Suomalainen yleisödemokratia - Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdon ja jäsenistön käsityksiä edustuksellisesta demokratiasta
KONOLA, JYRKI (2008)
KONOLA, JYRKI
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19164
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19164
Tiivistelmä
Tutkimuksen aihe on edustuksellisen demokratian muutos eliittidemokratiasta puoluedemokratian kautta yleisödemokratiaksi. Keskeisenä tavoitteena on selvittää miltä osin ja kuinka pitkälti suomalainen demokratia on yleisödemokratia.
Tutkimusaineisto perustuu Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdolle ja jäsenistölle lähetetyn postikyselyn avulla saatuihin vastauksiin. Näitä vastauksia on käsitelty tilastollisin tutkimusmenetelmin.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Berbard Manin (2002) teoria edustuksellisen demokratian muuttumisesta. Sitä tarkastellaan kuuden eri ulottuvuuden: poliittisen johtajuuden, poliittisen edustuksen, mielipiteen muodostuksen, kansalaisyhteiskunnan, samastumisen ja lojaliteetin ja julkisen vallan muutoksen avulla. Oman lisänsä viitekehykseen antaa lähestyminen aiheeseen nimenomaan SDP:n kautta.
Yleisödemokratiassa kansalaisia yhdistävät ja erottavat jakolinja ovat moninaisia ja ristiriitaisia ja muuttuvat nopeasti. Mahdollisimman suureen kannatukseen pyrkivät puolueet ja poliitikot yrittävät päättää millä perusteilla potentiaaliset jakolinjat ovat heidän kannaltaan mahdollisimman suotuisia. Tällä tavoin se mitä vaaleissa valitaan eli jakolinjojen poliittinen artikulointi ei ole äänestäjien vallassa. He ovat kuin yleisö, jolle poliittiset puolueet ja poliitikot esittävät valinnan ehdot. Tästä nimitys (audience democracy) yleisödemokratia.
Sitä luonnehtii poliittisen johtajuuden muuttuminen imagopohjaiseksi, jossa korostuu poliittisen johdon henkilökohtaiset ominaisuudet kuten esiintymistaito. Tässä vaiheessa poliittinen edustusta eivät jäsennä puoluedemokratian tapaan puolueohjelmat vaan esimerkiksi kansanedustajat ovat äänestäjiensä luottamusmiehiä. Tähän liittyy myös kansanedustajien ja puolueen suhteen löystyminen. Samalla tavalla eduskuntaryhmä on kasvattanut merkitystään suhteessa puolueeseen. Mielipiteen muodostuksessa yleisödemokratiassa media ei ole vain julkisen keskustelun areena vaan myös sellaisen aktiivinen avaaja ja osallistuja. Kansalaisyhteiskunta on kaupallistuva ja samastuminen on monitahoista, kansainvälistä ja vaihtoehtoista. Yleisödemokratiassa julkinen valta on markkinoiden haastama ja sen rajat ovat hämärtyneet.
Aineisto osoittaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdon ja jäsenistön arvioivan hyvin samansuuntaisesti, että Suomi on monilta osin siirtynyt yleisödemokratiaan, mutta puoluedemokratia ei ole täysin poistunut sen tieltä.
Asiasanat: demokratia, puolueet, edustuksellinen demokratia, Suomen sosialidemokraattinen puolue
Tutkimusaineisto perustuu Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdolle ja jäsenistölle lähetetyn postikyselyn avulla saatuihin vastauksiin. Näitä vastauksia on käsitelty tilastollisin tutkimusmenetelmin.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Berbard Manin (2002) teoria edustuksellisen demokratian muuttumisesta. Sitä tarkastellaan kuuden eri ulottuvuuden: poliittisen johtajuuden, poliittisen edustuksen, mielipiteen muodostuksen, kansalaisyhteiskunnan, samastumisen ja lojaliteetin ja julkisen vallan muutoksen avulla. Oman lisänsä viitekehykseen antaa lähestyminen aiheeseen nimenomaan SDP:n kautta.
Yleisödemokratiassa kansalaisia yhdistävät ja erottavat jakolinja ovat moninaisia ja ristiriitaisia ja muuttuvat nopeasti. Mahdollisimman suureen kannatukseen pyrkivät puolueet ja poliitikot yrittävät päättää millä perusteilla potentiaaliset jakolinjat ovat heidän kannaltaan mahdollisimman suotuisia. Tällä tavoin se mitä vaaleissa valitaan eli jakolinjojen poliittinen artikulointi ei ole äänestäjien vallassa. He ovat kuin yleisö, jolle poliittiset puolueet ja poliitikot esittävät valinnan ehdot. Tästä nimitys (audience democracy) yleisödemokratia.
Sitä luonnehtii poliittisen johtajuuden muuttuminen imagopohjaiseksi, jossa korostuu poliittisen johdon henkilökohtaiset ominaisuudet kuten esiintymistaito. Tässä vaiheessa poliittinen edustusta eivät jäsennä puoluedemokratian tapaan puolueohjelmat vaan esimerkiksi kansanedustajat ovat äänestäjiensä luottamusmiehiä. Tähän liittyy myös kansanedustajien ja puolueen suhteen löystyminen. Samalla tavalla eduskuntaryhmä on kasvattanut merkitystään suhteessa puolueeseen. Mielipiteen muodostuksessa yleisödemokratiassa media ei ole vain julkisen keskustelun areena vaan myös sellaisen aktiivinen avaaja ja osallistuja. Kansalaisyhteiskunta on kaupallistuva ja samastuminen on monitahoista, kansainvälistä ja vaihtoehtoista. Yleisödemokratiassa julkinen valta on markkinoiden haastama ja sen rajat ovat hämärtyneet.
Aineisto osoittaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdon ja jäsenistön arvioivan hyvin samansuuntaisesti, että Suomi on monilta osin siirtynyt yleisödemokratiaan, mutta puoluedemokratia ei ole täysin poistunut sen tieltä.
Asiasanat: demokratia, puolueet, edustuksellinen demokratia, Suomen sosialidemokraattinen puolue