Nuorison hyvinvointi Suupohjan seutukunnassa
LAITILA, TUULI (2008)
LAITILA, TUULI
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19048
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19048
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoite on kaksijakoinen: yhtäältä on pyritty kuvaamaan eteläpohjalaisen Suupohjan seutukunnan (Isojoki, Jurva, Karijoki, Kauhajoki ja Teuva) nuorten hyvinvointia, ja toisaalta löytämään tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa nuorten sosiaalistumista seutukuntaansa. Oletuksena on, että näitä tekijöitä vahvistamalla saadaan nuoret viihtymään kotiseudullaan, mikä osaltaan hidastaa alueen negatiivista väestönkehitystä. Akateemisen opinnäytteen lisäksi tutkimuksella on siis myös pragmaattinen ulottuvuus: tutkimus on osa Suupohjan seutukunnan nuorisopoliittista strategiaa. Tutkimustasona on nimenomaan seutukunta, eikä esimerkiksi kunnallisen tason tarkasteluja tehdä kuin joissain paikoin havainnollistamissyistä.
Tutkimuksen näkökulma on sosialisaatio- ja hyvinvointiteoreettinen. Hyvinvointiteorioista tutkimuksen viitekehyksenä toimii Erik Allardtin teoria hyvinvoinnin ulottuvuuksista, jonka mukaan hyvinvointiin kuuluu paitsi riittävä elintaso (having,) myös yhteisyyssuhteet (loving) ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen (being).
Aineisto kerättiin postikyselyllä, johon valittiin satunnaisotoksella kuntien suhteellisten osuuksien mukaan 800 15 – 25-vuotiasta nuorta. Kato muodostui kuitenkin hyvin suureksi, ja lomakkeita saatiin takaisin vain 229, vastausprosentin ollessa 29. Tutkimuksen yleistettävyys on siis varsin heikko. Kuvailevalla tasolla nuorten hyvinvointia tarkastellaan perustilastomenetelmillä: suorilla jakaumilla sekä ristiintaulukoimalla eri hyvinvoinnin mittareita iän (yli ja alle 20-vuotiaat), koulutustason (peruskoulu/lukio) ja sukupuolen suhteen.
Seutukuntaan kuulumista ennustavia tekijöitä aineistosta etsitään logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksen kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että seutukunta varsin uutena alueellisena yksikkönä näyttäytyy vielä varsin epämääräisenä, eikä suoraan seutukuntaan kuulumista ennustavaa mallia pystytä rakentamaan. Jonkinlaisen mallin aikaansaamiseksi oli lopulta etsittävä niitä tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa sitä, että vastaaja kokee kuntansa mukavaksi. Esille nousivat taloudellinen tilanne, harrastusmahdollisuudet, suhteet vanhempiin, omillaan asuminen, kokemus terveydentilasta sekä vaikutusmahdollisuudet.
Vaikka malli on selitysvoimaltaan varsin heikko, vahvistaa se omalta osaltaan näkemystä siitä, että pelkästään elintason osatekijät eivät riitä takaamaan hyvinvointia. Tärkeiksi nousevat myös itsensä toteuttamista ja yhteisyyssuhteita mittaavat muuttujat. Suhteita vanhempiin lukuun ottamatta malliin mukaan tulleet muuttujat ovat myös sellaisia, että niihin voidaan poliittisilla toimenpiteillä pyrkiä vaikuttamaan, joten ne toimivat jatkossa Suupohjan seutukunnan vuoteen 2015 ulottuvan nuorisopoliittisen strategian kulmakivinä - kriittisinä menestystekijöinä.
Asiasanat: hyvinvointi, nuorisopolitiikka, sosialisaatio, Suupohjan seutukunta
Tutkimuksen näkökulma on sosialisaatio- ja hyvinvointiteoreettinen. Hyvinvointiteorioista tutkimuksen viitekehyksenä toimii Erik Allardtin teoria hyvinvoinnin ulottuvuuksista, jonka mukaan hyvinvointiin kuuluu paitsi riittävä elintaso (having,) myös yhteisyyssuhteet (loving) ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen (being).
Aineisto kerättiin postikyselyllä, johon valittiin satunnaisotoksella kuntien suhteellisten osuuksien mukaan 800 15 – 25-vuotiasta nuorta. Kato muodostui kuitenkin hyvin suureksi, ja lomakkeita saatiin takaisin vain 229, vastausprosentin ollessa 29. Tutkimuksen yleistettävyys on siis varsin heikko. Kuvailevalla tasolla nuorten hyvinvointia tarkastellaan perustilastomenetelmillä: suorilla jakaumilla sekä ristiintaulukoimalla eri hyvinvoinnin mittareita iän (yli ja alle 20-vuotiaat), koulutustason (peruskoulu/lukio) ja sukupuolen suhteen.
Seutukuntaan kuulumista ennustavia tekijöitä aineistosta etsitään logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksen kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että seutukunta varsin uutena alueellisena yksikkönä näyttäytyy vielä varsin epämääräisenä, eikä suoraan seutukuntaan kuulumista ennustavaa mallia pystytä rakentamaan. Jonkinlaisen mallin aikaansaamiseksi oli lopulta etsittävä niitä tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa sitä, että vastaaja kokee kuntansa mukavaksi. Esille nousivat taloudellinen tilanne, harrastusmahdollisuudet, suhteet vanhempiin, omillaan asuminen, kokemus terveydentilasta sekä vaikutusmahdollisuudet.
Vaikka malli on selitysvoimaltaan varsin heikko, vahvistaa se omalta osaltaan näkemystä siitä, että pelkästään elintason osatekijät eivät riitä takaamaan hyvinvointia. Tärkeiksi nousevat myös itsensä toteuttamista ja yhteisyyssuhteita mittaavat muuttujat. Suhteita vanhempiin lukuun ottamatta malliin mukaan tulleet muuttujat ovat myös sellaisia, että niihin voidaan poliittisilla toimenpiteillä pyrkiä vaikuttamaan, joten ne toimivat jatkossa Suupohjan seutukunnan vuoteen 2015 ulottuvan nuorisopoliittisen strategian kulmakivinä - kriittisinä menestystekijöinä.
Asiasanat: hyvinvointi, nuorisopolitiikka, sosialisaatio, Suupohjan seutukunta