Taideterapiaopiskelijoiden hyvinvointikokemukset
PARKKILA, HANNA (2008)
PARKKILA, HANNA
2008
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19081
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19081
Tiivistelmä
Tässä pro gradu - tutkielmassa selvitetään, kuinka taidekeskeistä taideterapiaa täyden-nyskoulutuksena opiskelleet taide -, hoito - ja kasvatusalojen ammattilaiset kokevat opintojen kokemuksellisen elementin vaikuttaneen heidän hyvinvointiinsa.
Tutkimusmenetelmänä on Juha Perttulan (1995) fenomenologisen psykologian metodi. Perttulan (1995) metodissa tutkija eläytyy aineistonsa kokemuksiin jättämällä samalla syrjään eli sulkeistamalla omat kokemuksensa ja ennakkokäsityksensä. Tutkija etsii reflektoiden aineistostaan merkitystihentymiä, joista luodaan yksilöllisiä ja lopulta yleisiä merkitysverkostoja.
Tutkimustulokset muodostuvat kolmesta osasta, jotka ovat seuraavat: 1) kahdeksan yksityistä merkitysverkostoa taiteen terapeuttisista kokemuksista, jotka ovat nimeltään yksilökohtaiset taiteen hyvinvointikokemisen merkityskudelmat. 2) Yleiset merkitysverkostot, joissa taideterapeuttinen kokemus näkyy alueittain jaettuna yleisenä ilmiönä. 3) Tiivistetyimmässä yleisessä merkitysverkostossa taiteen terapeuttinen kokeminen näkyy jakamattomana yleisenä ilmiönä. Yleisten merkitysverkostojen sisältöalueet ovat 1) sisäinen vahvistuminen, 2) alavireisyyden poistaminen materiaalien avulla, 3) luovalle ilmaisulle tyypilliset esteettiset piirteet, 4) luottamus ryhmässä, 5) tunneprosessin ilmentäminen värien avulla, 6) oman haavoittuvuuden kuvaaminen, 7) läheisen auttaminen/ syyllisyys/ anteeksianto, 8) sisäinen muutos, 9) terapeuttisuuden luominen intensiteetin kautta, 10) terapeuttisen prosessin tuottaman hyvinvointikokemuksen rooli eri elämän alueilla ja 11) negatiiviset kokemukset terapeuttisessa prosessissa. Lopulta yleisistä merkitysverkostoista löytyi synteesinä kaksi ilmiöiden tyyppiä: 1) Terapeuttisesti luovuuteen pyrkivä tyyppi ja 2) Luottamuksen kautta vaikeuksia kohtaava tyyppi.
Yksityiset ja yleiset merkitysverkostot yhdessä osoittivat taiteen hyvinvointikokemuksen ilmiökentästä että taideterapeuttinen oppimiskokemus ilmeni metaforisena, hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Yksityisessä tutkimusosiossa eli yksilökohtaisten merkitysverkostojen taiteen hyvinvointikokemusten kudelmista nousi esille, että opiskelijoiden hyvinvointia oli lisännyt kokemus virtauksena ilmenevästä luovasta prosessista. Oman elämän kokemiseen oli saatu myös uusia näkökulmia: tunne-elämä vapautui, oma toimijuus työelämässä nähtiin uudessa valossa ja itseyden aidot puolet löy-tyivät. Taideterapiakoulutuksen liikkumalla toteutetut lämmittelyosiot ja kuvallisen työskentelyn keholliset elementit saivat aikaan kokemuksen oman olemisen integroitumisesta. Taideterapian terapeuttinen luova työskentely myös herätteli intuitiivista hyvinvointikokemusta.
Asiasanat: Fenomenologia, hyvinvointikokemus, taideterapia, aidon itseyden löytäminen, virtaava luova prosessi
Tutkimusmenetelmänä on Juha Perttulan (1995) fenomenologisen psykologian metodi. Perttulan (1995) metodissa tutkija eläytyy aineistonsa kokemuksiin jättämällä samalla syrjään eli sulkeistamalla omat kokemuksensa ja ennakkokäsityksensä. Tutkija etsii reflektoiden aineistostaan merkitystihentymiä, joista luodaan yksilöllisiä ja lopulta yleisiä merkitysverkostoja.
Tutkimustulokset muodostuvat kolmesta osasta, jotka ovat seuraavat: 1) kahdeksan yksityistä merkitysverkostoa taiteen terapeuttisista kokemuksista, jotka ovat nimeltään yksilökohtaiset taiteen hyvinvointikokemisen merkityskudelmat. 2) Yleiset merkitysverkostot, joissa taideterapeuttinen kokemus näkyy alueittain jaettuna yleisenä ilmiönä. 3) Tiivistetyimmässä yleisessä merkitysverkostossa taiteen terapeuttinen kokeminen näkyy jakamattomana yleisenä ilmiönä. Yleisten merkitysverkostojen sisältöalueet ovat 1) sisäinen vahvistuminen, 2) alavireisyyden poistaminen materiaalien avulla, 3) luovalle ilmaisulle tyypilliset esteettiset piirteet, 4) luottamus ryhmässä, 5) tunneprosessin ilmentäminen värien avulla, 6) oman haavoittuvuuden kuvaaminen, 7) läheisen auttaminen/ syyllisyys/ anteeksianto, 8) sisäinen muutos, 9) terapeuttisuuden luominen intensiteetin kautta, 10) terapeuttisen prosessin tuottaman hyvinvointikokemuksen rooli eri elämän alueilla ja 11) negatiiviset kokemukset terapeuttisessa prosessissa. Lopulta yleisistä merkitysverkostoista löytyi synteesinä kaksi ilmiöiden tyyppiä: 1) Terapeuttisesti luovuuteen pyrkivä tyyppi ja 2) Luottamuksen kautta vaikeuksia kohtaava tyyppi.
Yksityiset ja yleiset merkitysverkostot yhdessä osoittivat taiteen hyvinvointikokemuksen ilmiökentästä että taideterapeuttinen oppimiskokemus ilmeni metaforisena, hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Yksityisessä tutkimusosiossa eli yksilökohtaisten merkitysverkostojen taiteen hyvinvointikokemusten kudelmista nousi esille, että opiskelijoiden hyvinvointia oli lisännyt kokemus virtauksena ilmenevästä luovasta prosessista. Oman elämän kokemiseen oli saatu myös uusia näkökulmia: tunne-elämä vapautui, oma toimijuus työelämässä nähtiin uudessa valossa ja itseyden aidot puolet löy-tyivät. Taideterapiakoulutuksen liikkumalla toteutetut lämmittelyosiot ja kuvallisen työskentelyn keholliset elementit saivat aikaan kokemuksen oman olemisen integroitumisesta. Taideterapian terapeuttinen luova työskentely myös herätteli intuitiivista hyvinvointikokemusta.
Asiasanat: Fenomenologia, hyvinvointikokemus, taideterapia, aidon itseyden löytäminen, virtaava luova prosessi