Polybios ja Dionysios - Kreikkalaisten yksityisopettajien sidossuhteet roomalaisissa ylimystöperheissä tasavallan ajan lopulla
PAJUKANGAS, KATJA (2008)
PAJUKANGAS, KATJA
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19195
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19195
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena ovat kreikkalaiset yksityisopettajat, jotka tasavallan ajan lopulla opettivat roomalaisten ylimystöperheiden lapsia. Tutkin kreikkalaisten yksityisopettajien sidossuhteita perheenjäseniin. Sidossuhteita tutkin kahden kreikkalaisen yksityisopettajan, Polybioksen ja Dionysioksen kautta. Polybios toimi Publius Cornelius Scipio Aemilianus Africanus nuoremman opettajana ja ohjaajana noin vuosina 167–150 eKr., ja Dionysios toimi Marcus Tullius Ciceron pojan ja veljenpojan opettajana noin vuosina 56–50 eKr. Päälähteinäni ovat Polybioksen historiateos Historiai, ja Ciceron kirjeet Atticukselle (Ad Atticum).
Tutkin Polybioksen sidossuhteita Scipio Aemilianukseen ja Dionysioksen sidossuhteita Ciceroon kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin tutkin millaisia erilaisia sidossuhteita heidän välillään oli, ja miten nuo sidossuhteet muuttuivat ajan myötä. Käyttämissäni lähteissä suhteen kuvaajana on vain suhteen toinen osapuoli, Polybioksen ja Scipio Aemilianuksen suhteessa Polybios, ja Dionysioksen ja Ciceron suhteessa Cicero. Sen vuoksi tutkin myös sitä, miten Polybios ja Cicero kuvaavat suhteen toista osapuolta. Toisena näkökulmana on kreikkalaisten yksityisopettajien asema ylimystöperheen sisäisessä hierarkiassa. Tutkin millainen asema Polybioksella ja Dionysioksella oli perheen sisäisessä hierarkiassa. Tutkimukseni jäsentely on kronologinen.
Polybioksen ja Scipio Aemilianuksen välillä on ollut sekä opetussuhde että neuvonantajasuhde. Suhteen alkuvaiheessa Polybios toimi Scipio Aemilianuksen opettajana, ja ajan myötä Polybioksen rooli muuttui opettajasta neuvonantajaksi. Polybios itse korostaa suhdetta ennen kaikkea ystävyyssuhteena. Polybioksen suhtautuminen Roomaan, roomalaisiin ja Scipio Aemilianuksen biologiseen perheeseen Aemiliuksiin oli myönteistä, ja sen vuoksi hänen kuvauksensa Scipio Aemilianuksesta on pelkästään positiivista. Hän luo Scipio Aemilianuksesta kuvan omien ihanteidensa mukaisena kreikkalaisena heeroksena, jonka tehtävänä on olla esimerkkinä tuleville sukupolville. Dionysioksen ja Ciceron välillä on ollut tuttavuussuhde ja neuvonantajasuhde. Ajan myötä tuttavuussuhde on syventynyt lähelle ystävyyssuhdetta. Ciceron antama kuva Dionysioksesta on aluksi positiivinen. Dionysioksen tärkeimpinä ominaisuuksina hän pitää nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Kun heidän välilleen syntyy riita, Ciceron kuvaus muuttuu negatiiviseksi. Dionysioksen pahimpina ominaisuuksina Cicero pitää kiittämättömyyttä ja ylimielisyyttä. Polybioksen ja Dionysioksen asemaa perhehierarkiassa on vaikea arvioida tämän lähdeaineiston pohjalta. Molemmat ovat kuitenkin hyötyneet oppineisuudestaan, sillä on ollut positiivinen vaikutus heidän asemaansa perhehierarkiassa. Ajan myötä heidän asemansa perhehierarkiassa ei välttämättä ole muuttunut, mutta heidän merkityksensä perheen jäsenten elämässä voimistui.
Antiikin tutkimuksen saralla perheitä on tutkittu paljon viime vuosina. Kreikkalaisten yksityisopettajien sidossuhteiden tutkiminen on tärkeä osa perhetutkimusta. Kreikkalaisten yksityisopettajien vaikutus perheenjäsenten elämään ja ajatuksiin on ollut merkittävä, ja siten he ovat yhtenä tärkeänä tekijänä olleet vaikuttamassa roomalaisen kulttuurin kehittymiseen.
Tutkin Polybioksen sidossuhteita Scipio Aemilianukseen ja Dionysioksen sidossuhteita Ciceroon kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin tutkin millaisia erilaisia sidossuhteita heidän välillään oli, ja miten nuo sidossuhteet muuttuivat ajan myötä. Käyttämissäni lähteissä suhteen kuvaajana on vain suhteen toinen osapuoli, Polybioksen ja Scipio Aemilianuksen suhteessa Polybios, ja Dionysioksen ja Ciceron suhteessa Cicero. Sen vuoksi tutkin myös sitä, miten Polybios ja Cicero kuvaavat suhteen toista osapuolta. Toisena näkökulmana on kreikkalaisten yksityisopettajien asema ylimystöperheen sisäisessä hierarkiassa. Tutkin millainen asema Polybioksella ja Dionysioksella oli perheen sisäisessä hierarkiassa. Tutkimukseni jäsentely on kronologinen.
Polybioksen ja Scipio Aemilianuksen välillä on ollut sekä opetussuhde että neuvonantajasuhde. Suhteen alkuvaiheessa Polybios toimi Scipio Aemilianuksen opettajana, ja ajan myötä Polybioksen rooli muuttui opettajasta neuvonantajaksi. Polybios itse korostaa suhdetta ennen kaikkea ystävyyssuhteena. Polybioksen suhtautuminen Roomaan, roomalaisiin ja Scipio Aemilianuksen biologiseen perheeseen Aemiliuksiin oli myönteistä, ja sen vuoksi hänen kuvauksensa Scipio Aemilianuksesta on pelkästään positiivista. Hän luo Scipio Aemilianuksesta kuvan omien ihanteidensa mukaisena kreikkalaisena heeroksena, jonka tehtävänä on olla esimerkkinä tuleville sukupolville. Dionysioksen ja Ciceron välillä on ollut tuttavuussuhde ja neuvonantajasuhde. Ajan myötä tuttavuussuhde on syventynyt lähelle ystävyyssuhdetta. Ciceron antama kuva Dionysioksesta on aluksi positiivinen. Dionysioksen tärkeimpinä ominaisuuksina hän pitää nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Kun heidän välilleen syntyy riita, Ciceron kuvaus muuttuu negatiiviseksi. Dionysioksen pahimpina ominaisuuksina Cicero pitää kiittämättömyyttä ja ylimielisyyttä. Polybioksen ja Dionysioksen asemaa perhehierarkiassa on vaikea arvioida tämän lähdeaineiston pohjalta. Molemmat ovat kuitenkin hyötyneet oppineisuudestaan, sillä on ollut positiivinen vaikutus heidän asemaansa perhehierarkiassa. Ajan myötä heidän asemansa perhehierarkiassa ei välttämättä ole muuttunut, mutta heidän merkityksensä perheen jäsenten elämässä voimistui.
Antiikin tutkimuksen saralla perheitä on tutkittu paljon viime vuosina. Kreikkalaisten yksityisopettajien sidossuhteiden tutkiminen on tärkeä osa perhetutkimusta. Kreikkalaisten yksityisopettajien vaikutus perheenjäsenten elämään ja ajatuksiin on ollut merkittävä, ja siten he ovat yhtenä tärkeänä tekijänä olleet vaikuttamassa roomalaisen kulttuurin kehittymiseen.