Espoon ympäristölautakunnan kolme vuosikymmentä 1978-2007
LAAKSONEN, MARJUT (2008)
LAAKSONEN, MARJUT
2008
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19045
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19045
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aihe on Espoon ympäristölautakunnan kolme vuosikymmentä 1978-2007. Tutkimuksen tarkoitus on tavoittaa lautakunnan toiminnasta kokonaiskuva, jonka perusteella lautakunnan merkitystä paikallisena ympäristötoimijana voi arvioida. Tutkimuksen toteuttamiseksi haastattelin Espoon ympäristölautakunnan puheenjohtajat, varapuheenjohtajat, Espoon ympäristökeskuksen ympäristönsuojelupäälliköt sekä kaksi ympäristökeskuksen viranhaltijaa. Kävin läpi lautakunnan pöytäkirjat lautakunnan perustamisvuodelta 1978 vuoden 2007 loppuun. Lisäksi perehdyin ympäristölautakunnan laatimiin ympäristöohjelmiin ja kaupunkistrategioiden ympäristöosuuksiin.
Haastatteluissa toistuivat tietyt asiat, kuten Espoon kasvu, kaavoituskysymykset, lautakunnan yhteistyökykyisyys ja keskustelevuus ja yksittäisten henkilöiden merkitys lautakunnan toiminnalle. Pöytäkirjoista nostin esille muun muassa perustamiseen, henkilöstöön, organisaatioon ja ensimmäisten vuosien toimintaan liittyviä asioita sekä kunnallista ympäristöhallinnon järjestämistä koskevan lainsäädännön. Lisäksi käsittelen lyhyesti YTV:n perustamista, Nuuksion kansallispuiston perustamista, liikennejärjestelyitä ja kestävään kehitykseen asennoitumista. Ympäristöohjelmissa ja -strategioissa keskityin niiden laatimiseen, rakentumiseen, tavoitteisiin ja kohteisiin. Tarkastelen ohjelmia ja strategioita hallinnon muutoksen ja kestävän kehityksen diskurssin näkökulmasta.
Monitasoinen ja useita sidosryhmiä koskeva hallinnon muoto ei ole jäänyt Espoossa pysyväksi toimintatavaksi. Ympäristöasioita on yritetty integroida muun muassa taloushallintoon, varsinainen ympäristötilinpäätös on kuitenkin vain osa Espoon kaupungin ympäristöraporttia. Toisaalta strategioissa on otettu tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Lisäksi suunnitelmissa on uuden ympäristöpolitiikan luominen koko kaupungin hallintoa varten. Ennakko-oletusteni vastaisesti kestävä kehitys -termi ei esiintynyt haastatteluissa. Sen sijaan haastatteluissa toistuvat tietyt konfliktit, keskeisimpinä kaavoituskysymykset ja kaavalausuntoprosessi ja yksittäiset ympäristökysymykset. Ympäristötoimen asema kaupungin hallinnossa on vakiintunut.
Lautakunnan jäsenet ja ympäristöviranomaiset joutuvat Espoossa ottamaan huomioon ainakin kolme keskeistä tekijää. Espoota kohtaavat ensinnäkin suuret pääkaupunkiseudun kasvupaineet, toisekseen Espoo halutaan pitää väljästi rakennettuna lähiluonto säilyttäen, kolmanneksi myös Espoossa joudutaan kiinnittämään huomiota maailmanlaajuisiin ympäristöhaasteisiin kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen joka osaltaan vaatii yhdyskuntarakenteen tiivistämistä.
Avainsanat: ympäristöpolitiikka, ympäristöherätys, hallinnon muutos, ympäristödiskurssi, kestävä kehitys, politisoituminen
Haastatteluissa toistuivat tietyt asiat, kuten Espoon kasvu, kaavoituskysymykset, lautakunnan yhteistyökykyisyys ja keskustelevuus ja yksittäisten henkilöiden merkitys lautakunnan toiminnalle. Pöytäkirjoista nostin esille muun muassa perustamiseen, henkilöstöön, organisaatioon ja ensimmäisten vuosien toimintaan liittyviä asioita sekä kunnallista ympäristöhallinnon järjestämistä koskevan lainsäädännön. Lisäksi käsittelen lyhyesti YTV:n perustamista, Nuuksion kansallispuiston perustamista, liikennejärjestelyitä ja kestävään kehitykseen asennoitumista. Ympäristöohjelmissa ja -strategioissa keskityin niiden laatimiseen, rakentumiseen, tavoitteisiin ja kohteisiin. Tarkastelen ohjelmia ja strategioita hallinnon muutoksen ja kestävän kehityksen diskurssin näkökulmasta.
Monitasoinen ja useita sidosryhmiä koskeva hallinnon muoto ei ole jäänyt Espoossa pysyväksi toimintatavaksi. Ympäristöasioita on yritetty integroida muun muassa taloushallintoon, varsinainen ympäristötilinpäätös on kuitenkin vain osa Espoon kaupungin ympäristöraporttia. Toisaalta strategioissa on otettu tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Lisäksi suunnitelmissa on uuden ympäristöpolitiikan luominen koko kaupungin hallintoa varten. Ennakko-oletusteni vastaisesti kestävä kehitys -termi ei esiintynyt haastatteluissa. Sen sijaan haastatteluissa toistuvat tietyt konfliktit, keskeisimpinä kaavoituskysymykset ja kaavalausuntoprosessi ja yksittäiset ympäristökysymykset. Ympäristötoimen asema kaupungin hallinnossa on vakiintunut.
Lautakunnan jäsenet ja ympäristöviranomaiset joutuvat Espoossa ottamaan huomioon ainakin kolme keskeistä tekijää. Espoota kohtaavat ensinnäkin suuret pääkaupunkiseudun kasvupaineet, toisekseen Espoo halutaan pitää väljästi rakennettuna lähiluonto säilyttäen, kolmanneksi myös Espoossa joudutaan kiinnittämään huomiota maailmanlaajuisiin ympäristöhaasteisiin kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen joka osaltaan vaatii yhdyskuntarakenteen tiivistämistä.
Avainsanat: ympäristöpolitiikka, ympäristöherätys, hallinnon muutos, ympäristödiskurssi, kestävä kehitys, politisoituminen