Työläisten etujen puolesta yhtenäisyysrintamaa vastaan - Turun metallityöväen ammattiosaston vasemmisto-oppositio välirauhan aikana
TUOMI, RIINA (2008)
TUOMI, RIINA
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18960
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18960
Tiivistelmä
Turun metallityöväen ammattiosasto nro 49:n ja sen edeltäjäjärjestöillä oli hyvin voimakkaat perinteet ammatillisessa vasemmistotoiminnassa. Kommunistien hallitsema Turun metallityöväen ammattiosasto kävi läpi 1920- ja 1930-lukujen taitteessa sisäisen hajaannuksen, jolloin sen jäsenistö jakaantui kommunisteihin ja ”hoipertelijoihin”. Hajaannuksen heikentämä ammattiosasto lakkautettiin monien muiden vasemmistolaisten järjestöjen tavoin lapuanliikkeen läpi viemien kommunistilakien seurauksena.
Vuonna 1930 perutettujen sosiaalidemokraattisten keskusjärjestöjen, SAK:n ja SML:n yhteyteen perustettu Turun metallityöväen ammattiosasto nro 49 ei nauttinut kovin suurta suosiota sen edeltäjäjärjestön vasemmiston keskuudessa. Vasemmiston toiminta keskittyikin 1930-luvun alkupuoliskolla työpaikkaosastoihin ja SKNL:n piiriin. Osa maanalaisen vasemmiston jäsenistä oli uusia nuoria vasemmistolaisia ja osa vanhan, lakkautetun Turun metallityöväen ammattiosaston jäseniä. Nämä vasemmistolaiset yhdistivät voimansa 1930-luvun jälkipuoliskolla SKP:n siirtyessä kansanrintamavaiheeseen. Turussa vasemmisto vastusti pitkään sosiaalidemokraattisiin järjestöihin liittymistä, mikä kuvasti hyvin sen itsenäistä ja itsepäistä luonnetta. Vasta vuoteen 1938 mennessä maan alla toiminut vasemmisto oli siirtynyt sankoin joukoin ammattiosastoihin ja muihin sosiaalidemokraattisiin järjestöihin.
Turun vasemmiston mentyä mukaan sosiaalidemokraattisten järjestöjen ja ammattiosastojen toimintaan ammattiyhdistysliikkeen lakkoilu- ja järjestötoiminta vilkastui. Kaikkein suurimmaksi työtaisteluksi 1930-luvun lopulla muodostui keväällä 1939 alkanut Crichton & Vulcanin lakko, jonka keskusjärjestöt ja valtiojohto joutuivat maanpuolustuksellisista syistä lopettamaan vastoin työläisten tahtoa. Tämä taistelu saattoi pitkään hajallaan olleen ammatillisen vasemmiston yhteen. Lakon lopettaminen synnytti Turun metallityöväen ammattiosaston jäsenissä voimakkaan keskusjärjestöjen vastaisuuden, joka toimi välirauhan aikaisen vasemmistotoiminnan selkärankana.
Tutkimukseni kohteena oli Turun metallityöväen ammattiosastoon välirauhan aikana muodostunut vasemmisto-oppositio ja sen toiminta. Tämä joukko eri taustan omaavia vasemmistolaisia sai oppositioleiman toimintansa kautta, minkä keskeisenä päämääränä oli poliittisen ja ammatillisen yhtenäisyysrintaman hajottaminen ja vastustaminen. Käsittelen tutkimuksessani ammatillisen vasemmiston toimintaa koko ammattiosaston ja yksittäisten henkilöiden kautta pyrkien mahdollisimman laajaan kokonaiskuvaan Turun metallityöväen ammattiosaston toiminnasta, toiminnan tavoitteista ja mahdollisista motiiveista, joita yksilö ja järjestötasolla esiintyi.
Tutkimuksessani päädyin siihen, että ulkoisesti hyvin yhtenäinen vasemmisto-oppositio oli loppujen lopuksi aatteellisesti kirjava joukko henkilöitä, joiden näkemykset toiminnan luonteesta eivät olleet täysin yksimieliset. Vaikka tällä aktiivivasemmistoksi kutsumallani ryhmällä oli paljon yhteistä taustaa ja kokemuksia, ne eivät riittäneet pitämään vasemmistoa yhtenäisenä, kun sitä alettiin keväällä 1941 systemaattisesti tukahduttaa. Keskusjärjestöjen, sosiaalidemokraattien ja SAT:n yhteiskampanja ammattiosaston valtaamiseksi sai vasemmiston rivit heilumaan jo alkukeväästä 1941. Lopullisen kuoliniskun vasemmisto-oppositiolle antoi Valtiollisen poliisin pidätykset ja aktiivivasemmiston erottaminen osaston ja SML:n jäsenyydestä.
Tutkielmani keskeisenä lähdeaineistona käytin EKV:n henkilömappeja ja Metallityöväen Liiton arkiston aineistoa, joka sisälsi muun muassa Turun metallityöväen ammattiosaston ja liittotoimikunnan aineistoa.
Asiasanat: ammattiyhdistysliike, vasemmistolaisuus, kommunismi
Vuonna 1930 perutettujen sosiaalidemokraattisten keskusjärjestöjen, SAK:n ja SML:n yhteyteen perustettu Turun metallityöväen ammattiosasto nro 49 ei nauttinut kovin suurta suosiota sen edeltäjäjärjestön vasemmiston keskuudessa. Vasemmiston toiminta keskittyikin 1930-luvun alkupuoliskolla työpaikkaosastoihin ja SKNL:n piiriin. Osa maanalaisen vasemmiston jäsenistä oli uusia nuoria vasemmistolaisia ja osa vanhan, lakkautetun Turun metallityöväen ammattiosaston jäseniä. Nämä vasemmistolaiset yhdistivät voimansa 1930-luvun jälkipuoliskolla SKP:n siirtyessä kansanrintamavaiheeseen. Turussa vasemmisto vastusti pitkään sosiaalidemokraattisiin järjestöihin liittymistä, mikä kuvasti hyvin sen itsenäistä ja itsepäistä luonnetta. Vasta vuoteen 1938 mennessä maan alla toiminut vasemmisto oli siirtynyt sankoin joukoin ammattiosastoihin ja muihin sosiaalidemokraattisiin järjestöihin.
Turun vasemmiston mentyä mukaan sosiaalidemokraattisten järjestöjen ja ammattiosastojen toimintaan ammattiyhdistysliikkeen lakkoilu- ja järjestötoiminta vilkastui. Kaikkein suurimmaksi työtaisteluksi 1930-luvun lopulla muodostui keväällä 1939 alkanut Crichton & Vulcanin lakko, jonka keskusjärjestöt ja valtiojohto joutuivat maanpuolustuksellisista syistä lopettamaan vastoin työläisten tahtoa. Tämä taistelu saattoi pitkään hajallaan olleen ammatillisen vasemmiston yhteen. Lakon lopettaminen synnytti Turun metallityöväen ammattiosaston jäsenissä voimakkaan keskusjärjestöjen vastaisuuden, joka toimi välirauhan aikaisen vasemmistotoiminnan selkärankana.
Tutkimukseni kohteena oli Turun metallityöväen ammattiosastoon välirauhan aikana muodostunut vasemmisto-oppositio ja sen toiminta. Tämä joukko eri taustan omaavia vasemmistolaisia sai oppositioleiman toimintansa kautta, minkä keskeisenä päämääränä oli poliittisen ja ammatillisen yhtenäisyysrintaman hajottaminen ja vastustaminen. Käsittelen tutkimuksessani ammatillisen vasemmiston toimintaa koko ammattiosaston ja yksittäisten henkilöiden kautta pyrkien mahdollisimman laajaan kokonaiskuvaan Turun metallityöväen ammattiosaston toiminnasta, toiminnan tavoitteista ja mahdollisista motiiveista, joita yksilö ja järjestötasolla esiintyi.
Tutkimuksessani päädyin siihen, että ulkoisesti hyvin yhtenäinen vasemmisto-oppositio oli loppujen lopuksi aatteellisesti kirjava joukko henkilöitä, joiden näkemykset toiminnan luonteesta eivät olleet täysin yksimieliset. Vaikka tällä aktiivivasemmistoksi kutsumallani ryhmällä oli paljon yhteistä taustaa ja kokemuksia, ne eivät riittäneet pitämään vasemmistoa yhtenäisenä, kun sitä alettiin keväällä 1941 systemaattisesti tukahduttaa. Keskusjärjestöjen, sosiaalidemokraattien ja SAT:n yhteiskampanja ammattiosaston valtaamiseksi sai vasemmiston rivit heilumaan jo alkukeväästä 1941. Lopullisen kuoliniskun vasemmisto-oppositiolle antoi Valtiollisen poliisin pidätykset ja aktiivivasemmiston erottaminen osaston ja SML:n jäsenyydestä.
Tutkielmani keskeisenä lähdeaineistona käytin EKV:n henkilömappeja ja Metallityöväen Liiton arkiston aineistoa, joka sisälsi muun muassa Turun metallityöväen ammattiosaston ja liittotoimikunnan aineistoa.
Asiasanat: ammattiyhdistysliike, vasemmistolaisuus, kommunismi