Olemisen kysyminen Heideggerin varhaisfilosofiassa
SAUKKONEN, HARRI (2008)
SAUKKONEN, HARRI
2008
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19108
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19108
Tiivistelmä
Martin Heidegger (1889-1976) oli 1900-luvun merkittävimpiä ja omalaatuisimpia ajattelijoita. Heideggerin ajattelun keskiössä oli oleminen. Tutkielma keskittyy olemisen ilmiöön Heideggerin varhaisfilosofiassa. Olemisen ilmiöön katsotaan kahdesta eri suunnasta. Aluksi olemista tarkastellaan sen merkittävyyden kannalta, miksi ihmeessä oleminen ja sen kysyminen voisi olla merkittävää? Samalla pohditaan, miksi olemiskysymystä ei ole nähty merkittäväksi? Tutkielma tarkastelee myös olemisen tutkimisen metodeja. Minkälaisia metodeja Heideggerin mukaan olemisen kysymiseen voidaan soveltaa? Päälähteinä toimivat Heideggerin omat tekstit. Tämän lisäksi olen pyrkinyt valitsemaan Heideggerin filosofian ymmärtämistä avaavia kommentaareja, kuten esimerkiksi Michael Inwoodin, Herbert Spiegelbergin, Dermot Moranin, Joseph Kockelmansin, Jonathan Reen ja George Steinerin tekstejä.
Tutkimus lähtee liikkeelle olemiskysymyksen mysteerisyydestä, ja Heideggerin terminologian selventämisestä, josta edetään metafysiikkaan. Heideggerin suhde metafysiikkaan osoittautuu hyvin tärkeäksi, mutta samalla kovin ongelmalliseksi. Metafysiikasta myös etsitään syitä sille, miksi oleminen ontologisena kategoriana on filosofiassa unohdettu? Tutkielman jälkimmäinen puoli syventyy olemiskysymyksen metodeihin ja toisaalta pyrkii vastaamaan lyhyesti siihen, miten hyvin Heidegger onnistui olemisen mielen selvittämisessä?
Oleminen osoittautuu tutkielmassa kaikenläpäiseväksi peruskysymykseksi. Oli kyseessä sitten metafysiikka tai luonnontieteet, löydämme olemiskysymyksen niiden perustasta. Kaikkien olevien yhteinen piirre on oleminen. Oleminen on olevien transsendentti ominaisuus. Oleminen ilmenee olevassa, maailmassa, ihmisessä. Oleminen on täällä. Täälläolo muodostaa Heideggerin olemisfilosofian selkärangan ja metodien pohjan. Täälläolo on kuitenkin jäänyt perinteisessä metafysiikassa naiivien ontologisten käsitysten vangiksi. Heideggerin mukaan tutkimuksen täytyy syventyä täälläolon analyysin, jos se aikoo edetä olemisen selventämisessä. Tämä selventäminen on keskeisesti hermeneuttis-fenomenologinen projekti.
Heideggerin varhaisfilosofian mukaan olemisen selventäminen ei filosofian historiassa ole edennyt. Olevien oleminen on jäänyt huomioimatta filosofian historiassa. Olemiskysymyksen huomioimatta jättäminen liittyy keskeisesti kolmeen seikkaan, ontologisen eron selkiytymättömyyteen, olemiskysymystä koskeviin ennakkoluuloihin ja antiikin Kreikassa alkaneeseen olemisen unohtamiseen. Loppujen lopuksi oleminen jäi kuitenkin mysteeriksi myös Heideggerille, ainakin nuorelle Heideggerille.
Avainsanat: Heidegger, oleminen, fenomenologia, metafysiikka, hermeneutiikka
Tutkimus lähtee liikkeelle olemiskysymyksen mysteerisyydestä, ja Heideggerin terminologian selventämisestä, josta edetään metafysiikkaan. Heideggerin suhde metafysiikkaan osoittautuu hyvin tärkeäksi, mutta samalla kovin ongelmalliseksi. Metafysiikasta myös etsitään syitä sille, miksi oleminen ontologisena kategoriana on filosofiassa unohdettu? Tutkielman jälkimmäinen puoli syventyy olemiskysymyksen metodeihin ja toisaalta pyrkii vastaamaan lyhyesti siihen, miten hyvin Heidegger onnistui olemisen mielen selvittämisessä?
Oleminen osoittautuu tutkielmassa kaikenläpäiseväksi peruskysymykseksi. Oli kyseessä sitten metafysiikka tai luonnontieteet, löydämme olemiskysymyksen niiden perustasta. Kaikkien olevien yhteinen piirre on oleminen. Oleminen on olevien transsendentti ominaisuus. Oleminen ilmenee olevassa, maailmassa, ihmisessä. Oleminen on täällä. Täälläolo muodostaa Heideggerin olemisfilosofian selkärangan ja metodien pohjan. Täälläolo on kuitenkin jäänyt perinteisessä metafysiikassa naiivien ontologisten käsitysten vangiksi. Heideggerin mukaan tutkimuksen täytyy syventyä täälläolon analyysin, jos se aikoo edetä olemisen selventämisessä. Tämä selventäminen on keskeisesti hermeneuttis-fenomenologinen projekti.
Heideggerin varhaisfilosofian mukaan olemisen selventäminen ei filosofian historiassa ole edennyt. Olevien oleminen on jäänyt huomioimatta filosofian historiassa. Olemiskysymyksen huomioimatta jättäminen liittyy keskeisesti kolmeen seikkaan, ontologisen eron selkiytymättömyyteen, olemiskysymystä koskeviin ennakkoluuloihin ja antiikin Kreikassa alkaneeseen olemisen unohtamiseen. Loppujen lopuksi oleminen jäi kuitenkin mysteeriksi myös Heideggerille, ainakin nuorelle Heideggerille.
Avainsanat: Heidegger, oleminen, fenomenologia, metafysiikka, hermeneutiikka