Zu Partikelverben im DaF-Unterricht : am Beispiel eines Unterrichtsversuchs der auf- und ein-Verben in der gymnasialen Oberstufe
SAVOLAINEN, NINA (2008)
SAVOLAINEN, NINA
2008
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19207
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19207
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee saksan partikkeliverbejä ja niiden opetusta lukiossa.
Partikkeliverbit ovat saksan kielelle tyypillinen verbityyppi, kun taas suomen kielessä samat verbisisällöt esitetään toisenlaisin rakentein. Saksan kielen opetuksessa etuliitteelliset verbit nähdään perinteisesti osana kieliopin opetusta ja partikkeliverbien osalta keskitytään erityisesti verbin osien sijoitteluun lauseessa.
Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen partikkeliverbien määrittelyä ja tarkastelen niiden asemaa kielentutkimuksessa ja -opetuksessa, sekä vertaan lyhyesti saksan partikkeliverbejä suomen kielen vastineisiin. Koska työn empiirisessä osassa keskitytään nimenomaan kahteen partikkeliverbiryhmään auf- ja ein-, esittelen lähemmin näiden verbiryhmien etymologiaa ja merkityksiä. Tämän jälkeen tarkastelen partikkeliverbejä suomalaisessa saksan kielen opetuksessa tutkimusten ja oppikirjojen pohjalta sekä pohdin saksan partikkeliverbien aiheuttamia erityisiä ongelmia suomalaisille kielenopiskelijoille. Tarkastelen myös sananmuodostusta opetuksessa, sillä partikkeliverbien merkitysten opettaminen sivuaa läheisesti sananmuodostuksen problematiikkaa.
Tutkimuksen empiirisessä osassa tutkin ensin lukion saksan opettajien käsityksiä ja rutiineja partikkeliverbien opetuksessa sähköisen kyselyn avulla. Kysely vahvistaa aiempien tutkimusten tulokset siitä, että partikkeliverbit nähdään opetuksessa nimenomaan kieliopillisena ilmiönä ja niiden sanastolliset ominaisuudet jätetään osin tai kokonaan huomiotta. Omassa opetuskokeilussani tutkin ensin lukiolaisilla jo olevia taitoja partikkeliverbeistä ja sitten mahdollisuutta opettaa partikkeliverbien merkityksiä jakamalla verbit merkitysryhmiin. Opiskelijoiden tekemistä testeistä käy ilmi, että he hallitsivat partikkeliverbien osien sijoittelun lauseessa mutta eivät tienneet verbien merkityksiä tai osanneet päätellä niitä. Opetuskokeilun myötä opiskelijoiden kyky päätellä auf- ja ein-verbien merkityksiä parani. Tutkimukseni perusteella partikkeliverbien opetuksessa olisi kieliopin ohella huomioitava myös verbien sisällöt, joiden opettamisessa verbien merkitysryhmät ovat yksi mahdollisuus.
Asiasanat: partikkeliverbi, eriävä yhdysverbi
Partikkeliverbit ovat saksan kielelle tyypillinen verbityyppi, kun taas suomen kielessä samat verbisisällöt esitetään toisenlaisin rakentein. Saksan kielen opetuksessa etuliitteelliset verbit nähdään perinteisesti osana kieliopin opetusta ja partikkeliverbien osalta keskitytään erityisesti verbin osien sijoitteluun lauseessa.
Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen partikkeliverbien määrittelyä ja tarkastelen niiden asemaa kielentutkimuksessa ja -opetuksessa, sekä vertaan lyhyesti saksan partikkeliverbejä suomen kielen vastineisiin. Koska työn empiirisessä osassa keskitytään nimenomaan kahteen partikkeliverbiryhmään auf- ja ein-, esittelen lähemmin näiden verbiryhmien etymologiaa ja merkityksiä. Tämän jälkeen tarkastelen partikkeliverbejä suomalaisessa saksan kielen opetuksessa tutkimusten ja oppikirjojen pohjalta sekä pohdin saksan partikkeliverbien aiheuttamia erityisiä ongelmia suomalaisille kielenopiskelijoille. Tarkastelen myös sananmuodostusta opetuksessa, sillä partikkeliverbien merkitysten opettaminen sivuaa läheisesti sananmuodostuksen problematiikkaa.
Tutkimuksen empiirisessä osassa tutkin ensin lukion saksan opettajien käsityksiä ja rutiineja partikkeliverbien opetuksessa sähköisen kyselyn avulla. Kysely vahvistaa aiempien tutkimusten tulokset siitä, että partikkeliverbit nähdään opetuksessa nimenomaan kieliopillisena ilmiönä ja niiden sanastolliset ominaisuudet jätetään osin tai kokonaan huomiotta. Omassa opetuskokeilussani tutkin ensin lukiolaisilla jo olevia taitoja partikkeliverbeistä ja sitten mahdollisuutta opettaa partikkeliverbien merkityksiä jakamalla verbit merkitysryhmiin. Opiskelijoiden tekemistä testeistä käy ilmi, että he hallitsivat partikkeliverbien osien sijoittelun lauseessa mutta eivät tienneet verbien merkityksiä tai osanneet päätellä niitä. Opetuskokeilun myötä opiskelijoiden kyky päätellä auf- ja ein-verbien merkityksiä parani. Tutkimukseni perusteella partikkeliverbien opetuksessa olisi kieliopin ohella huomioitava myös verbien sisällöt, joiden opettamisessa verbien merkitysryhmät ovat yksi mahdollisuus.
Asiasanat: partikkeliverbi, eriävä yhdysverbi