Osa-aikatyö: peikko ja pelastaja
VIRTANEN, TUIJA (2008)
VIRTANEN, TUIJA
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18974
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18974
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan osa-aikatyötä osana työajan kehitystä 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Tavoitteena on tutkia osa-aikatyötä työaikamuotona kahdesta eri näkökulmasta: yhteiskunnalliselta ja yksilölliseltä.
Tutkielman aluksi käydään läpi työajan kehitystä noin sadan vuoden aikana Suomessa. Työajan muutoksia tarkastellaan aikajanalla ennen 1990-luvun alun lamaa ja laman jälkeen. Laman aikana osa-aikatyön rooli oli merkittävä, sillä osa-aikatyöstä ja työn jakamisesta haettiin ratkaisijaa huomattavaan työttömyyteen.
Yhteiskunnallisen osuuden lisäksi osa-aikatyötä tarkastellaan yksilötasolla. Yksilötason problematiikkaa analysoidaan tutkimuksella, jossa haastateltiin liikealalla työskenteleviä osa-aikatyöntekijöitä. Haastattelututkimuksella pyritään valottamaan millaista on tehdä osa-aika-työtä, miksi se on valittu ja miten työntekijä kokee työaikamuotonsa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös millaisia selviytymisstrategioita työntekijöillä on elämänkokonaisuuden luomisessa.
Osalle tutkimukseen osallistuneille lähetettiin jatkokysely. Jatkokyselyssä hahmotetaan haastateltujen työuran kulkua ja toiveiden täyttymistä työn suhteen. Jatkokyselyn tekeminen oli mahdollista, sillä haastattelujen ja jatkokyselyn välissä oli useita vuosia.
Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista eli laadullista metodia. Haastattelut tehtiin teemahaastattelulla.
Lopuksi käydään läpi haastattelututkimuksen ja jatkokyselyn tulokset ja esitellään 2000-luvulla tehtyä osa-aikatyön tutkimusta. Havaintomielessä tarkastellaan, miten osa-aikatyö on muuttunut ennen lamaa ja laman jälkeen.
Tutkielman analyysissä todetaan, että huomattavin syy osa-aikatyön valintaan on kokoaikatyön puute. Sen osuus on pysynyt suurimpana 1980-luvulta 2000-luvulle. Sen sijaan muiden syiden osuudet ovat muuttuneet. Kun 1980-luvulla tehtiin osa-aikatyötä runsaasti perheen takia, 2000-luvulla sen osuus on laskenut. 2000-luvulla kokoaikatyön puutteen lisäksi tärkeimmät osa-aikatyön valinnan syyt ovat opiskelu ja siirtymävaihe työelämästä eläkkeelle.
Osa-aikatyö on edelleen naisten tekemä työaikamuoto. Laman aikana miehet työskentelivät osa-aikatyössä, koska kokoaikatyötä ei ollut saatavilla. Laman jälkeen miehet siirtyivät takaisin kokoaikatyöhön. Osa-aikatyö on yleistä palvelualoilla. 2000-luvulla osa-aikatyön osuus on noussut jonkin verran.
Yksilötasolla osa-aikatyön valinnoissa on havaittavissa kaksi tapaa arvottaa valintaa. Näyttää siltä, että ne osa-aikatyölliset, jotka ovat valinneet osa-aikatyön jostain erityisestä syystä (perhe, opiskelu), eivät koe ristiriitaa osa-aikatyön toissijaisuuden kanssa. Sen sijaan ne haastatellut, jotka ovat osa-aikatyössä kokoaikatyön puutteen vuoksi, ovat useimmiten ajautuneet osa-aikatyöhön. Heillä otetta elämiseen leimaa odottaminen, etsiminen, arjessa ajelehtiminen.
Asiasanat: ammattiyhdistysliike, lama, kauppa, kokoaikatyö, osa-aikatyö, työaika, työolot
Tutkielman aluksi käydään läpi työajan kehitystä noin sadan vuoden aikana Suomessa. Työajan muutoksia tarkastellaan aikajanalla ennen 1990-luvun alun lamaa ja laman jälkeen. Laman aikana osa-aikatyön rooli oli merkittävä, sillä osa-aikatyöstä ja työn jakamisesta haettiin ratkaisijaa huomattavaan työttömyyteen.
Yhteiskunnallisen osuuden lisäksi osa-aikatyötä tarkastellaan yksilötasolla. Yksilötason problematiikkaa analysoidaan tutkimuksella, jossa haastateltiin liikealalla työskenteleviä osa-aikatyöntekijöitä. Haastattelututkimuksella pyritään valottamaan millaista on tehdä osa-aika-työtä, miksi se on valittu ja miten työntekijä kokee työaikamuotonsa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös millaisia selviytymisstrategioita työntekijöillä on elämänkokonaisuuden luomisessa.
Osalle tutkimukseen osallistuneille lähetettiin jatkokysely. Jatkokyselyssä hahmotetaan haastateltujen työuran kulkua ja toiveiden täyttymistä työn suhteen. Jatkokyselyn tekeminen oli mahdollista, sillä haastattelujen ja jatkokyselyn välissä oli useita vuosia.
Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista eli laadullista metodia. Haastattelut tehtiin teemahaastattelulla.
Lopuksi käydään läpi haastattelututkimuksen ja jatkokyselyn tulokset ja esitellään 2000-luvulla tehtyä osa-aikatyön tutkimusta. Havaintomielessä tarkastellaan, miten osa-aikatyö on muuttunut ennen lamaa ja laman jälkeen.
Tutkielman analyysissä todetaan, että huomattavin syy osa-aikatyön valintaan on kokoaikatyön puute. Sen osuus on pysynyt suurimpana 1980-luvulta 2000-luvulle. Sen sijaan muiden syiden osuudet ovat muuttuneet. Kun 1980-luvulla tehtiin osa-aikatyötä runsaasti perheen takia, 2000-luvulla sen osuus on laskenut. 2000-luvulla kokoaikatyön puutteen lisäksi tärkeimmät osa-aikatyön valinnan syyt ovat opiskelu ja siirtymävaihe työelämästä eläkkeelle.
Osa-aikatyö on edelleen naisten tekemä työaikamuoto. Laman aikana miehet työskentelivät osa-aikatyössä, koska kokoaikatyötä ei ollut saatavilla. Laman jälkeen miehet siirtyivät takaisin kokoaikatyöhön. Osa-aikatyö on yleistä palvelualoilla. 2000-luvulla osa-aikatyön osuus on noussut jonkin verran.
Yksilötasolla osa-aikatyön valinnoissa on havaittavissa kaksi tapaa arvottaa valintaa. Näyttää siltä, että ne osa-aikatyölliset, jotka ovat valinneet osa-aikatyön jostain erityisestä syystä (perhe, opiskelu), eivät koe ristiriitaa osa-aikatyön toissijaisuuden kanssa. Sen sijaan ne haastatellut, jotka ovat osa-aikatyössä kokoaikatyön puutteen vuoksi, ovat useimmiten ajautuneet osa-aikatyöhön. Heillä otetta elämiseen leimaa odottaminen, etsiminen, arjessa ajelehtiminen.
Asiasanat: ammattiyhdistysliike, lama, kauppa, kokoaikatyö, osa-aikatyö, työaika, työolot