsä, vaan hänen oma ihmisyytensä.